Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2010.

Wolkoff jälleen kerran, ja luomua!

Kuva
Olin työn merkeissä lounaalla männäviikolla jälleen kerran Wolkoffissa. Koska meillä oli hieman syytä juhlia menestyksekästä luentosarjaa, päätimme lounasvaihtoehtojen sijaan valita pääruuan listalta. Alkupalaksi nautimme tietenkin vertaansa vailla olevan salaattipöydän. Oi niitä marinoituja papuja, kikherneitä etc.! Pääruuan valinta olisi ollut vaikea, ellen olisi tehnyt päätöstä lopulta sillä perusteella, että huomasin tarjolla olevan _luomu_härkää. Mainitsin tarjoilijallekin valintani perusteet ja kiittelin kovasti luomusta. Sen lisäksi kiitokset ansaitsee linjaus tarjoilla liha puolikypsänä, ellei toisin tilata. Tuntuu, että Suomessa vieläkin useissa paikoissa (junttiloissa) liha tarjoillaan kengänpohjana, ellei itse muista terottaa makutottumuksiaan. Luomuhärkä on nätti annos ja varsin hyvää. Antin kuha maistui myös erinomaisesti. Kiva, kun Lappeenrannassakin saa jotain hieman erilaista ilman ketjukäskytystä - ja ihan järkihintaan. Kiitos, jälleen kerran!

Lieksa! Eiku pitsa!

Kuva
Maakuntamatkailukohteena Lieksa, Kolilta palattaessa. Matkan huipentuma oli ajelu pelottavaa jäätietä pitkin sankassa valkoisessa sumussa. Googlasin lounasravintolaksi Timitran linnan , mutta pettymyksen pettymys, rakennus ei ollut linnaa nähnytkään eikä ruokala ravintolaa. Sitä paitsi ruokala oli mennyt kiinni klo 14, olimme paikalla neljän maissa. Ruokapaikaksi valikoitui sitten Puustelli-hotellin ravintola. Yhden avoinna olevan nakkikioskin bongasimme, mutta emme lämmenneet aiheelle. Puustellissa oli tarjolla seisovaa pöytää ja ala cartea. Päätimme pitää pitsapäivän! Ja mikä hienointa, seisovan pöydän aikaan pitsoihin saa kerätä alkupalasalaatin pöydästä. Salaattipöytä oli monipuolinen ja varsin laadukas. Näin ollen pitsoista puolet saimme ottaa mukaan iltapalaksi, kun maaru oli jo pullollaan. Itse pitsat olivat kohtuullista keskitasoa, häviten kuitenkin mennen tullen salaattipöydän laadulle. Oma pannupitsani oli hieman mauton, vaikka valkosipuliakin mukana oli. Mikon pitsass

Maisemaravintolassa parasta: Köyhät ritarit!

Kuva
Vietimme mukavan pakkasviikonlopun Kolilla, Koli-hotellissa , tammikuun vaihtuessa helmikuuhun. Illallispaikaksi valikoitui luonnollisesti ainoa tarjokas, Maisemaravintola . Nautimme alkusalaattejamme Eläkeläisten jäädessä Suomen Euroviisujen superfinaalikarsinnassa kolmanneksi. Telkkuahan ravintolassa ei ole, seurasimme tilanteiden kehittymistä puhelimella netistä. Salaatit maistuivat, Eläkeläisten tappio ei. Salaatin kastike oli kivan kirpsakkaa, punasipulissa oli hieman kumma sivumaku, mutta kokonaisuus jäi positiivisen puolelle reippaasti. Pääruuaksi valikoitui ankkaa kahdelle. Annos tuli valituksi, koska arvostamme ruokalistassa ankan kohdalla seisovaa lausetta: "Annos valmistetaan ainoastaan puolikypsänä mehukkuuden säilyttämiseksi." Hienoa, juuri näin! Annos oli ihan hyvä, mutta kovin tavallinen. Samaa tavallista tummaa kastiketta olen syönyt sadassa tavallisessa ravintolassa tätä ennen. Perunoita annoksen maukana tuli sellainen satsi, että osa jäi syömättä. Ank