Itsenäisyyspäivänä Joensuun Fransmannissa temppuili punaviinipullo
Olimme itsenäisyyspäivänä alkuillasta syömässä Joensuun Fransmannissa. Päädyimme ulkoruokintaan, kun ei juhlapäivänä haluttu ruveta kokkailupuuhiin. Fransmannin valitsimme siksi, että se on lähin ravintola meiltä päin, ja meinasimme ensin mennä kävellen. Päädyimme sitten kuitenkin autoon, kun sää oli kehno ja halusimme ehtiä kotiin takaisin katsomaan telkusta Nemoa etsimässä.
Ihmisiä oli liikenteessä, mutta ihan hyvin mahduimme sekaan. Fransmannin/Kimmelin parkki sen sijaan oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, liekö paljon majoittujia sitten Kimmelissä.
Meille sattui hassu ja puhelias tarjoilijatyttö, jolla oli suuria vaikeuksia saada punaviinipullo auki. Tarjoilijalla oli aivan uusi pullonavaajan, jonka hän oli ostanut halpahallista hävitettyään työnantajan tarjoaman laitteen. No, lopulta pullo aukesi, ja tässä vaiheessa tiesimmekin jo jos jonkinlaista tarjoilijatytön edesottamuksista. Kiva oli rupatella, karjalaista meininkiä :)
Ruuat tulivat kohtuullisessa ajassa, ja kaikkien sapuska oli hyvää. Erityismaininnan saa Mikon valinta, herkulliset rukiiset ahvenfileet. Minun annoksessani parasta olivat lisukkeet: hunajaiset valkosipulinkynnet, paistetut marinoidut kasvikset sekä tumma valkosipulikastike. Lisben annoksessa oli harmillisesti jäänyt jopa seitsemän sinisimpukkaa aukeamatta, mutta maha tuli täyteen tuollakin määrällä - melkoisen runsaita ovat Fransmannin annokset. Myös alkupalaksi tuotava leipä on täyttävää.
Ihan emme ehtineet Nemoa katsomaan alusta lähtien, mutta jääpä sitten toiseen kertaan.
Ihmisiä oli liikenteessä, mutta ihan hyvin mahduimme sekaan. Fransmannin/Kimmelin parkki sen sijaan oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä, liekö paljon majoittujia sitten Kimmelissä.
Meille sattui hassu ja puhelias tarjoilijatyttö, jolla oli suuria vaikeuksia saada punaviinipullo auki. Tarjoilijalla oli aivan uusi pullonavaajan, jonka hän oli ostanut halpahallista hävitettyään työnantajan tarjoaman laitteen. No, lopulta pullo aukesi, ja tässä vaiheessa tiesimmekin jo jos jonkinlaista tarjoilijatytön edesottamuksista. Kiva oli rupatella, karjalaista meininkiä :)
Ruuat tulivat kohtuullisessa ajassa, ja kaikkien sapuska oli hyvää. Erityismaininnan saa Mikon valinta, herkulliset rukiiset ahvenfileet. Minun annoksessani parasta olivat lisukkeet: hunajaiset valkosipulinkynnet, paistetut marinoidut kasvikset sekä tumma valkosipulikastike. Lisben annoksessa oli harmillisesti jäänyt jopa seitsemän sinisimpukkaa aukeamatta, mutta maha tuli täyteen tuollakin määrällä - melkoisen runsaita ovat Fransmannin annokset. Myös alkupalaksi tuotava leipä on täyttävää.
Ihan emme ehtineet Nemoa katsomaan alusta lähtien, mutta jääpä sitten toiseen kertaan.
Kommentit