Maistamista

Olin viime viikolla taas muutaman päivän Pietarissa töissä. Nautin Pietarin keskustan jo sulista kaduista, kun enää ei tarvitse pelätä katolta putoavia jääpuikkoja ja lunta, eikä liukastumista jäisillä kaduilla. Märkää tosin oli, mutta Pietarissahan sataa aina. 😉 Söin lounasta tutussa ja todella mieluisassa  Hamlet + Jacks -ravintolassa , joka sijaitsee aivan Suomi-talon nurkilla. Jos lempilounasravintolaani kysyttäisiin, vastaisin tällä hetkellä empimättä Hamlet + Jacks. Kävin tutustumassa myös  Varjomuseoon , joka sekin on samoilla kulmilla Suomi-talon kanssa, joten ehdin sinne hyvin työpäivän päätteeksi. Vinkin museosta sain Suomi-Venäjä-Seuramme aktiivilta Jarmolta, joka ehdotti museota yhdeksi vierailukohteeksi huhtikuisella Pietarin-matkallamme, jossa olemme molemmat matkanjohtajina. Varjomuseo on käymisen arvoinen kohde. Sisäänpääsy maksaa 350 ruplaa, ja se sisältää opastuksen, jota ilman museoon ei pysty tutustumaankaan. Olin ai...

Pietari herää kevääseen! Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin lähes koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari. Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä, ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin. Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivä...

Nevski on täynnänsä ravintoloita, laidasta laitaan. Otin nyt esittelyyn pari tässä kuussa testattua ja hyväksi havaittua. Brynza, Чебуречная Брынза ( http://www.cafebrynza.ru/ ), Nevskij prospekt 50 A. Kaukasian makuja kohtuuhinnalla, kuitenkin Nevskillä. Tämän ketjun paikkoja on tosin kymmenkunta muutakin ympäri Pietaria. Pikaruokalamainen, mutta sapuska oikein maistuvaa. Ilmainen Wi-Fi. Biblioteka, Библиотека ( http://www.ilovenevsky.ru/ ), Nevskij prospekt 20. Ei vain ravintola. Petersburg4u kirjoittaa aiheesta pitkät pätkät: Biblioteka – Food And The City . Hyvää hampurilaista myöhään illalla, päiväsaikaan paljon muutakin - täytyy käydä testaamassa, kun kulmilla kuitenkin liikun. Ilmainen Wi-Fi. Soviet Cafe Dachniki, Дачники ( sivu Tripadvisorissa ), Nevskij prospekt 20. Tosi kiva miljöö, ihan hyvä ruoka, pienehköt annokset. En tullut huomioineeksi, onko Wi-Fi, mutta luulen olevan, alkaahan se olla jo suurimmassa osassa ravintoloita, etenkin keskusta...

Odzjahuri, "varman päälle -ruoka" Kävelimme eilen Pietarissa tuulessa ja tuiskussa - ehkä tuisku on vähän liioittelua, heh - melkoisen matkan keskustasta Mindal-ravintolalle (Angliiskaja naberezhnaja 26) vain kuullaksemme, että ravintola on varattu koko illan, vasta kymmenen jälkeen kannattaisi uudelleen kysellä pöytää. Neljä tuntia on pitkä aika nälkäiselle, joten päätimme etsiä toisen ruokapaikan mahdollisimman läheltä. Lähdimme kävelemään kohti edessä siintävää votkamuseota, ajattelimme syödä museon ravintolassa. Matkan varrelta bongasimme kuitenkin georgialaisen ravintolan nimeltä Tefsi, joten vodkamuseon sapuskat saivat jäädä tällä kertaa. Tilasimme georgialaiseen tapaan pöydän koreaksi erilaisia herkkuja ja nostelimme kaikkea omille lautasillemme. Halusimme testata pari uutta ruokalajia ja osan kanssa pelata varman päälle. Tämä kannattikin, nimittäin toinen pääruuistamme oli sisäelimiä... jäi syömättä. :D Sisäelimiä granaattiomenan siemenien kera...

Heräsinpä tuossa aamulla kaikessa rauhassa ja selailin vähän Facebookia. «Хочу харчо» -ravintola (Hochu harcho, Haluan hartsoa*) mainostaa aamujatkoja, eli aamiaista dj:n säestyksellä klo 5-8 lauantaisin ja sunnuntaisin. Ei pöllömpi idea.  Me kuitenkin kävimme kyseisessä ravintolassa hieman perinteisempään tapaan, eli illallisella muutama viikko sitten. "Haluan hartsoa"-ravintola on auki 24/7, joka yleensä ei välttämättä ole hyvä merkki, mutta tämä paikka tekee mukavan poikkeuksen. Ravintola on viihtyisä, siisti ja aivan uskomattoman täynnä illallisen aikaan. Pöydissä ei ole valinnanvaraa, meidät mahdutetaan keskellä salia olevaan pöytään, josta on kyllä suora näkyvyys ravintolan avokeittiöön. Aika perinteistä georgialaista settiä otettiin. Salaattia juustolla, hatsapuri-juustopiirasta, phalia, hiiligrillillä valmistettua lihaa, kalaa ( meribassia ) ja tomaattia. Hurjan hyvää ja maukasta! Lista on upea, pienellä vilkaisulla tulee jo suuri näl...

Koo-Mikon täytetyt alkupalablinit Tämä oli jo ties mones kerta Viipurin Russkij Dvor -ravintolassa, ja vihdoin sain blogin aikaiseksi. Ollaan syöty Russkij Dvorissa lounasta, päivällistä, illallista, biletetty ja laulettu karaokea illallisen päälle & tällä kertaa söimme lounasaikaan terassilla työporukan kanssa. Terassi on suuri ja aurinkoinen. Hiiligrillin tuoksu antaa terassille miedosti aromia; saslikit paistetaan ravintolan sivustalla ulkona grillissä, oi nam! Alkupalaksi otin borssia, joka oli hyvää, mutta ei erinomaista. Kalaseljankan alkupalaksi nauttineet kollegani sen sijaan ylistivät omaa keittoaan. Borssikeittoa Kollegani Koo-Mikko nautti täytettyä bliniä alkupalaksi ja oli oikein tyytyväinen, kuva blogin pääkuvana ylhäällä. Kievin kotlettini oli yksinkertainen, mutta ihan maukas. Pariisin palleroperunat olivat toki suoraan pakastealtaasta. Vieressäni istunut Koo-Mikko otti pihviä, joka sekin maistui. Possusaslikkia tilanneet pöytäseurueemme herrat H...

Ja paljon valkosipulia!!! Cat on aina vierailemisen arvoinen, kun Pietarissa ollaan. Meidän makuumme turhan tuhdisti joissain ruuissa on korianteria, mutta opettelemme (ehkä emme kuitenkaan opi) makuun hiljalleen. ;) Todella mukavan päivällishetken vietimme Catissä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kesällä Piian ja Tomin kanssa. Ruoka oli erilaista ja hyvää, sitä oli jopa liikaa ja jälkiruoka oli tappaa meidät nauruun, niin kummallista se oli. :D Ja seuraavan kerran naurukuolema meinasi tulla kotimatkalla Allegrossa, sen verran hyvät valkosipulit ruuissa oli ollut, että itsekin itsemme haistaen nauroimme kanssamatkalaistemme nautinnolle. Sallaatti Hatsapuri Hekkusienissä oli ihan parhaasti valkosipulia! Pataruokia piisaa Näistä jälkiruokapalasista olisi riittänyt vaikka isommallekin seurueelle, koska a) ne olivat pahoja b) ne olivat kovia c) niistä löytyi lankaa d) korvapuustinnäköinen viritys ei ollut iha kamalan pahaa, muttei sekään hyvää ollut. :D ...

Borssikeittoa, lammastäytteisiä pelmenejä ja pääkaupunkisalaatti. Saisipa näitä Suomen junissakin! Kesän lopulla vierailimme jälleen Pietarissa. Tällä kertaa menimme junalla, Allegrolla. Illallisen nautimme Allegron ravintolavaunussa, koska Pietariin saavuimme vasta puolenyön maissa. Edellisen kerran Allegron ravintolavaunussa oli jokseenkin tavallista junapöperöä (lue lisää: Tanjan maistamista, Allegron ravintelivaunun tarjontaa ), nyt oli lista vaihtunut ja ruoka oli oikeasti hyvää - siis oikeasti ravintolavaunussa maukasta ruokaa! Hintaa ruualla oli ihan riittämiin jälleen, mutta tällä kertaa sen maksoi jos ei nyt ilolla niin ainakin ymmärtämyksellä, kun makunystyrät sentään kiittivät.

Eräänä iltana - tai yön puolella kai siinä jo virallisesti mentiin - kaipasimme illallispaikkaa Viipurissa. Ja ehkäpä jotain menomeininkiäkin oli hakusessa. Varma tapa löytää paikka, joka on auki ja vastaa toiveitamme, on ottaa taksi alle ja jututtaa kuljettajaa. Alle kahdella eurolla huristellaan ja löydetään ravintola nälkäisille bilehileille. Tällä kertaa taksi vei ravintola Omegaan. Saslikki oli aivan mainiota, meno kuin neukkudiskossa ja sovetskoje shampanskoje ei maksanut juuri mitään, näin suomalaisen mittapuulla. Nami, nami, nams! Omegaan olisi ollut sisäänpääsymaksukin, mutta vältimme sen, kun kerroimme tulevamme illalliselle. Oikein hassunhauska ilta. Valitettavasti Omegaa ei löydy matkaoppaista eikä netistä, joten matkailija sinne varmaan hieman harvemmin eksyy. Tuona yönä olimme ainakin ainokaiset ulkomaalaiset.

Slavjanskaja trapeza Viipurissa on tasaisen kohtuulaadukas. Tällä kertaa sampi oli kyllä lohta, mutta muuten olivat maut kohdillaan ja annokset piristävän erilaisia (verrattuna Suomeen). Ja tällaisia herkkuja nautimme: Господин русский, "Venäläinen herra" -salaatti. Ravintola Slavjanskaja Trapeza tiedottaa: "Olette paikassa, jossa tarjotaan isoja ja turvallisia ruoka-annoksia." Haluaisin nähdä ne vaaralliset annokset! :) Borssia leidille Ihanan maukasta jauhelihaa, suolakurkkua, hillosipulia, fetaa, pottumuusia... Ja sitten se sampi eiku lohi eiku sampi eiku Kyllä näitä pöperöitä ilolla popsii, eikä hintakaan päätä huimaa. Nam!

Ravintola Pöllö, aka Sova, on ihan mukiinmenevä ravintola Viipurissa. Tosin toisella puolella tietä sijaitsevan Kamelotin tasolle se ei missään nimessä yllä. Tässä Pöllön tarjontaa: Smetana vihreällä salaatilla, terveellistä! Lohikin on terveellistä - ainakin jos sen peittää kilolla juustoa. :D