Wanha Makasiini, mutta hyvä seura

Ruoka oli ihan hyvää, mutta kovin tavallista jälleen kerran. Vähemmän ravintolassa syönyt ehkä antaisi kehut onnistuneesta ruuasta, mutta mielestäni _onnistunut_ on liian laimeaa, kun ravintolassa syödään ja siitä maksetaan. Oletuksenani on siis aina vähintään parempaa kuin kotona, ja jos ruoka on vain onnistunutta ja ihan hyvää, ei tämä arvo ylity.

Kukaan ei juuri valittanut, mutta ei myöskään kehunut. Kertonee jotain. Rohkeutta kaivattaisiin näissä maakuntienkin ravintoloissa. Miksi listalla on aina kaikki perushommat ja perusmauilla varustettuna? Yksikin piristävä poikkeus tähän sääntöön saisi minut äänestämään jaloillani ja lompakollani kyseisen ravintolan puolesta. Yllättäkää minut kerrankin! Joensuun La Passione sen itse asiassa tekikin äyriäisalkupalallaan ja äyriäispitsallaan pieni aika sitten. Italiasta ja Venäjästä puhumattakaan, ne tekevät sen kerta toisensa jälkeen. Blogiteksti La Passionen onnistumisesta löytyy tästä: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2010/05/herkut-hyvat-joensuun-la-passionessa.html

Mutta siis, tällä kertaa emme olleet nauttimassa vain ruuasta, vaan myös mukavasta seurasta, joka pitkästä aikaa rantautui Lappeenrantaan sataman kesämarkkinoiden aikaan. Jos makasiini oli wanha ja ruoka ihan ok, niin seura ylitti nämä suureet ruhtinaallisesti. Kiitos Jenni ja Jyrki!


Ystäväni paprika





Talon perunat tms.; köyhä talo, kun on vain pari perunaa.

Peruna-annos on vuodessa pienentynyt hieman, verrataanpa viime kevääseen: Perunat keväällä 2009