Mikon piffi (yllä) tarjoiltiin hieman haaleana, maustevoi ei tahtonut sulaa sen päällä. Muuten annos oli ihan hyvää perushuttua, ei valittamista. Kypsyysaste oli ymmärretty oikein, vaikka Suomessa medium- tuntuu aiheuttavan vaikeuksia silloin tällöin. Pasta oli ihan jees, hieman turhan rasvainen makuuni. Valkosipulia olisi voinut huoletta ripsauttaa annokseen enemmän, samoin mustapippuria. Lisäksi annos oli niin iso, että alkusalaatin päälle en jaksanut sitä loppuun. Ei jaksanut tosin Mikkokaan edes Jaakon avustuksella. Alkusalaatti oli nätisti aseteltu ja ihan hyvä kaikin puolin, mutta ei mitään maata mullistavaa lopulta kuitenkaan. Muikkukukko sai Mikolta isot kehut! Melkoisen reilun kokoinenkin alkupalaksi kyllä. :) Jaakon annoksesta ei ole kuvaa, koska siinä vaiheessa kun me Mikon kanssa saimme omamme, tarjoilija totesi kauhuissaan, että Jaakon annos oli unohdettu. Sitten kun Jaakon annos vihdoin tuli, oli Jaakko jo odottanut sellaisen tovin, ettemme raaskineet enää pidentää kidutu...
Lemin särä on paikallinen perinneherkku, nimetty jopa yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Säräpirtti on Suomen ainoa yhteen ruokalajiin keskittynyt ravintola. Ja Lemi yksi Suomen onnellisimmista kunnista, ainoa muuttovoittokunta Etelä-Karjalassa. Ei paha, vaan erittäin hyvä! Särää ei kuitenkaan tarvitse kovin usein käydä syömässä, sillä Säräpirtissä joutuu aina syömään niin paljon, ettei piiiitkään aikaan tee mieli nähdäkään särää. Ruokaahan siis tulee niin kauan lisää, kun jaksaa lautasensa tyhjentää :D No, säräpirtissä, kuten särässäkin, on kaikki kohdillaan. Puitteet, maku, määrä ja laatu, sijainti. Lue särän ja pirtin tarina täältä: Säräpirtti Kippurasarvi Jotkut kaipaavat salaattia särän kaveriksi, mutta se ei särän kanssa kuulu. Itse olen sitä koulukuntaa, joka syö salaattia ruuan kuin ruuan kanssa, joten laittaisin särän kaveriksi vihreän salaatin. Myös läskiloota saisi kylkeensä vihreää ;) Särä syödään perinteisesti särässä muhineiden perunoiden kanssa. Rieska ja k...
Juhannusaattona lounastimme Savonlinnan torin kupeessa sijaitsevassa muikkuravintolassa, Kalastajan kojussa. Niin no, ulkoisilta puitteiltaan - kuten nimeltäänkin - kyseessä on ennemminkin siis koju kuin ravintola, mutta ruoka on mahtavaa. Otin paistetut muikut salaatilla ja Mikko otti muikut ruisleivällä. Makunautinto oli erittäin hyvä, ellei täydellinen :) Salaatti, jossa oli tomaatin ja tuorekurkun lisäksi jäävuorisalaattia, tammenlehvää ja rucolaa, sopi mainiosti paistettujen sitruunalla maustettujen muikkujen kyytipojaksi. Kermaviilikastike ja homejuusto kruunasivat maukkaan annoksen. Ja Mikon muikkuruisleipä ei hävinnyt omalle annokselleni yhtään. Tosin se oli hinnaltaan edukkaampi. Tätä paikkaa voin kyllä suositella lämpimästi! Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset. Nettisivut: http://www.kalastajankoju.com/index.htm Juhannusseikkailuistamme voi lukea lisää blogini osiosta Tanjan matkamittari: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/
Kommentit