Trattoria Otto – Joensuun uusin ja italialaisin

Trattoria Otto on Joensuun tuorein tapaus, ja erittäin mielenkiintoinen sellainen, voin sanoa jo parin ruokailun perusteella.

Trattorian tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa. Yläkerran ikkunapöydät kiehtovat erityisesti, mutta saavat odottaa kylmempiä ilmoja, nyt kesällä olemme syöneet Oton terassilla Joensuun kävelykadulla.

Ruoka on italialaistyyppistä ja painottuu vahvasti tuorepastoihin sekä risottoihin. Oton keittiössä tunnutaan tekevän paljon itse – kenties kaikki mitä mahdollista – aina tuoremakkaroista kastikkeisiin. Hienoa! Leikkeleet ovat tuontitavaraa Italiasta.

Ruoka on maukasta ja mutkatonta, annokset suuria. Viiden ruokalajin illallinen ei ihan kokonaan mahaan uponnut, vaikka kaikki oikein hyvää olikin. Kun Mikko vähän autteli minua, niin lautaset saatiin edes melko tyhjiksi.

Alkuun tarjoillaan leipää, jota kannattaa säästää myös ruoka-annoksia varten; niillä on hyvä kaapia lautasilta herkullisia kastikkeiden loppuja.

Viiden ruokalajin menu syntyy päivittäin sen mukaan, mitä keittiössä on tarjolla, eli menun kokoonpanon saa tietää tilatessaan.

Meidän illalliseemme kuului omatekoinen possumakkara alkupalaksi, primi piatti oli aivan liian suuri pasta carbonara, pääruuaksi saimme ahventa ja jälkiruuaksi oli pannacottaa sekä juustoa.

Tällaista illallista en itse todennäköisesti olisi koskaan tullut valinneeksi listalta, mutta sepä tässä osa viehätystä onkin!

Makkara esimerkiksi ei sinällään minusta kuulosta hurjan houkuttelevalta alkupalalta, mutta se osoittautuikin sikahyväksi annokseksi! Kastike oli erinomainen, pikantisti grilliltä maistuva omatekoinen makkara todella mehukas herkku. Rucolaa oli annoksen päällä, kuten tuntuu olevan paikan tapa.

Pasta carbonarasta minulle tulee mieleen ensimmäiseksi lähinnä savuinen pekoni, mutta tämäkin ennakkoluulo osoittautui vääräksi. Oton carbonarassa käytetään italialaista pancettaa, joka on lähempänä jo oikeaa kinkkua kuin pekonia. Annos oli suuri ja mahtava :D

Ahven tarjoiltiin paistettujen perunoiden, porkkanoiden ja ihanan punaviinipohjaisen kastikkeen kanssa. Lautasella taisi olla myös sitruunaöljyä. Päällä tilliä. Erinomainen annos, pisteet myös ahvenen käytöstä.

Jälkiruokana pannacotta on melko perinteinen, mutta hyvä, kuten tälläkin kertaa. Erityistä kiitosta pistaaseista ja kauniista asettelusta.

Toisena jälkiruokana oli homejuustoa. Homejuuston kanssa maisteltiin marinoitua päärynälisuketta, marjoja ja pinjansiemeniä. Oih ja voih, miten hyvää!

Tarjoilu pelasi hyvin yläkerrasta käsin, ja tarjoilija muisti esitellä jokaisen annoksen. Italialainen punaviini toimi illallisen makumaailman kanssa mukavasti. Muuta valitettavaa en keksi kuin se liian iso pasta, mutta onko sekään nyt varsinainen syy valittaa ;)

Suosittelen! Ja sokerina pohjalla: omistajat ovat luvanneet ruokalistan vaihtuvan parin kuukauden välein, joten mielenkiinto pysyy yllä alkuhuuman jälkeenkin.

P.S. Edellisellä kerralla maistelemamme risototkin olivat erinomaisia: 

Täytetyt portobellot tomaattirisotolla saivat piristeekseen ihania etikkaisia siitakesieniä, annoksessa oli myös parsaa. Kampasimpukka-annoksessa hurmasi erityisesti kirpeä fenkoli-appelsiinisalaatti (kuva alla). Värikkään antipasto-alkupalan kruunu oli omatekoinen tomaatticaponata (kuva alla).