Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2009.

Fransmannin härkää kahdelle, muttei kolmelle

Kuva
Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogitekstiä, avasin ensin Fransmannin nettisivut ja mikäs siinä heti etusivulla http://www.fransmanni.fi/ komeilikaan: juuri se annos, jonka olimme Mikon kanssa viimeksi syöneet, härkää kahdelle. Haha, kuinkas sattuikaan. Olimme siis alun perin menossa syömään Joensuun uuteen, italialaiseen ravintolaan La Passioneen , mutta kun se osoittautui lauantai-iltana aivan täydeksi, päätimme kävellä lähimpään mahdolliseen ravintolaan, sillä pakkasta oli pirusti ja mahat kurnivat kilvan tuulen jäätävän viiman kanssa. Lähimpänä sattuu olemaan Fransmanni. Fransmanni on ihan tasokas ja miellyttävä paikka, harvoin kuitenkaan aivan erityinen millään tavalla. Kuten ei tälläkään kerralla. Ja onhan se toki ketjuravintola, vaikka ei ketju sinällään ole erityisyyden este. Alkupalaksi otimme kolmeen pekkaan maalaisranskalaisia makupaloja: lohirilletteä, vasikanpaistia, aiolikatkarapuja, tiikeriravunpyrstöä, munakoisotartaria, tomaattihilloketta, kaprista ja blé noir -le

Joulun alla Penttilänrannassa syttyi italialainen tähti: ravintola La Passione

Kuva
Antipasti kahdelle Lauantaina kolmen maissa iltapäivällä pimeän jo laskeutuessa aioimme aikaiselle päivälliselle tahi myöhäiselle lounaalle Joensuun tuoreimpaan ravintolaan, italialaiseen La Passioneen, joka sijaitsee Penttilänrannassa. Ovet olivat vielä kuitenkin kiinni meidän sinne saapuessamme ja päätimme tulla yrittämään myöhemmin illalla uudelleen, sitten ihan aukioloaikaan eli lauantaina klo 17.30 jälkeen. Mutta kuinka ollakaan, kun sitten tulimme paikalle parin tunnin kuluttua, olivat pöydät täynnä ihmisiä/loput pöydät täynnä varauksia seuraaviksi kahdeksi kolmeksi tunniksi eteenpäin. No, olisihan se pitänyt toki arvata: uusi lehdessäkin kehuttu ravintola, jolla on kaikkien tuntema ja tykkäämä isäntä + viikonloppuilta = syömään ei mahdu ilman ajoissa tehtyjä varauksia. Sunnuntaina La Passione on kiinni kokonaan ja maanantainakin illan. Eli lopulta sitten tiistai-iltana saimme neljän hengen seurueellemme varattua pöydän La Passioneen. :) Miljöö on todella viihtyisä; eipä

Viipurin Kamelotista ei saa venäläistä olutta

Eräänä joulukuisena pikkujouluiltana kävimme Viipurin Kamelotissa yksillä. Otin lasillisen punaviiniä. Hintaa lasilliselle tuli 200 ruplaa, vaikka valitsin edukkainta, eli ei nyt kovin edukasta ollut. Perinteiseen tapaan tilasin myös suharikit, jotka maistuivat yhtä herkullisilta kuin aina - koko porukan mielestä. Seurueemme pojat olisivat halunneet venäläistä olutta, mutta yllätykseksemme listalta löytyineiden puolenkymmenen merkin joukossa ei venäläistä olutta ollut. Kysyimme vielä ja harmiksemme saimme varmistuksen, että näin asia todellakin on. Varsin kummallista, sillä venäläisiä olutmerkkejä on paljon, ja monet niistä ovat erittäin pidettyjä. Miksi ihmeessä Kamelot tarjoaa vain ulkolaisia merkkejä? Yksi hana Baltikan seiskaa tai Botskarjeviä ei olisi yhtään hullumpi idea! Pojat joutuivat tyytymään Heinekeniin, mutta ottivat ne vastaan ihan tyytyväisinä, kun tarjoilijatyttökin oli niin kiva ja nätti. Näinpä Kamelotin Katja teki lähtemättömän vaikutuksen erääseen nuoreen suomalai

Erilainen illallinen pietarilaisessa Tranc-Forcessa

Kuva
Tilausnäyttö; hetki meni elektronisen tilausjärjestelmän opettelussa, mutta sitten homma lähti sujumaan kätevästi. Pietarilainen ravintola Tranc-Force on melko mielenkiintoinen. Ravintolassa on elektroninen tilaussysteemi, joten kanssakäyminen tarjoilijoiden kanssa jää siihen, että tarjoilijat tuovat tilaukset pöytään. Tilauksia voi tehdä pitkin iltaa, lopuksi laitteelta tilataan lasku. Kussakin pöydässä on oma kortti, jolla tilaukset sinetöidään. Miljöö on kiva, isolta seinältä tulee 3D-esitystä koko ajan täydellä syötöllä. Välillä olllaan Pohjoisnavalla, välillä Pietarissa, vedenalaisessa maailmassa tai avaruudessa. Tilausnäytöltä voi illan aikana katsoa myös musiikkivideoita tai vaikka pelata tietokonepelejä naapuripöytiä vastaan. Jauhelihapihvit, ankkaa Erityisen pahanmakuinen alkupala, merenherkku. Annoksen ulkonäkökään ei oikein houkuttele. Yök! :D Suharikit, pieni ja arvokas annos, mutta dippi oli kiva lisä Voin suositella paikkaa yhtään empimättä! Erilaista, mie

Ketjuravintola Mama Roma Pietarissa

Kuva
Shampanja tarjoiltiin jääpytystä Marraskuisella Pietarin visiitillä pistäydyimme myöhäisellä lounaalla Mama Romassa. Edelliset käyntini kyseisen ketjun ravintolassa tapahtuivat vuosia, vuosia sitten. Silloin minulla oli tapana käydä Mama Romassa lounaalla seisovassa pöydässä, joka oli harvinaisen edukas (olisiko ollut 100 ruplaa tms.) ja kasvissyöjällekin monipuolinen. Muistin kyllä ainakin silloin pitäneeni ala carte -listan ruokia hinnakkaina. No, olivathan hinnat ihan arvokkaat, mutta eivät nyt suorastaan kalliit. Valitsimme alkupalaksi salaattibaarin, jolla taisi olla hintaa peräti 390 ruplaa per naama, mutta valikoima oli suorastaan hulppea. Salaattipöydästä olisi löytynyt salaattitarpeet varmasti kaikkein krantuimmallekin syömärille. Listalla salaatit on näytetty yksittäisinä, mutta ainakaan meidän käydessämme niitä ei voinut sellaisinaan valita, vaan salaatti piti tosiaan käydä itse valitsemassa ja poimimassa altaista. Salaattiehdotelmia: http://mamaroma.ru/main.php?menuitem

Ravintola Wanha makasiini Lappeenrannan satamassa tarjoaa herkullista pitsaa

Kuva
Lounaskokemuksena ravintola Wanhan makasiinin lounasbuffet ei tehnyt suuren suurta vaikutusta, ja hintakin tuntui korkealta (11,90 euroa), mutta eräänä marraskuisena iltana nauttimamme pitsat sen sijaan veivät kielen mennessään (jos näin kulunut ilmaus sallitaan). Minä valitsin pitsan nimeltä Saimaan loiste (yläkuvassa), joka sisälsi lohta, sipulia ja tillicremeä. Mikko otti miehekkään Makasiinin: kinkkua, pepperonia, pekonia, suolakurkkua ja sipulia. Molemmat olimme ehdottoman tyytyväisiä pitsoihimme! Ravintolan miljöö on viihtyisä, etenkin kesällä sijainti satamassa on vertaansa vailla. Henkilökuntakin on mukavaa. Makasiinilla on varmasti edellytykset menestyä, ja kesällä on vaikea ohittaa houkuttelevaa terassia, johon paistaa aurinko koko päivän. Terasilla on oivallista istuskella syömässä tai juomassa ja bongailla samalla ihmisiä, autoja ja vesiliikennettä. Kuitenkin aikaisempien kokemuksiemme ja muutamien muiden ihmisten puheiden perusteella voisin sanoa, että hintaa useilla

Club Gribojedovin yläkerrassa Gribojebov Hill

Kuva
Kävimme marraskuisella Pietarin reissullamme syömässä, klubittamassa ja viihtymässä Club Gribojedovissa. Ruoka oli hyvää, eikä turhan kallistakaan. Erityisesti kehuja saa lohirisotto, jonka hinta-laatusuhde oli ehdottoman kohdallaan. Risotto on kuvassa yllä takimmaisena. Ruuan saaminen tosin kesti kohtuullisen kauan, mutta tarjoilija toi meille viiden suora -nappulapelin, ettei käy odottaminen tylsäksi. Ruuan jälkeen siirryimme bilettämään klubin alakertaan. Aika hyvä meininki sunnuntai-illaksi. Musiikkikin oli mieleistä. Club Gribojedov on sekä syönti- että klubituspaikkana varsin mukiinmenevä. Suosittelen! Gribojedovin sivut netissä: http://www.griboedovclub.ru/

Viehättävässä pietarilaisessa raflassa, Blinnyj domikissa (Блинный домик) marraskuussa 2009

Kuva
Domik vietti jo 11-vuotissynttäreitään Jälleen kerran halusimme vierailla Blinnyj domikissa Pietarissa käynnillämme. Eipä siinä, kiva kokeilla uutta, mutta hyväksi havaittuja vanhojakaan ei viitsi joka kerran ohittaa; kävelyreittimme metrolta hostellille kulki nimittäin ihan Domikin vierestä. Tuolit Blinnyj domik on aina viehättänyt tyylillään, palvelullaan, ruuillaan, tunnelmallaan. Hinnatkaan eivät ole kovin pahat. Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa kyseisestä paikasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Paikka on muidenkin suosima, joten viikonloppuiltaisin pöytävaraus ei ole hullumpi idea, ainakin jos on isommalla porukalla menossa. Tarjoilijoista suosikkini on harmaa vanha mies, joka on työskennellyt ravintolassa koko sen olemassaoloajan - tai ainakin lähes, nimittäin olen tavannut herran ensimmäisen kerran jo vuonna 1999, ja ravintola täytti tänä vuonna 11 vuotta. Tällä kerralla herraa emme tavanneet, mutta vuosi sitten ainakin herra oli vielä remmissä. Kissa o

Halloween Huhmarissa

Kuva
Teksti tulossa pian! :)

Testissä Joensuun Bar Playn ruokatarjonta

Kuva
Olisimme sunnuntai-illan ratoksi halunneet mennä Joensuun ravintola Kieloon syömään, mutta juuri ennen lähtöämme muistimme, että Kielo on nykyisin sunnuntaisin kiinni. No voihan nenä! Päädyimme sitten testaamaan Joensuun torin laidalle ilmestyneen uuden kuppilan, Bar Playn ruokatarjontaa. Ruokaravintolahan Play ei suoranaisesti ole, vaan lähinnä ajanviettopaikka, jossa voi viihtyä niinkun hyvin ja kauan, että rupeaa tekemään mieli huikopalaa. Listalla oli caesar-salaattia muutamalla eri tavalla tarjottuna, kolme erilaista burgeria sekä kanansiipiä. Ihan napoteltavaksi olisi ollut mm. mozzarella-tikkuja, kuorrutettuja jalapenoja, ranskalaisia yms. Valitsimme alkuun pienet salaatit: Natural Caesarin, 2x Caesarin katkaravuilla. Pääruuaksi jokainen maistoi erilaisen burgerin, kanan, naudan ja lampaan. Caesar katkaravulla: Caesar Natural: Caesar-salaatit olivat varsin riittoisat, vaikka ne pieninä tilasimme. Tosin enimmäkseen annos sisälsi jäävuorisalaattia, ja sitäkin puimurilla aj

Otson lohilotja

Kuva
Mama osti jälleen viime viikolla opiskelijatyönä tehtyä ruokaa kahvila Otsosta Tulliportinkadulta: Lohta ja katkarapua taikinakuoressa, nams - maistui ja oli kivannäköistä ruokaa! Tuskin oli kallistakaan, ainakaan yleensä eivät opiskelijatyönä tehdyt ruuat ole. Otsosta netissä: http://www.pkky.fi/Resource.phx/pkky/amo/joensuup/palvelualat/otso/etusivu.htx

Pressiklubilla muikuttelua

Lounastimme pari päivää sitten Lappeenrannan Pressiklubilla. Paikkaa testaamaan houkuttivat paistetut muikut. Emmekä joutuneet pettymään! Pressiklubin lounasaika päättyy jo yhdeltä, varsin varhain. Ehdimme paikalle vasta puolen yhden jälkeen. Kuultuamme, että muikut otetaan tiskistä, pieni epäilys heräsi; pari tuntia laarissa lillineet paistetut muikut, hmmmm. Muikut kuitenkin olivat varsin rapsakoita ja maukkaita, jopa lämpimiä. Myös lautaset olivat lämpimät, siitä pinnat. Salaattipöytäkin ansaitsee kiitokset, monipuolista ja tuoretta. Muikkujen kaveriksi kävi paremmin kuin hyvin punajuurisalaatti sekä homejuustokukkakaaliraaste. Sitruunaa ei lounaspöydässä ollut automaattisesti tarjolla, mutta pyydettäessä löytyi heti kunnon viipaleet muikkujen maustamiseen. Ainoa, josta miinusta joudun pamauttamaan, on kotisivujen hehkutus tuoreen leivän tuoksusta. Ei tuoksunut tuore leipä, koska tarjolla ei ollut tuoretta leipää. Leipä oli ollut tuoretta edellisenä tahi sitä edellisenä päivänä.

Puumalassa muikkupula sekä Virrassa että Hovissa

Kuva
Olimme liikenteessä Puumalan nurkilla viikonloppuna ja ajattelimme pysähtyä syömään. Googlailin Puumalan ravintelit ja päädyin huomaamaan, että talviaikaan siellä on käynnissä vain kaksi itseään varsinaisesti ruokaravintolaksi nimittävää paikkaa, Virta ja Hovi. Virran menu on lyhyt ( http://www.pistohiekanlava.net/menu.htm ), mutta muikut yhdentoista euron hintaan houkuttelivat. Alkuun ajattelimme ottaa fetasalaattia. Ajoimme Puumalan keskustaan ja ensimmäisenä vastaan tuli Hovi. Kiersimme pienen lenkin ja löysimme myös Virran. Virta vaikutti persoonallisemmalta ja mukavammalta heti kättelyssä. Virran pihapiiriä Kävipä kuitenkin niin, että Virran ruokalista oli kutistunut entisestään: tarjolla oli vain possuannos ja grillipihvi, tosin pitsaakin lupasivat paistaa. Ei muikkuja! Eivät kuulemma ole saaneet lähiaikoina ja pakastettua eivät halua käyttää. Onko pakastetussa muikussa jotain vikaa? Ja miksi eivät ole saaneet, Saimaahan on täynnä muikkuja? Ei taida vaan olla ravintola

Hirvi ja poro Joensuun Coikkiksessa

Kuva
Paahdettua ankanrintaa alkupalaksi. Annos oli muuten mieleinen, mutta ankanrinnan rasvan olisi voinut paistettaessa sulattaa vähemmäksi. Annoksen ulkonäkö on kiva. Serrano-vuohenjuustosalaatti. Annos ei ole kovin edustavan näköinen, kun vuohenjuusto näyttää annoksen päällä melko räjähtäneeltä. Myös kastike on vähän hujan hajan lautasella. Maku sen sijaan oli hyvä. Hirveä Kokin suositukset -listalta. Tätä listaa ei löydy netistä. Vaikka annos oli hirveä, se ei kuitenkaan ollut hirveä, vaan oikein maukas. Poro poro. Perunat ja sienilisäke maistuivat erinomaisilta, poro oli hieman liian kypsää ja kuivaa. Kastike oli kuitenkin ihan hyvä. Papujen joukkoon oli livautettu paprikaa, jonka kaivoin pois annoksestani. Tällä kertaa en tosin edes muistanut varmistaa, ettei annokseen kuuluisi paprikaa. Coikkiksen sivut: http://www.coikkis.fi/

Martinan epäesteettinen katkarapupannu

Kuva
Kuten kuvasta näkyy, Martinan katkarapupannu ei ole maailman esteettisin luomus. Vihreät läjät ovat pestoa. Pannu vaikuttaa likaiselta uunin jäljiltä, varsinkin kahva. Maustakin joudun hieman rutisemaan, sillä katkaravut imaisevat itseensä niin vahvasti rasvan maun, että annosta en lähtisi suosittelemaan senkään takia. Otimme annoksen vaihteluna etanapannulle - virhe, jota emme luultavasti toista ihan heti.

Imatran kylpylän mätöt

Kuva
Kanaleipä. Tämä läjä ei esteettisyydessään hivele silmää eikä hivellyt juuri makunystyröitäkään. Tylsä annos, jossa kastike oli kuin suoraan pussista, liian rasvaistakin. Leipä oli lötsö ja kana sen päällä kuivaa. Onneksi annoksessa oli sentään juustoa ja ananas. Uimisen jälkeen nälkä kuitenkin kurni niin vaativasti, että koko läjä tuli popsittua, tosin Mikon avustuksella. Pienemmässä nälässä olisi jäänyt syömättä. Olisin alun perinkin halunnut muikkuja, mutta listalta löytyi vain päivän kala, joka oli lohta. Kuulemma päivän kala voi olla myös muikkuja, jos niitä on satuttu saamaan. Kaikkiin annoksiin kuuluva salaattipöytä saa tämän illallisruokailun ainoat kehut. Tai no, Mikon hampurilainen oli ihan OK myös. Ulla saisi tulla takaisin töihin, voisi pöperöt parantua ja homma toimia paremmin. Hampurilainen. Voitti kanaleivän ulkoasussa ja maussa 6-0. Valkosipuli-aioli maistui, vaikka rasvapommi onkin. :) Ruoka- ja seurusteluravintola Kastanjan sivu: http://www.imatrankylpyla.

Pikaruokaa Pietarissa

Kuva

Villipippuria Joutsenossa

Kuva
Hurautimme eräänä aurinkoisena syyskuun iltana paatteja bongailemaan kanavalle ja siitä illalliselle Joutsenon Villipippuriin. Kotikaupungin raflat tutuksi! Ruokalista oli pitkähkö ja tuotti vaikeuksia valita annosta. Otimme sitten tarjoilijan suosituksesta entrecote-pihvit, Mikko espressovoilla ja minä valkosipulikastikkeella. Kaikkiin annoksiin kuului salaattipöytä, joka olikin ihan monipuolinen. Varsinkin sen päälle, kun olimme vetäisseet lautaselliset salaattia, olivat annokset valtavat. Villipippurin annokset riittävät takuulla isommallekin syömärille! Ruoka oli rehellistä ja runsasta perussapuskaa. Ihan hyvää, mutta aika vähän jäi sanottavaa. Ihan pientä nurinaa kuitenkin oli ilmoilla: Medium miinus tuotiin mediaumina ja valkosipulikastike lähes valui lautasen reunan yli. Tarjoilija asetti toiselle pihviveitsen oikein- ja toiselle väärinpäin. Hinnatkin olivat melko korkeat verrattuna moneen muuhun suunnilleen samantasoiseen paikkaan. Mielenkiintoista annoksissa oli annoskuvau

Joen Yön alennukset Amarillossa

Kuva
Joen Yö 2009. Amarillo oli luvannut Yön kunniaksi kaikista annoksista -20 prosenttia. Tartuimme tarjoukseen. Meillä oli käytössämme kuitenkin vain miedosti lyhyt illallisaika, kun olimme menossa leffaan. Amarillo oli sitä paitsi käytännössä täysi, joten minimoidaksemme mahdollisuutemme myöhästyä leffasta päätimme tilata vain pääruuat. Lopulta tämä osoittautuikin ainoaksi oikeaksi teoksi, sillä Amarillossahan joka tapauksessa tulee alkuun maissilastut ja dippi, sen lisäksi tuli tilattua toiseksi annokseksi sellainen näppiruokalava, että oksat pois. Epäilimme, että se oli kahden hengen annos, mutta tarjoilija vahvisti sen olevan yhdelle hengelle. Eivät sentään kieltäneet meitä syömästä sitä yhdessä. ;) Ja siis, kahdesta pääruuasta yhdessä syötynä olimme niiin täynnä, että käytännössä jouduimme pyörimään Tapio-leffateatteriin. :D Amarillo Big Burger "The Legend". Mikko harkitsi vielä XXXL Burgeria kurnivassa nälässään, mutta onneksi ei ottanut. Ei oltaisi millään saatu