Maistamista

Parsaa alla. Ja yllä näkymä krouvin terassilta. Vietimme hieman isommalla porukalla kesäkuista iltaa tohtorikaronkan merkeissä Linnoituksen krouvissa. Aikaisempiin krouvi-kokemuksiini viitaten mainitsen heti, että Linnoituksen krouvin uudella keittiömestarilla Ulla Liukkosella on jo hyvin lyhyessä ajassa ollut positiivinen vaikutus krouviin. Paistetut muikut, nam! Iltamme alkaa mukavasti, kun Ulla tulee kertomaan, mitä tänään kannattaa valita. Muikut ovat aivan tuoreita, korvasienet eilen poimittuja - omin pikkukätösin. Sienikeittoa menee monelle alkupalaksi, itse päädyn parsaan. Muikut otan pääruuaksi. Kaikki sujuu, ruoka on hyvää; tuoreista raaka-aineista, puhtaita makuja, ei turhia krumeluureja. Meinasin unohtaa mainita: keittiön tervehdys Innolla odotan Lappeenrannan elokuisen Venäläisen viikon (16.-22.8.2011) ruokalistaa; krouvi on luvannut osallistua viikon tarjontaa venäläisvaikutteisella menulla. Lisäksi krouvissa on venäläisen taitelijan näyttely esillä sama...

Loppukesän tunnelmissa nautimme illallisemme alkupalat Linnoituksen krouvin terassilla aivan mahtavissa Lappeenrannan linnoituksen ja sataman maisemissa. Ennen pääruokaa rupesi ripsimään vettä, joten siirryimme sisään. Linnoituksen krouvi ei taaskaan erityisesti yllättänyt ruuallaan, vaikka ruoka oli ihan hyvää ja kaikki sujui - paitsi pankkikortin käyttäminen. Koska kortti ei toiminut, sain laskun mukaan. Pyysin ruokani ilman paprikaa, ja paprikaa ruuassa sitten kuitenkin oli, joten käytin annoksen uudelleen keittiössä, jonka jälkeen sain sopivan aterian. Pihvin raakuuskin oli kohdillaan. :) Hyvää, mutta tavallista. Seura oli hyvää, jos ei jopa parempaa, eikä yhtään tavallista. ;) Tiinan seurassa viihtyy aina.

Paulan 20-vuotissynttäreillä kävimme illallistamassa Linnoituksen krouvissa, joka kuin ihmeen kaupalla oli yleisölle avoinna tällä kertaa. Nimim. vuoden verran olen osunut paikalla aina, kun on paikka on ollut kiinni tahi yksityistilattuna. Ruoka oli ok. Sitä oli riittävästi, jopa huomattavan paljon, kypsyydet olivat kohdillaan jne., mutta silti mitään mieleen ikuisesti painuvia makumuistoja ei jäänyt. Tarjoilija oli todella mukava ja puhelias, se oli raflan parhaita paloja. Ja tietysti miljöö. Söimme ulkona auringonpaisteessa sataman ja Saimaan auetessa kauniisti takanamme. Kunnon pihvi Muikut Sapuskalautanen Caesar-salaatti katkaravuilla Emme halunneet (lue: jaksaneet) jälkiruokaa, mutta laskun seurana saimme suklaakarkkien lisäksi lusikkaleivät. Paula totesi, että paras lusikkaleipä, jonka hän on kuunaan syönyt. Niin tai näin, ehtiessämme Kasinon terassille, herkkä mahani oli vahvasti vessaa vailla, näin kauniisti sanottuna. Illassa parasta oli Paula. Ehdottomasti...