Lemin Säräpirtti Kippurasarvi, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Kävimme viime viikonloppuna nauttimassa särää Lemin Kippurasarvessa. Varatessamme pöytää puhelimitse meille kerrottiin, että tulossa oli varsin rauhallinen kattaus. Ja totta tosiaan, saapuessamme paikalle oli säräpirtti muuten tyhjillään, vain kabinetin puolella oli yksi pariskunta. Meidät ohjattiin salin puolelle.


Säräpirtin ideana on "syö niin paljon kuin jaksat". Kolme annosta on pirtin vähimmäisuositus. Mikko täytti valvollisuutensa särän suhteen ja söi hyvällä ruokahalulla kaikki kolme annosta, jotka hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan. Itse pärjäsin heikommin, vaikka kaikkeni teinkin. ;)


Normiannos ensimmäisellä kerralla ja kahdella seuraavalla santsilla


Miun annos

Kunnolla särää popsittuamme muistin jälleen kerran, miksi särällä ei käydä turhan usein; niiiiin hyvää kuin särä onkin, on sitä mahansa pullolleen syötyään "täynnä korviaan myöten". Säräateriaan kun ei kuulu muuta kuin lammasta, lampaan rasvassa uineita perunoita, rieskaa, kotikaljaa ja jälkiruuaksi makia soppa. Naminami, mutta perinteitä rikkoen kaipaisin lampaan viereen raikasta salaattia ja vaikkapa särävihanneksia.


Makia soppa

Tällä kertaa meille ei ollut paikan isäntä kertomassa särän tarinaa Lemin murteella, mutta saimme lukea sen pöytään tuodusta esitteestä. Esitteestä luin myös sen, että säräpirtti on Suomen ainoita - ellei jopa olisi ainoa - yhteen ruokalajiin keskittyvistä ravintoloista.

Säräpirtti netissä: http://sarapirtti.fi/. Sivuilta löytyy myös särän tarina Lemin murteella. :)