Maistamista

Olin työn merkeissä lounaalla männäviikolla jälleen kerran Wolkoffissa. Koska meillä oli hieman syytä juhlia menestyksekästä luentosarjaa, päätimme lounasvaihtoehtojen sijaan valita pääruuan listalta. Alkupalaksi nautimme tietenkin vertaansa vailla olevan salaattipöydän. Oi niitä marinoituja papuja, kikherneitä etc.! Pääruuan valinta olisi ollut vaikea, ellen olisi tehnyt päätöstä lopulta sillä perusteella, että huomasin tarjolla olevan _luomu_härkää. Mainitsin tarjoilijallekin valintani perusteet ja kiittelin kovasti luomusta. Sen lisäksi kiitokset ansaitsee linjaus tarjoilla liha puolikypsänä, ellei toisin tilata. Tuntuu, että Suomessa vieläkin useissa paikoissa (junttiloissa) liha tarjoillaan kengänpohjana, ellei itse muista terottaa makutottumuksiaan. Luomuhärkä on nätti annos ja varsin hyvää. Antin kuha maistui myös erinomaisesti. Kiva, kun Lappeenrannassakin saa jotain hieman erilaista ilman ketjukäskytystä - ja ihan järkihintaan. Kiitos, jälleen kerran!

Maakuntamatkailukohteena Lieksa, Kolilta palattaessa. Matkan huipentuma oli ajelu pelottavaa jäätietä pitkin sankassa valkoisessa sumussa. Googlasin lounasravintolaksi Timitran linnan , mutta pettymyksen pettymys, rakennus ei ollut linnaa nähnytkään eikä ruokala ravintolaa. Sitä paitsi ruokala oli mennyt kiinni klo 14, olimme paikalla neljän maissa. Ruokapaikaksi valikoitui sitten Puustelli-hotellin ravintola. Yhden avoinna olevan nakkikioskin bongasimme, mutta emme lämmenneet aiheelle. Puustellissa oli tarjolla seisovaa pöytää ja ala cartea. Päätimme pitää pitsapäivän! Ja mikä hienointa, seisovan pöydän aikaan pitsoihin saa kerätä alkupalasalaatin pöydästä. Salaattipöytä oli monipuolinen ja varsin laadukas. Näin ollen pitsoista puolet saimme ottaa mukaan iltapalaksi, kun maaru oli jo pullollaan. Itse pitsat olivat kohtuullista keskitasoa, häviten kuitenkin mennen tullen salaattipöydän laadulle. Oma pannupitsani oli hieman mauton, vaikka valkosipuliakin mukana oli. Mikon pitsassa mai...

Vietimme mukavan pakkasviikonlopun Kolilla, Koli-hotellissa , tammikuun vaihtuessa helmikuuhun. Illallispaikaksi valikoitui luonnollisesti ainoa tarjokas, Maisemaravintola . Nautimme alkusalaattejamme Eläkeläisten jäädessä Suomen Euroviisujen superfinaalikarsinnassa kolmanneksi. Telkkuahan ravintolassa ei ole, seurasimme tilanteiden kehittymistä puhelimella netistä. Salaatit maistuivat, Eläkeläisten tappio ei. Salaatin kastike oli kivan kirpsakkaa, punasipulissa oli hieman kumma sivumaku, mutta kokonaisuus jäi positiivisen puolelle reippaasti. Pääruuaksi valikoitui ankkaa kahdelle. Annos tuli valituksi, koska arvostamme ruokalistassa ankan kohdalla seisovaa lausetta: "Annos valmistetaan ainoastaan puolikypsänä mehukkuuden säilyttämiseksi." Hienoa, juuri näin! Annos oli ihan hyvä, mutta kovin tavallinen. Samaa tavallista tummaa kastiketta olen syönyt sadassa tavallisessa ravintolassa tätä ennen. Perunoita annoksen maukana tuli sellainen satsi, että osa jäi syömättä. Ankka oli...

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogitekstiä, avasin ensin Fransmannin nettisivut ja mikäs siinä heti etusivulla http://www.fransmanni.fi/ komeilikaan: juuri se annos, jonka olimme Mikon kanssa viimeksi syöneet, härkää kahdelle. Haha, kuinkas sattuikaan. Olimme siis alun perin menossa syömään Joensuun uuteen, italialaiseen ravintolaan La Passioneen , mutta kun se osoittautui lauantai-iltana aivan täydeksi, päätimme kävellä lähimpään mahdolliseen ravintolaan, sillä pakkasta oli pirusti ja mahat kurnivat kilvan tuulen jäätävän viiman kanssa. Lähimpänä sattuu olemaan Fransmanni. Fransmanni on ihan tasokas ja miellyttävä paikka, harvoin kuitenkaan aivan erityinen millään tavalla. Kuten ei tälläkään kerralla. Ja onhan se toki ketjuravintola, vaikka ei ketju sinällään ole erityisyyden este. Alkupalaksi otimme kolmeen pekkaan maalaisranskalaisia makupaloja: lohirilletteä, vasikanpaistia, aiolikatkarapuja, tiikeriravunpyrstöä, munakoisotartaria, tomaattihilloketta, kaprista ja blé noir -leipää...

Antipasti kahdelle Lauantaina kolmen maissa iltapäivällä pimeän jo laskeutuessa aioimme aikaiselle päivälliselle tahi myöhäiselle lounaalle Joensuun tuoreimpaan ravintolaan, italialaiseen La Passioneen, joka sijaitsee Penttilänrannassa. Ovet olivat vielä kuitenkin kiinni meidän sinne saapuessamme ja päätimme tulla yrittämään myöhemmin illalla uudelleen, sitten ihan aukioloaikaan eli lauantaina klo 17.30 jälkeen. Mutta kuinka ollakaan, kun sitten tulimme paikalle parin tunnin kuluttua, olivat pöydät täynnä ihmisiä/loput pöydät täynnä varauksia seuraaviksi kahdeksi kolmeksi tunniksi eteenpäin. No, olisihan se pitänyt toki arvata: uusi lehdessäkin kehuttu ravintola, jolla on kaikkien tuntema ja tykkäämä isäntä + viikonloppuilta = syömään ei mahdu ilman ajoissa tehtyjä varauksia. Sunnuntaina La Passione on kiinni kokonaan ja maanantainakin illan. Eli lopulta sitten tiistai-iltana saimme neljän hengen seurueellemme varattua pöydän La Passioneen. :) Miljöö on todella viihtyisä; eipä...

Eräänä joulukuisena pikkujouluiltana kävimme Viipurin Kamelotissa yksillä. Otin lasillisen punaviiniä. Hintaa lasilliselle tuli 200 ruplaa, vaikka valitsin edukkainta, eli ei nyt kovin edukasta ollut. Perinteiseen tapaan tilasin myös suharikit, jotka maistuivat yhtä herkullisilta kuin aina - koko porukan mielestä. Seurueemme pojat olisivat halunneet venäläistä olutta, mutta yllätykseksemme listalta löytyineiden puolenkymmenen merkin joukossa ei venäläistä olutta ollut. Kysyimme vielä ja harmiksemme saimme varmistuksen, että näin asia todellakin on. Varsin kummallista, sillä venäläisiä olutmerkkejä on paljon, ja monet niistä ovat erittäin pidettyjä. Miksi ihmeessä Kamelot tarjoaa vain ulkolaisia merkkejä? Yksi hana Baltikan seiskaa tai Botskarjeviä ei olisi yhtään hullumpi idea! Pojat joutuivat tyytymään Heinekeniin, mutta ottivat ne vastaan ihan tyytyväisinä, kun tarjoilijatyttökin oli niin kiva ja nätti. Näinpä Kamelotin Katja teki lähtemättömän vaikutuksen erääseen nuoreen suomalaise...

Tilausnäyttö; hetki meni elektronisen tilausjärjestelmän opettelussa, mutta sitten homma lähti sujumaan kätevästi. Pietarilainen ravintola Tranc-Force on melko mielenkiintoinen. Ravintolassa on elektroninen tilaussysteemi, joten kanssakäyminen tarjoilijoiden kanssa jää siihen, että tarjoilijat tuovat tilaukset pöytään. Tilauksia voi tehdä pitkin iltaa, lopuksi laitteelta tilataan lasku. Kussakin pöydässä on oma kortti, jolla tilaukset sinetöidään. Miljöö on kiva, isolta seinältä tulee 3D-esitystä koko ajan täydellä syötöllä. Välillä olllaan Pohjoisnavalla, välillä Pietarissa, vedenalaisessa maailmassa tai avaruudessa. Tilausnäytöltä voi illan aikana katsoa myös musiikkivideoita tai vaikka pelata tietokonepelejä naapuripöytiä vastaan. Jauhelihapihvit, ankkaa Erityisen pahanmakuinen alkupala, merenherkku. Annoksen ulkonäkökään ei oikein houkuttele. Yök! :D Suharikit, pieni ja arvokas annos, mutta dippi oli kiva lisä Voin suositella paikkaa yhtään empimättä! Erilaista, mielenkiintoista, m...