Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Huviretkellä...

Kuva
Huomaa pöydässä tyylikäs Euroshopper-laatuketsuppipullo Posti toi mukanaan viiden euron etusetelin ravintola Huviretkeen. Koska olemme helppoja, päätimme käyttää kuponkiedun ja kävimme lounaalla kyseisessä mestassa eräänä helmikuisena lauantaina.Ei olisi kannattanut, niillekin rahoille olisi löytynyt parempaa käyttöä... Churrot Tälle ruokakokemukselle ei paljon puolusteluja löydy. Olimme ulkoilleet kipakassa pakkassäässä ja nälkäisiä kuin sudet, mutta silti ruoka ei oikein maistunut. Tai maistui - pahalta, ainakin minun hampurilaiseni teollinen bearnaisekastike. Ja haloo, miksi hampurilaisessa ylipäänsä on bearnaisekastike? Sohva Lounaskokemus alkoi sillä, että Mikko huomasi ravintolan seinän olevan paskainen, jotain ihmeellisiä roiskeita. Sohva, jolla istuimme, oli vähintään yhtä roiskeinen ja lisäksi kulahtanut, ehkä se oli joskus ollut oranssi, nyt likaisen harmaa. Viihtyisä miljöö on aina lupaava alku. Seinä Alkupalana meillä oli katkarapupannu ja vihersa

Kerubi, rokkilinnake Ilosaaressa

Kuva
Posaankylkeä Joensuun Ilosaareen Karjalantalolle on vastikään avattu uusi ravintola, Kerubi. Karjalainen pitopöytä sai väistyä ja tilalle ilmestyi Kerubin keikkasali, kellari ja ravintola. En ole vielä ihan varma, kannattiko. Arvostin Karjalantalon karjalaista pitopöytää melkoisesti. Monet ovat ottaneet Kerubin kuitenkin avosylin vastaan, erityisesti rokkiväki, otaksun. Muikkupotti Kerubin "ravintola" onkin todellisuudessa rokkikuppila, jossa raikaa äänekäs musiikki ja ihmiset ovat enimmäkseen meluisia sekä kännissä. Tämän kyseisen illan asiakkaista suurin osa oli avantouintiskabojen takia paikalla ja meno oli sen mukaisesti kuin Oberstdorfissa mäkiviikon aikaan; ilmassa oli suuren urheilujuoman tuntua! Urheilujuhlan tuntua Odotin jostain syystä fine dining -ravintolaa, joten ensivaikutelmani oli ymmärrettävästi tyrmääntynyt. Nettisivuilta olin saanut aivan erilaisen kuvan ravintolasta. Sisustus oli baarimainen, pöydät likaisia ja tarjoilijaa sai odottaa ke

Kiteen Pajarinhovissa hampparilla

Kuva
Täyslihapihvihamppari Autoilimme jälleen kerran Joensuusta Lappeenrantaan, ja matkalla nälkä yllätti. Karautimme Kiteen Pajarinhoviin ja päädyimme hampurilaisille. Ja varsin kelpothan ne olivat. :) Tosin myönnettäkööt, että voiton Pajarinhovissa vievät kylpylän vesiliukumäet! Ruishamppariateria

Bottega Italiana - Italiaa pitsalautasella

Kuva
Calzone, jossa kinkun tilalla tonnikalaa Ensimmäisellä käyntikerrallamme Lappeenrannan tuorein ruokaravintola, Bottega Italiana, ei vielä vakuuttanut. Edellisestä kerrasta olen kirjoittanut blogin Lappeenrannan uusin, Bottega Italiana . Vierailimme Bottega Italianassa uudelleen jokin aika sitten antaaksemme sille toisen mahdollisuuden. Ilta oli mukava ja tästä kerrasta jäi jo paljon parempi vaikutelma. Mikä tärkeintä, ruoka oli maukasta. Päädyimme Mikon kanssa ottamaan pääruuaksi pitsaa, koska olimme kuulleet sitä kehuttavan useaan otteeseen. Ja kyllä, pitsat maistuivat! Melko yksinkertaista, mutta ihanan italialaista! Paula otti pääruuaksi vitelloa, ja piti annoksestaan. Vitello Tällä kertaa myös alkupalavalintamme osuivat edellistä kertaa paremmin. Tilaamani frittilautanen oli herkullinen pikantisti suolaisine perunoineen, joskin melko tuhti alkupala. Paulalla oli juustoa ja Mikolla tomaattisalaatti, molemmat ihan kelpoalkupaloja. Ja jälkiruuaksi tietysti limoncellot

Miellyttävä illallinen ravintola Karljohanissa

Kuva
Illallista vailla Helsingissä; tiemme vei pieneen intiimiin ravintolaan nimeltä Karljohan. Ruoka oli varsin hyvää, ei erinomaista, mutta mielenkiintoisen makuista.Tapenade-levite, jota tarjoiltiin ennen alkupaloja lämpimän leivän kanssa oli mainiota. Minun alkupalani oli vorschmack perinteisin lisukkein, joka oli maukasta. Smetanaa annoksessa oli turhan paljon, annos oli myös muutenkin melko tuhti alkupalaksi. Mikko söi salaatin, joka oli nimetty mitä yksinkertaisimmin: Lehti- ja jääsalaattia, kauden kasviksia ja talon kastiketta. Annos oli paljon mielenkiintoisempi ja makuisampi kuin nimestä olisi voinut kuvitella. Salaatti ansaitsee siis vähintään kehaisun. Pääruuaksi minulla oli äyriäispasta (ei näköjään löytynyt nettisivuilta kyseistä annosta) ja Mikolla härän sisäfilepihvi, tummaa tattikastiketta ja rosmariini-perunakakku. Pasta oli hyvää ja siinä oli mukavasti erilaisia makuja. Mikon annoksen pihvin kypsyys oli tarkalleen tilatunlainen ja liha suorastaan suli su