Maistamista

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogitekstiä, avasin ensin Fransmannin nettisivut ja mikäs siinä heti etusivulla http://www.fransmanni.fi/ komeilikaan: juuri se annos, jonka olimme Mikon kanssa viimeksi syöneet, härkää kahdelle. Haha, kuinkas sattuikaan. Olimme siis alun perin menossa syömään Joensuun uuteen, italialaiseen ravintolaan La Passioneen , mutta kun se osoittautui lauantai-iltana aivan täydeksi, päätimme kävellä lähimpään mahdolliseen ravintolaan, sillä pakkasta oli pirusti ja mahat kurnivat kilvan tuulen jäätävän viiman kanssa. Lähimpänä sattuu olemaan Fransmanni. Fransmanni on ihan tasokas ja miellyttävä paikka, harvoin kuitenkaan aivan erityinen millään tavalla. Kuten ei tälläkään kerralla. Ja onhan se toki ketjuravintola, vaikka ei ketju sinällään ole erityisyyden este. Alkupalaksi otimme kolmeen pekkaan maalaisranskalaisia makupaloja: lohirilletteä, vasikanpaistia, aiolikatkarapuja, tiikeriravunpyrstöä, munakoisotartaria, tomaattihilloketta, kaprista ja blé noir -leipää...

Pisteet Fransmannille! Fransmanni on laittanut ensimmäisen ravintolansa kesällä Pietariin ja sen kunniaksi Fransmanneissa on Pietari-teemaviikot nyt Suomessa. Mitään muuta syytä eiliselle ulkoruokailulle ei ollut, kuin halu käydä testaamassa Fransmannin erikoislista. Olimme kolmeen pekkaan matkassa, ja jokainen löysi sekä alkuruuan että pääruuan teemalistalta. Tässä yksi autenttinen kommentti: "En ole koskaan syönyt näin hyvää ruokaa Fransmannissa." Ja näin siis seurueemme pienisyömäisinkin popsi antaumuksella kaiken, mitä lautasella oli. Kun teemaviikot ovat ohi (2.11.08), minulla jää kyllä mieletön ikävä borssikeittoa. No, Lappeenrannasta on lyhyt matka Viipuriin borssipatojen äärelle, mutta saisivat kyllä tarjota tuota herkkua myös rajan tällä puolen. Ja meidän tarjoilija oli ihanan puhelias! Pietari-menu Fransmannin sivuilla.

Olimme itsenäisyyspäivänä alkuillasta syömässä Joensuun Fransmannissa. Päädyimme ulkoruokintaan, kun ei juhlapäivänä haluttu ruveta kokkailupuuhiin. Fransmannin valitsimme siksi, että se on lähin ravintola meiltä päin, ja meinasimme ensin mennä kävellen. Päädyimme sitten kuitenkin autoon, kun sää oli kehno ja halusimme ehtiä kotiin takaisin katsomaan telkusta Nemoa etsimässä. Ihmisiä oli liikenteessä, mutta ihan hyvin mahduimme sekaan. Fransmannin/Kimmelin parkki sen sijaan oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, liekö paljon majoittujia sitten Kimmelissä. Meille sattui hassu ja puhelias tarjoilijatyttö, jolla oli suuria vaikeuksia saada punaviinipullo auki. Tarjoilijalla oli aivan uusi pullonavaajan, jonka hän oli ostanut halpahallista hävitettyään työnantajan tarjoaman laitteen. No, lopulta pullo aukesi, ja tässä vaiheessa tiesimmekin jo jos jonkinlaista tarjoilijatytön edesottamuksista. Kiva oli rupatella, karjalaista meininkiä :) Ruuat tulivat kohtuullisessa ajassa, ja kaikkie...