Maistamista

Kesän makumuistot ovat tältä koronakesältä tietenkin take away -ruokia tai kotona ja väljillä terasseilla nautittuja ruoka-annoksia. Toki muutenkin kesäisin syödään mahdollisuuksien mukaan ulkona, mutta nyt selvitettiin aina jo etukäteen, että ulkona pystyy syömään tai vaihtoehtona on take away. Aloitetaan nyt omalla parvekkeella syödyistä, itse peratuista ja paistetuista muikuista. Mikä tästä tekee erityistä, on se, että Saimaan Kala toimitti paistokokoiset, tuoreet muikut kotiinkuljetuksella; perjantaina Messenger-viestillä tilaus, lauantaina hieman yli aamuyhdeksän soi ovikello ja tuoreet muikut olivat ovella. Hieno palvelu, hyvät muikut - ja aivan kamala homma perata kilo muikkuja! Muikuttelua omalla parvekkeella @ Lappeenranta Ja jatketaan muikkuteemalla, eli seuraavana esitellään jokakesäinen muikkunautinto Kalastajan kojulla Savonlinnassa.  Tällä kertaa vietimme laatuaikaa kahdestaan sateisella terassilla, mutta silti muikut maistuivat mainiosti. Yleensä hyvällä säällä pai...

Ajelimme perjantaina alkuillasta Joensuusta Lappeenrantaan ja päätimme pistäytyä matkan varrella Uukuniemellä Juholan Biisoniareenalla syömässä.  Biisoniareena on noussut jo ihan vähintäänkin paikalliseksi klassikoksi. Uukuniemellä sijaitseva Biisoniareena-kesäravintola on karusta koronakeväästä huolimatta myynyt kauden aikana kuutisen tuhatta pitsaa. Verrokiksi mainittakkoon, että Uukuniemellä on vain noin 300 asukasta. Paikka on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan viehättävä. Heti areenan pihassa vastassa ovat pitsataksinakin käytetty Rolls Royce, riemukupla sekä tuk-tuk.  Mikko maisteli paikan ykköstuotteen, Aortan repijän, johon kuuluu jauhelihaa, pekonia, salamia, pepperonia ja kananmunaa. Mie olin vähän tylsempi ja tilasin tonnikalapitsan vuohenjuustolla. Otin siihen tosin yhdeksi täytteeksi isännän suosituksesta mangochutneyn, joka tekikin pitsasta hauskalla tavalla vähän erilaisen, makeahkon.  Pitsat maistuivat, vaikka tilaamamme valkosipuli niistä oli kyllä jää...

Kesään on mahtunut monenlaista. Tällä hetkellä parhaiten mielessäni ovat - valitettavasti - lähes kaksi viikkoa kestänyt kuumeinen flunssa ja yskän takia nukkumattomat yöt. Nyt alkaa onneksi hieman helpottaa. Ruokakulttuurikokemuksia on kertynyt taas paljon. Irlannista kirjoitan Matkamittariin oman postauksensa, mutta muut mainittavan arvoiset kokemukset ja koettelemukset meinasin listata tähän yhteen postaukseen. Kesän paras kokemus, ryyditettynä myös ruokakulttuurikokemuksilla; Piian ja Tomin häät Mallorcalla. Ihanat häät, mukavat häävieraat, hyvää ruokaa ja juomaa. Uimista, yhdessäoloa. Ja tehokas ilmastointi ;) Turskaa ja mustaa riisiä ensimmäisenä pääruokana Piian ja Tomin häissä @ Mallorca Kesän parhaaksi kalaravintolakokemukseksi keulii Taller de Mar  niin ikään Mallorcalla. Viiden ruokalajin merellinen menu ihan parhaalla palvelulla ja hyvällä kielitaidolla, 45 euroa per naama. Väliruokana menussa käsintehtyä pastaa tryffelillä. Ikinä en ole syönyt mitään yhtä h...

Joensuussa oli toissailtana kaunis, aurinkoinen sää, joka houkutteli pyöräilemään ja ulkoruokailuun. Pyöräilimme Noljakan hujakoille Pizza Da Marco on. Marcon pitsoilla käymme pyöräillen vähintään kerran kesässä. Perinteisesti nautimmme ihanat pitsat ulkona terassilla.  Lounasaikaan Marcolla on tarjolla myös pastaa, joskin hän on pyynnöstämme tehnyt pastaa meille myös illalla. Mutta toissailtana meillä oli pitsatiistai. Marcon pitsoissa on ohut, rapea pohja ja maukkaat täytteet. Täytteitä on juuri sopivasti. Emme ole kertaakaan joutuneet pettymään pitsoihin, emme myöskään pastoihin. Ja Marco on tiskin takana aina hymy huulillaan. Marcolla on siis erinomainen palvelu ja erinomainen tuote. Sijainti on tosin hieman syrjäinen. Voisin kuvitella Marcon pitsoilla olevan kysyntää myös keskustassa. Keskeisempi sijainti on juolahtanut mieleemme, vaikka ihan mielellämme pyöräilemme Noljakkaankin. Keskustaravintolaan A-oikeudet hankkimalla arvelisin katetta kertyvän myös viinin...

Kävimme eilen illallisella Lappeenrannan tuoreimmassa ravintolassa, Valliravintolassa . Valliravintola on Kehruuhuoneen sivujuonne, joka sijaitsee Lappeenrannan Linnoituksen vihreässä makasiinissa.  Ympäristö on siis ihana, samoin on ravintolan miljöö; pöydät on tehty vanhoista ovista ja makasiini paikkana on hyvin tunnelmallinen.  Valliravintolassa annokset valmistetaan trendikkäästi pihalla seisovassa ruokarekassa. Tarjolla on lankkupitsaa sekä salaattia. Alkuun tulee talon puolesta ruisnaksut dipillä. Viinejä on kolme: valkoinen, rose ja punainen. Ilmeisen laadukkaita kaikki, vaikka testasimme vain punaisen, joka sattui olemaan suosikkirypäleemme Malbec. Pitsoista valitsin erikoisimman. Siinä oli lohta, jokirapuja, pikkelöityä fenkolia, mummon kurkkuja sekä tillimajoneesia. Erinomainen valinta, tällaista ei muualta saa. Mikko otti vallipitsan, jossa oli parmankinkkua ja makkaraa, paholaisen hilloa sekä mari...

Tanjan pitsa DON GIOVANNI: tonnikala, feta, punasipuli, rucola + lisätäytteet tuore tomaatti ja valkosipuli Posti toi kotiin etukuponkeja paikallisiin ruokaravintoloihin. Lappeenrannan Bella Roma mainosti kahta pitsaa yhden hinnalla. Hyvä tarjous + laiska sunnuntai saivat meidät tekemään valintamme.  Olemme kerran aikaisemminkin käyneet pitsalla Bella Romassa aivan silloin tuoreeltaan, kun se avattiin, mutta jäi kuitenkin postaus kirjoittamatta. Hyvää oli pitsa silloin, kuten oli nytkin. Bella Roman pitsoissa on todella ohut pohja ja runsaasti täytettä. Täytevaihtoehtojakin on hyvin tarjolla, listalta löytyi molemmille jopa valmis vaihtoehto, pienillä tuunauksilla. Vähän ruokalameinkiin viittaa se, että vaikka ruuat kyllä tuodaan pöytään, ne pitää tilata ja maksaa tiskillä, josta saa piipperin mukaan, että tarjoilija osaa tuoda ruuat oikeaan pöytään. Pitsa pitää myös kantaa tiskille, että loppu siitä pakataan mukaan. ...

Kävin eilen illalla pitkän työpäivän päätteeksi kaupungilla asioilla ja nälissäni päädyin pohtimaan paikkaa, jossa käydä syömässä jotain pikaisesti, etten näänny kaupungille. Olin liikkeellä ydinkeskustassa ja lähimpänä sijaintiani oli ravintola  Avot Sie . Olemme kerran aikaisemmin käyneet Avot Sie -ravintolassa – se oli Avot Sien alkuaikoja. Silloin burgerit eivät tehneet suuren suurta vaikutusta. Ihan hyvää, mutta maut olivat turhan laimeita ja tavallisia siihen nähden, kun listalla luvattiin mm. aasialaisia makuja. Päätin antaa paikalle toisen mahdollisuuden, ja se todellakin kannatti, nyt oli aivan toinen ääni kellossa! Tilasin tofu-hampurilaisen, jossa oli lime-inkiväärimarinoitu tofua, tomaattia, marinoitua punasipulia, salaatinlehtiä, ananassalsaa tuoreesta ananaksesta ja Avot Sie -wasabimajoneesia. Ja makua, paljon makua, paljon hyviä, erilaisia makuja! Oli tuoreutta ja raikkautta, kirpeyttä sekä makeutta ja hieman tulisuutta, kaikkea sopi...

Vainikkalan asemaravintolassa  tulee asioitua silloin tällöin, ja toisinaan jopa vähän väliä, kun on omaa asiaa tai työasiaa Pietariin.  Kutsutaksilla kulkiessa Vainikkalaan joutuu lähes tunnin ennen junan lähtöä, joten hyvin ehtii käydä aamiaisella/lounaalla/iltapalalla. Eipä siellä Vainikkalan asemalla oikein muutakaan tekemistä ole ;)  Kesällä on mukava istua terassilla syömässä ja ihmettelemässä erikoisempia rahtijunia. Aamiainen on noutopöydästä, varsin hyvästä sellaisesta hintaansa nähden. Lounastakin on tarjolla, mutta lounasaika ei yleensä ole potentiaalista matkustusaikaa minulle. Matkustan mieluummin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, joten lounaasta olen jäänyt toistaiseksi paitsi. Sen sijaan pitsoja ja salaatteja on tullut nautittua useastikin. Niitä saa myös mukaan. Viimeksi söin tonnikalasalaatin. Salaatteja on useita erilaisia ja täytteitä saa vaihtaa käytännössä mielensä mukaan. Tonnikalasalaatista vaihdan yleensä oliivit joho...

Eilen oli kokouskeikka Helsinkiin, ja lounaallekin ehdin hätäisesti.  Ristorante Leonardo  sijaitsee junamatkustajalle mukavasti aivan rautatieaseman vieressä, joten sinne siis. Leonardo ei ole Helsingin italialaisten ravintoloiden kärkeä, illalliselle menisin muualle, mutta pikaiselle lounaalle se passaa enemmän kuin hyvin. Leonardossa on lounasaikaan varsin kiva valikoima lounasannoksia aina salaateista pastoihin ja pitsoihin. Salaatteja omavalintaisilla täytteillä olen ottanut useamman kerran mukaankin. Eilen päädyin ottamaan risoton vuohenjuustolla ja oliivitapenadekastikkeella. Erilaisia risottoja vuohenjuustolla olen syönyt monen monta kertaa, mutten kertaakaan  tapenade kastikkeella. Kiva aina kokeilla jotain uutta! Tapenaderisotto tai -ohratto on kokeilemisen arvoinen idea kotiinkin. Kotikokit hoi! Maut olivat annoksessa kohdillaan, vaikka mustapippuria risoton päälle lisäsinkin reiluin tujauksin. Risoton sitruksinen maku miellytti erityise...

Söimme viikko sitten Kajaanissa pitseria Casa Bianca ssa todella, todella herkullista calzone-pitsaa. Muistan Casa Biancan jo lapsuudestani, ja jo silloin calzone oli lempipitsani. Eikä suotta! Modasimme listan peruscalzonea sen verran, että minä vaihdoin kinkun tonnikalaan ja Mikko otti lisätäytteeksi bolognesen. Ja molemmille tietenkin valkosipulia. Pakko myöntää, että juuri tältä calzonen kuuluu maistua! Panimme merkille, että hyvin monet muutkin ravintolan asiakkaat tilasivat juuri calzonea. Liekö peruspitseriassakin calzonella niin kova kysyntä vai onko Casa Biancan calzone vaan ihan omaa luokkaansa? Ja kuten oikeassa pitseriassa pitääkin, myös Casa Biancassa saa pitsan kanssa punaviiniä. Lisäksi varsin edullisten pitsojen hintaan kuuluu alkusalaattipöytäkin. Mainittakoon myös, että pitsat tulivat nopeasti. Pitsaleipuri oli ehkä hieman jäyhä, mutta pitsaillallinen oli joka tapauksessa jokseenkin täydellinen setti kaikkinensa! Harmi, että Kajaaniin on Lappeenrannasta hi...

Olin huomannut jo joitain aikoja sitten, että Piilipuun listalle oli ilmestynyt tonnikalapitsa. Jihuu! Piilipuun pitsasta ennenkin pitäneenä oli selvää, että tätä täytyy päästä maistamaan. Tilaisuuden tullen sitten huristelimme Savitaipaleelle. Tuhti tonnikalapitsa sisälsi tonnikalaa, marinoitua punasipulia, tulista tomaattikastiketta ja cheddarjuustoa. Lisäksi otin pitsaani tietenkin vielä valkosipulia. Pitsa oli miellyttävän erilainen. Runsas ja täynnänsä makuja. Tuhti pitsa ei ihan yhdeltä istumalta kokonaan mahaan mahtunut, mutta hyvää se oli kylmänä kotonakin. Suosittelen! Kyllä Piilipuun takia kannattaa Savitaipaleelle ajaa, vaikka vähän kauempaakin kuin Lappeenrannasta. Ja täytyy nyt vielä mainita, että palvelu Piilipuussa on aina ollut todella ystävällistä, jopa tuttavallista oikein mukavalla tavalla. Äskenkin jo hetki mietittiin Piilipuun pitsaa, mutta harmiksemme keittiö oli tältä illalta jo mennyt kiinni. Pitsa jäi nyt haaveeksi, mutta blogi syntyi. Meillä syödää...

Elämä on ollut sellaista lentoa, että paljon on nähty, koettu ja maisteltu, mutta vähän kirjoitettu blogia. Siispä nyt oli vaikea päättää, mistä aloittaa. Avasin läppäriltä valokuvakansion ja otin esille uusimmat kuvat, siitähän se lähti. Viime viikonloppuna halusimme syödä ulkona, ihan siis terassilla, ja päädyimme Wanhaan Makasiiniin. Makasiinin vaihtuva ruokalista houkuttelee ehdottamasti. En jaksa ymmärtää ravintoloita, jotka menevät samalla listalla vuodesta toiseen. Ilta oli jo pitkällä illallisemme aikaan, mutta tarkenimme hyvin syödä terassilla. Mikko valitsi Makasiinin menun, johon kuului alkupalana härkäpastramia, timjami-aiolia, 
marinoituja siitakesieniä ja leipälastuja. Pääruuaksi oli rapeaa porsaankylkeä, grillattua secretoa, 
bataattipyreetä, paahdettua perunaa ja viinikastiketta 
sekä sinapilla maustettua majoneesia. Jälkiruokana tarjoiltiin marinoituja hedelmiä ja marjoja, 
sabayonkastiketta ja marenkia. Mikon alkupala oli ihan perushyvä, porsas o...