Maistamista

Naudanpihvi 200 grammaa, maustevoi, aurajuustoperunat. Kuva ei tee oikeutta. :D Pihvitupa Viikinki Joensuussa lopetti, mutta pihviperinteet jatkuvat Kuurnan kulmassa Viikingin entisen pihvikokin omistuksessa. Paikka on sama, lista nähdäkseni sama, nimi uusi. Ehdin vierailla Pihvituvassa kerran aikaisemmin, eli on mihin verrata nyt tätä uutta. Ja kyllä, hyvää oli silloin, kuten nyt, ihan vanhaan malliin. Salaattipöytä on monipuolinen, ruokajuomat ja kahvi kuuluvat hintaan. Perunaa pihviannokseen tulee hieman liikaa, en kummallakaan kerralla ole jaksanut loppuun aurajuustoperunoitani. Ajattelin seuraavalla kerralla mainita, että minulle riittää pienempi peruna-annos, ettei tarvitse heittää pois. Mikko oli kuitenkin huomaavinaan, että ainakin pölkkyperunaa tuli jo nyt entistä maltillisemmin; hän nimittäin jopa jaksoi syödä koko annoksensa. Vähänhän nuo annokset on karunnäköiset, kun salaatit ovat toisella lautasella. Mutta siis, yksinkertaisia hyviä annoksia. Pihvistä ei mediu

Miun maun mukkaan Eräänä arki-iltana yllätti pitsanhimo. "Kantapaikkamme" Kourulan Cuppila piti sinä iltana ovensa poikkeuksellisesti kiinni jonkinlaisen siivoustalkoon merkeissä. Päädyimme testaamaan hotelli Lappeen yhteydessä toimivan Casanovan pitsat, koska olimme niistä kehuja kuulleet. Eikä meidän tarvinnut pettyä, pitsat maistuivat. Leipäpöytä alkuun takasi sen, ettei pitsaa meinannut jaksaa loppuun asti, vaikka ei alkupaloja tilattukaan. Valkosipulia pyysimme pitsoihimme maltillisesti, ja kokki toiveemme toteutti, joskin itse olisin ehkä silti laittanut valkosipulia hieman vielä vähemmän, kun sellaista erityisesti pyysimme. Pitsanhimo lähtee pitsalla, siis myös Casanovassa, suosittelen! Mikolle mieluinen

Kesämäen leipomo muutti Kourulaan. Tarjolla kahvion puolella on aamiaista, lounasta ja kahvilaherkkuja, leipomo taikoo ihanat kakut, leivät ja muut maistuvaiset - myös tilauksesta. Aamiaisella olemme käyneet useaan otteeseen. Voin suositella. Nyt tarjolla alkaa olla "kaikkea". Aluksi puuttuivat lihapiirakat ja makeat, nyt niitäkin saa. Puuroa ja muroja on, riisi- ja perunapiirakkaa, tuoretta leipää ja sämpylää, leikkeleet, tuoreet, mehut, maidot, kahvit, teet, keitettyjä muniakin on. Hedelmiä ehkä kaipaisin. Ehkäpä annan palautetta ensi kerralla, palautteen jälkeen ilmestyivät aamupalapöytään myös makeat. Lounasta olemme testanneet vain kerran. Melko perinteistä kotiruokaa oli, uunimakkaraa. Ehkä hieman raskasta äijäruokaa tuntuu olevan usein listalla, kuten makkarakastiketta, makaroonilaatikkoa, hernekeittoa yms. Ei paha, pitää kokeilla toistekin, että pystyy ottamaan kantaa. Ja sitten ne herkut! Oih ja voih! Kerran tilasin mansikkakakunkin, joka oli mitä mai

Pohdimme eilen illallisella Kielo ssa, mitä Joensuun ravintolarintamalla oli ennen Kieloa. On toki La Passione, mutta ei sekään ole ollut vielä kovin montaa vuotta. Ja täytynee kai mainita myös Teatteriravintola. Mutta yhtä kaikki, jo tuollainen pohdinta kertoo jotain siitä, miten omalla tasollaan Kielo maakuntaravintoloiden joukossa on. Olen kirjoittanut Kielosta aiemminkin, ja aina pelkkää hyvää . Niin myös tällä kertaa. Nautimme eilen upean illallisen Kielossa Maman synttäreiden kunniaksi. Minä ja Mikko päätimme kokeilla yllätysmenua, Maman teki mieli sorsaa. Sorsaan liittyy minun osaltani tarina, nimittäin vuosien mittainen kasvissyöjän taipaleeni päättyi eräänä kauniina päivänä Maman kokkaamaan sorsaan. Mutta ei siitä sen enempää, vilkaistaanpa nyt Kielon eilisiä herkkuja: Yllätysmenuun kuului viisi ruokalajia. Mama otti alkuun Kielon herkuttelulautasen (viisi suupalaa maakunnan antimista), meille tuli ensin herkulliset korvasienikeitot ja sitten herkuttelulautaset kolme

Niin hyvää ettei kuvatuksi saa... Huomasin blogissani valtavan puutteen: Kourulan Cup-Kahvilasta on parikin kirjoitusta, mutta pitsakirjoitus puuttuu! Kaikkihan tietävät, että Kourulan Cup-kahvilan - kotoisammin Cuppilan - pitsa tehdään Suomen ensimmäisen pitserian, Adrianon pitserian, alkuperäisellä reseptillä. Tuttua tietoa toki sekin, että ensimmäinen pitseria sijaitsi Lappeenrannassa, nykyisen Birran paikalla. Salamipitsa, miehekäs herkku. Esimerkiksi "karvakäsipitsaan" tottuneelle pitsa on pieni halkaisijaltaan, mutta siinä on valtavasti täytettä ja makua. Pohja on paksuhko, ja se on jonkinlaista voitaikinaa tms. Yhtä kaikki, pitsa ei muistuta mitään aikaisemmin maistamaani pitsaa, se on ihan oma ruokalajinsa. Päälle vielä ropsautamme Cuppilan mausteista tomaattikastiketta, niin johan on herkkua kerrakseen. Tässä erikoispitsa, johon ei ole otettu paprikaa, kinkkua ja simpukoita. Päälle on turautettu tuhti rinkula mausteista tomaattikastiketta. Jos nälkä

Possusaslikkiannos by Hekariin Tikkalaan on avattu uusi, armenialaistyyppinen ravintola, Hekariin. Palvelut paranivat 100 prosenttia entisestä! Nautimme juuri herkullista saslikkia aurinkoisella terassilla alle kymmenen kilometrin päässä mökiltämme. Mainiota, varsinkin kun Kaukasian keittiö on erityisen mieluisa meille. Kovin on kotikutoinen tunnelma, kun kassatyttö hihkaisee tilauksemme saatuaan "Isiiiii!", ja Olaf-isi siirtyy armenialaisen kokin kanssa keittiön puolelle. Kassatytön äiti, Heldi, puuhailee kassan takana. Tilaamamme valkosipulileivät osoittautuvat suhareiksi (grenki, grenotchki, suhariki) eli Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa suosituiksi öljyssä/rasvassa paistetuiksi ruisleipäpaloiksi, joissa on kyytipoikana raakaa valkosipulia. Lisäksi annokseen kuuluu kermaviili-tillidippi. Aivan ihanaa. Tätä on kaivattu! Valkosipulileivät Saslikkiannokseen kuuluu hiiligrillissä paistettua possua, ranskalaisia ja maukas maustekastike, jossa ihanan kaukaasial

Koo-Mikon täytetyt alkupalablinit Tämä oli jo ties mones kerta Viipurin Russkij Dvor -ravintolassa, ja vihdoin sain blogin aikaiseksi. Ollaan syöty Russkij Dvorissa lounasta, päivällistä, illallista, biletetty ja laulettu karaokea illallisen päälle & tällä kertaa söimme lounasaikaan terassilla työporukan kanssa. Terassi on suuri ja aurinkoinen. Hiiligrillin tuoksu antaa terassille miedosti aromia; saslikit paistetaan ravintolan sivustalla ulkona grillissä, oi nam! Alkupalaksi otin borssia, joka oli hyvää, mutta ei erinomaista. Kalaseljankan alkupalaksi nauttineet kollegani sen sijaan ylistivät omaa keittoaan. Borssikeittoa Kollegani Koo-Mikko nautti täytettyä bliniä alkupalaksi ja oli oikein tyytyväinen, kuva blogin pääkuvana ylhäällä. Kievin kotlettini oli yksinkertainen, mutta ihan maukas. Pariisin palleroperunat olivat toki suoraan pakastealtaasta. Vieressäni istunut Koo-Mikko otti pihviä, joka sekin maistui. Possusaslikkia tilanneet pöytäseurueemme herrat H

Köyhät Ritarit           6.20 Köyhät ritarit Lumun tapaan, marinoituja kauden marjoja ja jugurttivaahtoa. Huomasimme Lumussa vaihtuneen listan ja tästä ilahtuneina lähdimme testaamaan uuden listan antimia. Lumu oli lauantai-iltana yhdeksän maissa jokseenkin täynnä. Pöytä kahdelle löytyi kuitenkin. Aloitimme Lumun tapaan leipäpöydästä ja jatkoimme lumuksilla. Valitsimme yhteiseksi kolme lumusta: maksaa ja sieniä, marinoituja muikkuja ja paahdettua saaristolaisleipää sekä punajuurta ja vuohenjuustoa. Nyt listalla ihan luki, että lumukset ovat kahden suupalan kokoisia, eli niistä kustakin riitti juuri ja juuri kahdelle jaettavaksi. Kolme lumusta, 12 euroa.  Suutamme huuhdoimme pienellä shotilla, kossulla terästetyllä koivunmahlalla. Koivunmahlaa kossun kera sekä ilman. Siikaa ja perunaa           20.40 Pannulla paistettua kokonaista siikaa, Skonenperunaa ja kevätsipuli-voikastiketta. Possunkylkeä ja perunasalaattia           19.80 Pariloitua ylikypsää luuton

Minulla oli alkuun venäläisen keittiön borssikeitto, Mikolla ranskalaisen keittiön bouillabaisse. Pietarissa aivan Nevskin nurkalla (29, Bolshaya Konyushennaya) sijaitsee ravintola Bojole (Bozhole, Beaujolais). Sijainnin voi helposti päätellä myös ravintolan hinnoista, jotka siis ovat korkeahkot. Borssikeitto oli hyvää, mutta sen täydellisen metsästys jatkuu. Mikko tykkäsi bouillabaisse-sopastansa myös. Pääruuassa Mikko siirtyi Välimeren keittiöön, hänen valintansa oli meribassi. Minä pysyttelin venäläisessä ruokakulttuurissa ja söin stroganoffin - herkullisen sellaisen! Stroganoff Meribassi Meribassi maksoi 750 ruplaa (verrokkina kerrottakoon, että tien toisella puolella pubimaisessa alakertaravintolassa syö kahdet salaatit ja keitot tämän yhden annoksen hinnalla) ja stroganoff 590 ruplaa. Mikon keitto oli 470 ruplaa ja minun borssini 250 ruplaa. Melkoisia hintoja kyllä. Viini oli edullisimmasta päästä, mutta kyllä siinä nelinumeroinen ruplamäärä pelkkään viiniinkin

Talon oma tuore leipä oli tällä kertaa valitettavasti vaihtunut valmisleipään. Melkein tasan vuosi sitten vierailimme ensimmäistä kertaa ravintola Laatokan Portissa Parikkalassa. Silloinen kokemus löytyy tästä linkistä: Laatokan Portti 2011 . Eilen illansuussa ajoimme taas Joensuusta Lappeenrantaan, tälläkin kertaa nälissämme, ja päätimme katsoa, mitä Laatokan Portille kuuluu. Nettisivujen perusteella epäilimme, ettei ala cartea ole tarjolla - netissä mainitaan  vain aamupala ja tilausjuhlat - mutta nettisivut johtivat harhaan, sillä kokki oli paikalla ja ruokaa saimme. Edelliseen kirjoitukseeni viitaten mainitsen, ettei ruokalistaa ollut vieläkään käännetty muille kielille. Taiteltu A4-paperiarkki toimi listana, suomenkielisenä sellaisena. Tosin paikan nettisivut ovat sekä suomeksi että venäjäksi, joten voisi kuvitella, että ruokalistakin löytyisi venäjäksi. Ehkäpä se on se toinen aanelonen, jonka tarjoilija tarvittaessa kaivaa esiin tiskin takaa? Ruokia listalla oli muutam

Tuli testattua Lappeenrannan Gringos Locos jo toistamiseen, ja mikäli vanha sanonta kutinsa pitää, niin toinen kerta toden sanoo. En rakastunut tex mex -ruokaan vieläkään, vaikka se ihan hyvää olikin. Illallisseurani Tiina sen sijaan on kovasti tex mex -ruuan ystävä, joten ruokapaikka valikoitui varsinaisesti hänen makunsa mukaan. Minulla kun menee ihan suloisen sekaisin quesadillas, enchiladas ja muut meksikaanoruokien nimet, en voi ihan takuuseen mennä siitä, että onnistun valikoimaan nyt oikeat nimet ruuillemme. Epäilen, tai siis tästä omasta ruuastani olen melko varma, että se oli Tostadas limemarinoiduilla jättikatkaravun pyrstöillä: Tiinan annos oli ulkonäöltään houkuttelevampi kuin minun, ja tietenkin iski annoskateus. Eli kai minun pitää käydä tuo Tiinan annos joskus sitten testaamassa. Luullakseni annos oli Quesadillas kanalla: Ruoka oli makuuni hieman liian tulista, punaiset pepperonit täytyi poistaa kokonaan ennen syöntiä. Maissilätty annokseni alla oli ihanan

http://www.mustlammas.ee Poikkesimme keväisellä Viron reissullamme kotimatkalla Tallinnassa syömässä. Googlailemalla valikoitui ravintolaksi kaukaasialainen Must Lammas . Ensin oli hankala löytää autolle parkki, sitten oli hankala löytää itse ravintola. Lopulta eräs taksikuski osasi neuvoa meidät perille. Vaiva kannatti, mahtirafla! Ei toki ihme, ettei vahingossa osuttu paikalle, sillä katu ravintolan edessä oli aivan totaaliremontissa, hyvä että ravintolaan pääsi. Tarjoilija kuitenkin kertoi, että kesäksi ovat luvanneet saada sen taas kuntoon. Tämä hyvä, sillä kuten jo hieman vihjaisin, ravintola osoittautui aivan mainioksi, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille Tallinnassa matkaaville. Lammassalaatti Alkuun otimme valikoiman kaukaasialaisia alkupaloja ja lampaanlihasalaatin. Salaatti oli sellaista kokoluokkaa, että olisi helposti riittänyt pääruuaksi. Pakko oli jättää osa syömättä, kuten kävi myös pääruuan kanssa, vaikka kaikki oli aivan erinomaisen hyvää. Kauk