Maistamista

Sansibarilainen mauste- ja vihanneskoju Lihattomasta lokakuusta en saanut postausta aikaiseksi, ja maailman vegaanipäiväkin livahti viime viikolla ohi kuin varkain, mutta tänään on päivä, kun blogini on ollut Starboxissa tasan vuoden, joten tämä on oikein hyvä päivä kirjoittaa. (Starbox on kuollut ja kuopattu maaliskuussa 2019, mutta tämä teksti on sen kukoistuksen ajalta marraskuulta 2018 ;) Vuosi on mennyt vauhdilla. Viime marraskuu oli aktiivinen kirjoituskuukausi, ja toivottavasti tämä marraskuu tulee olemaan myös. Kirjoitusaktiivisuutta selittää se, että töissä marraskuu on vähän normaalitahtisempi kuukausi, ja illat, josko päivätkin välillä, ovat pimeitä, niin tulee oltua kotona enemmän. Viime marraskuussa kirjoitin oman tähänastisen Starbox-historian (ja nykyään Starbox on itse historiaa) luetuimman postauksen silloisesta uutuustuotteesta vöneristä:  https://tanjan-maistamista.blogspot.com/2017/11/voner-eli-vegaaninen-doner.html Joulukuussakin tu...

Grillaamme mieheni kanssa enemmän ja vähemmän ympäri vuoden, mutta silti joka kevät, kun ilmat lämpenevät ja parvekkeella tarkenee paljain jaloin, jonkinsortin grillausinnostus ottaa minut valtaansa. Kerrostalon asukkeina meillä on kotikäytössämme sähkögrillejä. Grillaamme mahdollisuuksien mukaan omalla parvekkeellamme, mutta talven kylmimpinä iltoina myös keittiöön soveltuvalla pienellä pöytägrillillä. Mökillä ja anoppilassa grillaamme kaasugrillillä, hiilipallogrillillä tai avotulella. Tämän kesän aluksi meidän vuosikausia uljaasti palvellut sähkögrillimme sanoi valitettavasti sopimuksensa irti. Jäi meille vielä kaksi toimivaa sähkögrilliä, mutta ei sellaista tehokasta ritilämallia, joka oli vuosien saatossa noussut suosikiksemme. Sähköinen, savuton hiiligrilli on toinen suosikeistamme, sillä saa kaukasialaiseen saslikkiinkin autenttista hiiligrillin aromia. Grillin hankinnassa on muutama seikka, jotka määrittävät sen, minkälaista grilliä kannattaa ru...

Lounastimme viime viikon keskiviikkona yliopistolla Ylioppilastalon ravintolassa. Huomasin ruokalistalta kesäkurpitsakeiton ja mieleeni nousi iskän jokin aika sitten kokkailema kesäkurpitsa-chévrekeitto, joka oli taivaallisen hyvää. Toki arvasin, että laitoskeittiössä kokattu euron hintainen annos tuskin yltää sen herkun tasolle, jonka iskä oli taikonut, mutta päätin kokeilla. Ei keitto pahalta maistunut, mutta ei se maistunut juuri miltään muultakaan. Mausteet ruuasta puuttuivat lähes tyystin. Ripauksella mustapippuria korjaantuu monikin ruoka, myös tälle keitolle siitä olisi ollut suuri apu. Ruuan ulkonäkö oli perunasosekeittomainen, maku myös hiukan. Söin kiltisti keittoni ja kiitin. Mikko sen sijaan popsi uunimakkara-annoksen opiskelijahintaan 2,30 euroa. Tämä annos sai kehut hinta-laatusuhteestaan. Laitan tähän perään iskän kesäkurpitsa-chévrekeiton reseptin aiheesta kiinnostuneille. Suosittelen. Resepti löytyy muualtakin netistä luultavasti ja on ilmeisesti esitetty joskus jossai...