Turussa Wanhan paronin kellarissa

Eat.fi -sivuston "uhreina" päädyimme lounaalle Wanhan paronin kellariin; kyseisellä mestalla kun on Turun ravintoloista Eat.fi -sivuston paras yleisarvosana. Ravintolalle kävellessämme vitsillä heitin, että ainoastaan siinä tapauksessa ei jäädä lounaalle, jos tarjolla on karjalanpaistia*. Ja uskokaa tai älkää, sen päivän lounas todellakin oli karjalanpaisti. Aikaa oli kuitenkin vähän ja nälkä kova, joten päätimme jäädä ja valita ruokamme ala carte -listalta.

Salaatti lämpimästä, kypsäksi haudutetusta ankanrinnasta ja appelsiinimajoneesia (VL, G) 10 €
Ceasar-salaatti ja marinoituja tomaatteja (VL) 5 €
Alkupalaksi otimme ankkasalaatin ja Ceasar-salaatin. Molemmat olivat hyviä, ankkasalaatin yrttiöljy sopi annokseen mainiosti, vaikka itse ankka olikin hieman turhan suolaista makuuni.

Poron paahtopaistia ja riistakastiketta (L, G) 25 €
Poron paahtopaistia ja riistakastiketta, lisukkeena tattirisottoa (VL)
Marmoroitunutta ulkofileetä ja maustevoita (L, G) 25 €
Marmoroitunutta ulkofileetä ja maustevoita, lisukkeena duchesse-perunaa (L, G)
Pääruuaksi minulla oli poron paahtopaistia + tattirisottoa ja Mikolla härän ulkofileetä + duchesse-perunaa. Paahtopaistin kanssa tuli vielä herkullisia paahdettuja punajuuria ja pihvin kanssa maissia. Liha oli pyynnöstämme jätetty medium raw -raakuuteen, kerrankin täysin onnistuneesti. Liha oli punaista, mehevää ja maukasta. Tattirisoton koostumus oli hieman vetinen, mutta maku hyvä. Duchesse-peruna maistui aivan ihanalta. Mikon maustevoi oli myös todella herkullista, siinä oli punasipulia ja jotain yrttiä.

Köyhät ritarit mansikkahillolla ja vaniljajäätelöllä 8 €
Jälkiruokaa otamme harvoin, mutta on olemassa yksi jälkiruoka, jota emme halua ohittaa, emme ainakaan ilman erityisen hyvää syytä: köyhät ritarit. Niinpä päädyimme syömään varsin täysiin vatsoihimme kuitenkin vielä yhden annoksen köyhiä ritareita puoliksi. Mitään maata mullistavaa makukokemusta ei varsinaisesti syntynyt, mutta hyväähän se kieltämättä oli.

Kokonaisuudessaan erittäin positiivinen ravintolakokemus. Ravintolan miljöö on erityisen viehättävä! Palvelukin pelaa. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä suositella paikkaa.

*Älkää erehtykö luulemaan, etten pitäisi karjaanpaistista. Minusta vaan on turha lähteä Turkuun asti syömään kotoista karjalanpaistiamme, joka on toki aina hyvää, mutta ei kyllä anna oikein muuta kuvaa paikan tasosta kuin että on ollut kärsivällinen kokki, joka on antanut lihan hautua tarpeeksi kauan uunissa. Ja tietysti, että suolaa ja pippuria on pistetty sopivasti. Luultavasti olisi tullut aika lyhyt blogi, jos olisin karjalanpaistista kirjoittanut.

Wanhan paronin kellarin nettisivut: http://wpk.fi/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ravintola NES Lappeenrannan Rauhassa

Ravintolavaunun lämmin club sandwich salaatilla

Suomalaisen pitsan alkulähteillä - Kourulan Cup-Kahvila