Maistamista

Pyöräilimme eilen illalliselle Penttilänrantaan La Passioneen. La Passione on ottanut listalleen pitsat ja avannut pienen pitseriapuolen varsinaisen ala carte -ravintolan kylkeen. Menimme kuitenkin ihan ravintolan puolelle syömään pitsamme, niin saimme myös alkupalat ja viinit illallisellemme. Alkupalaksi otin salaatin simpukoista ja äyriäisistä, Mikko otti basilika-milanotomaattisalaatin mozzarellalla. Lisäksi pöytään tuli herkullista tuoretta leipää ja todella maukasta, valkosipulista levitettä. Molemmat pidimme alkupaloistamme kovasti, mutta voittajaksi valittiin yksimielisesti äyriäisalkupala. Se oli jotain, mitä Suomessa ei ole tottunut samaan; maut olivat upeat ja erilaiset. Herkullisinta taas Mikon annoksessa oli basilikaöljy, mutta varsin hyvä kokonaisuus muutenkin, kuitenkin "tavallisempi" kuin äyriäisannos. Pitsat maistuivat myös aivan toisella tavalla kuin esim. tavan kebab-mestan viritykset. Minulla oli frutti di mare, johon pyysin lisätäytteenä herkkua...

Muutamaan vuoteen emme ole käyneet Lappeenrannan Huviretkessä syömässä. Nyt vähän aikaa sitten lähikauppa jakoi bonuskorttilaisille viiden euron alennuskuponkeja, jotka ovat voimassa kuun loppuun. Meille niitä osui neljä, tosin niitä voi käyttää vain yhden per lasku. Emme kuitenkaan joutuneet jakamaan laskua, vaan saimme Mikon kanssa kaksi kuponkia käytettyä yhteiseen laskuumme. Kympin alennus illallisesta, ei paha. Ruokakaan ei ollut pahaa, päinvastoin. Ja palvelu oli yllättävän nopeaa, vaikka iso osa pöydistä oli kansoitettu. Huviretki on hotellin yhteydessä ja viikolla hotellissa on varmaan jonkin verran työmatkalaisia; ehkäpä palvelu on mitoitettu työmatkalaisille, jotka eivät istu illallisella pitkän kaavan mukaan, vaan tahtovat huoneeseensa levolle pikimmiten. Salaatit tulivat leipäkorin jälkeen alta aikayksikön ja heti salaattien perään saimme pääruuat. Myös laskun saimme hetkessä. En edes muista, milloin ravintola olisi palvellut tällaisella tahdilla. Ruokalista Huviretkessä on...

Jouduimme pari viikkoa sitten sunnuntaina Varkaudessa lähes mahdottoman tehtävän eteen. Tarkoituksenamme oli lounastaa paikallisessa ravintolassa. Matkalla Rantasalmelta googlailin Varkauden mestoja ja selvisi, että suurin osa varkauden ruokapaikoista on kiinni sunnuntaina tahi aukeaa vasta illalla. Yksi kebula, kaksi kiinalaista ja yksi thai-paikka näytti olevan auki lounasaikaan. Jotain "varkautelaisempaa" oli kuitenkin tähtäimessä. Lopulta löytyi kylpylähotelli Kuntorannan nettisivut ja autuaaksi tekevä tieto siitä, että ravintola on avoinna myös sunnuntaisin. Kuntoranta ei sitten ihan taajamassa sijaitsekaan, jouduimme ajamaan sellaisen parikymmentä kilometriä lounaamme takia. Mutta täytyy myöntää, että ihan hyvää oli. Kylpylähotelli Kuntorannan ravintolapalvelut: http://www.kuntoranta.fi/index.jsp?pid=13 Maisemaravintolan ruokalista: http://www.kuntoranta.fi/index.jsp?pid=180 Mozzarellasalaatti Caesar-salaatti Tilaamamme alkupalasalaatit olivat herkulliset, ja suuret kui...

Kävimme viime viikonloppuna nauttimassa särää Lemin Kippurasarvessa. Varatessamme pöytää puhelimitse meille kerrottiin, että tulossa oli varsin rauhallinen kattaus. Ja totta tosiaan, saapuessamme paikalle oli säräpirtti muuten tyhjillään, vain kabinetin puolella oli yksi pariskunta. Meidät ohjattiin salin puolelle. Säräpirtin ideana on "syö niin paljon kuin jaksat". Kolme annosta on pirtin vähimmäisuositus. Mikko täytti valvollisuutensa särän suhteen ja söi hyvällä ruokahalulla kaikki kolme annosta, jotka hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan. Itse pärjäsin heikommin, vaikka kaikkeni teinkin. ;) Normiannos ensimmäisellä kerralla ja kahdella seuraavalla santsilla Miun annos Kunnolla särää popsittuamme muistin jälleen kerran, miksi särällä ei käydä turhan usein; niiiiin hyvää kuin särä onkin, on sitä mahansa pullolleen syötyään "täynnä korviaan myöten". Säräateriaan kun ei kuulu muuta kuin lammasta, lampaan rasvassa uineita perunoita, rieskaa, kotikaljaa ja jälkiruuaksi...

Olin työn merkeissä lounaalla männäviikolla jälleen kerran Wolkoffissa. Koska meillä oli hieman syytä juhlia menestyksekästä luentosarjaa, päätimme lounasvaihtoehtojen sijaan valita pääruuan listalta. Alkupalaksi nautimme tietenkin vertaansa vailla olevan salaattipöydän. Oi niitä marinoituja papuja, kikherneitä etc.! Pääruuan valinta olisi ollut vaikea, ellen olisi tehnyt päätöstä lopulta sillä perusteella, että huomasin tarjolla olevan _luomu_härkää. Mainitsin tarjoilijallekin valintani perusteet ja kiittelin kovasti luomusta. Sen lisäksi kiitokset ansaitsee linjaus tarjoilla liha puolikypsänä, ellei toisin tilata. Tuntuu, että Suomessa vieläkin useissa paikoissa (junttiloissa) liha tarjoillaan kengänpohjana, ellei itse muista terottaa makutottumuksiaan. Luomuhärkä on nätti annos ja varsin hyvää. Antin kuha maistui myös erinomaisesti. Kiva, kun Lappeenrannassakin saa jotain hieman erilaista ilman ketjukäskytystä - ja ihan järkihintaan. Kiitos, jälleen kerran!

Maakuntamatkailukohteena Lieksa, Kolilta palattaessa. Matkan huipentuma oli ajelu pelottavaa jäätietä pitkin sankassa valkoisessa sumussa. Googlasin lounasravintolaksi Timitran linnan , mutta pettymyksen pettymys, rakennus ei ollut linnaa nähnytkään eikä ruokala ravintolaa. Sitä paitsi ruokala oli mennyt kiinni klo 14, olimme paikalla neljän maissa. Ruokapaikaksi valikoitui sitten Puustelli-hotellin ravintola. Yhden avoinna olevan nakkikioskin bongasimme, mutta emme lämmenneet aiheelle. Puustellissa oli tarjolla seisovaa pöytää ja ala cartea. Päätimme pitää pitsapäivän! Ja mikä hienointa, seisovan pöydän aikaan pitsoihin saa kerätä alkupalasalaatin pöydästä. Salaattipöytä oli monipuolinen ja varsin laadukas. Näin ollen pitsoista puolet saimme ottaa mukaan iltapalaksi, kun maaru oli jo pullollaan. Itse pitsat olivat kohtuullista keskitasoa, häviten kuitenkin mennen tullen salaattipöydän laadulle. Oma pannupitsani oli hieman mauton, vaikka valkosipuliakin mukana oli. Mikon pitsassa mai...

Vietimme mukavan pakkasviikonlopun Kolilla, Koli-hotellissa , tammikuun vaihtuessa helmikuuhun. Illallispaikaksi valikoitui luonnollisesti ainoa tarjokas, Maisemaravintola . Nautimme alkusalaattejamme Eläkeläisten jäädessä Suomen Euroviisujen superfinaalikarsinnassa kolmanneksi. Telkkuahan ravintolassa ei ole, seurasimme tilanteiden kehittymistä puhelimella netistä. Salaatit maistuivat, Eläkeläisten tappio ei. Salaatin kastike oli kivan kirpsakkaa, punasipulissa oli hieman kumma sivumaku, mutta kokonaisuus jäi positiivisen puolelle reippaasti. Pääruuaksi valikoitui ankkaa kahdelle. Annos tuli valituksi, koska arvostamme ruokalistassa ankan kohdalla seisovaa lausetta: "Annos valmistetaan ainoastaan puolikypsänä mehukkuuden säilyttämiseksi." Hienoa, juuri näin! Annos oli ihan hyvä, mutta kovin tavallinen. Samaa tavallista tummaa kastiketta olen syönyt sadassa tavallisessa ravintolassa tätä ennen. Perunoita annoksen maukana tuli sellainen satsi, että osa jäi syömättä. Ankka oli...