Mielenkiintoinen ilta Lappeenrannan ravintola Casanovassa
Olimme eilen 15.9.07 ystäväpariskunnan kanssa syömässä hotelli Lappeen ravintola Casanovassa. Paikka oli melko täynnä, kun saavuimme siinä kahdeksan jälkeen. Löysimme kuitenkin sopivan pöydän ravintolan perältä ja istuimme odottelemaan tarjoilijaa. Kohta sellainen ilmestyikin paikalla. Kovasti tarjoilija ihmetteli, haluammeko välttämättä istua niin pienessä pöydässä ja ihan yksityistilaisuuden vieressä. No, yksityistilaisuus näytti asiakkaiden promillemääristä ja syödyistä annoksista päätellen olevan loppusuoralla, joten ilmoitimme mielellämme istuvamme _valitsemassamme_ pöydässä.
Tilasimme ruuat ja viinit. Palvelu toimi nopeasti ja ruuatkin tulivat porukkamäärään nähden hyvässä tahdissa. Gorgonzola-etanat ja valkosipulileipä olivat moitteettoman herkullinen alkupala. Sitten homma lähtikin menemään enemmän ja vähemmän pieleen...
Muiden kolmen annokseen olisi kuulunut nachoja, tacoja ja dippiä tms. alkupalana. Etanoiden jälkeen kaikille kuitenkin tuli jo pääruuat. Alkupalatta jääneet odottelivat vielä, josko tacot tuotaisiin sitten vaikka pääruuan aikana. Jälkiruuaksi niitä ei oikein voisi kuvitella. Mutta eivätpä tuoneet tacoja, ei.
Jossain vaiheessa tarjoilija sitten tuli kysymään, onko kaikki hyvin. Ensin kehuimme pihvejä. Rossinin härkä oli osattu tehdä juuri sopivaksi: medium- oli sitä mitä pitikin. Annokseen kuulunut balsamico-kastike oli myös aivan erityisen hyvää. Tahtoisin oppia sellaisen tekemään itsekin *googlail*. Myös muiden pääruuat maistuivat.
Sitten tiedustelimme tacoja. Kyselimme myös, että mitä lie oli tapahtunut, kun annokseeni kuuluneet lohkoperunat olivat mystisesti vaihtuneet valkosipuliperunoiksi. Eivätpä ne pahoja olleet nekään - vaikka suurin osa jäikin syömättä - kun lohkoperunoita kerran tilasi, olisi niitä halunnut mieluiten myös syödä. Tarjoilija myönsi tacojen unohtamisen omaksi mokakseen, mutta se, miten lohkot vaihtuivat valkosipuliperunoihin, ei selvinnyt. Kokki nyt jostain syystä oli tehnyt annokseen perunat, jotka siihen eivät kuuluneet, vaikka tarjoilija ei ollut sellaista tilausta vienytkään kokille, kai.
Tarjoilija tietenkin pahoitteli munauksia ja kyseli, miten voisi korvata harmituksen. No, minun ruokaani kuului jo jälkiruuaksi suklaakakku, joten jälkiruualla vaihtuneita perunoita ei voisi korvata. Ystävämme sen sijaan ajattelivat, että jäätelö ja kahvi voisi ajaa asian. Minä ja siippani kun emme kahvia juo, niin sekään ei sitten tullut kyseeseen. Kun en mitään keksinyt, pyysin vain, että tekevät siipalleni sitten sitäkin isomman jätskiannoksen, että korvautuu siinä hänen puuttunut alkupalansa ja minun väärät perunani.
Mitä me sitten saimme: Ensin tarjoilija kantoi pöytään kaksi suklaakakkua sanoen, että kokki teki vahingossa kaksi liikaa, saatte nämä, jos kelpaavat. Mainitsi vielä, että olkoon niille, joiden harmitus on suurin tai että jakakaa vaikka keskenänne. Asetti toisen kaakun minun eteeni ja toisen Pian. Jaa, oliko tässä nyt se minun jälkiruokakaakkuni vai ihan vain muuta extraa? Jaoimme kakut kuitenkin sitten pariskunnittain, niin kaikki ainakin saivat kakkua.
Seuraavaksi tulivat kahvit. Ja jääteloannos Mikolle. Hmmm, missähän lie ystäviemme jäätelöt? Miten kävikään; jäivät tulematta. Ja nyt emme enää kerta kaikkiaan kehdanneet edes mainita asiasta, kun olimme kuitenkin saaneet jälkiruokaa jo ihan riittämiin. Ihmettelimme vain itseksemme.
Ja sitten ylläripylläri, pöytään kannetaan eteeni vielä yksi suklaakakku - se, joka kuului annokseeni. Tarjoilija vain totesi, että pahoittelen, kun tämä on nyt ihan samaa kuin ne edelliset extrajälkkärit. Uuh, ei kyllä enää pahemmin uponnut, Mikko söi osan ja Tomi loput.
Eli eihän tuo illallinen ihan putkeen mennyt, mutta kaikki ruoka, mitä saimme, oli kyllä oikein hyvää, vaikkakin ei aina ihan sitä, mitä olisi pitänyt.
Ehkäpä täysi ravintola sai tarjoilijan pään sekaisin, ehkä joku muu. Mutta viimeisen päälle tarjoilija oli ystävällinen ja mukava kommeluksista huolimatta. Paha mieli ei jäänyt. Mahaa vaan ei meinannut jaksaa raahata ulos ravintelista kaiken sen syömisen jälkeen.
Mielenkiintoinen ilta ja hyvää seuraa. Kivaa oli.
Suosittelen :D
Tilasimme ruuat ja viinit. Palvelu toimi nopeasti ja ruuatkin tulivat porukkamäärään nähden hyvässä tahdissa. Gorgonzola-etanat ja valkosipulileipä olivat moitteettoman herkullinen alkupala. Sitten homma lähtikin menemään enemmän ja vähemmän pieleen...
Muiden kolmen annokseen olisi kuulunut nachoja, tacoja ja dippiä tms. alkupalana. Etanoiden jälkeen kaikille kuitenkin tuli jo pääruuat. Alkupalatta jääneet odottelivat vielä, josko tacot tuotaisiin sitten vaikka pääruuan aikana. Jälkiruuaksi niitä ei oikein voisi kuvitella. Mutta eivätpä tuoneet tacoja, ei.
Jossain vaiheessa tarjoilija sitten tuli kysymään, onko kaikki hyvin. Ensin kehuimme pihvejä. Rossinin härkä oli osattu tehdä juuri sopivaksi: medium- oli sitä mitä pitikin. Annokseen kuulunut balsamico-kastike oli myös aivan erityisen hyvää. Tahtoisin oppia sellaisen tekemään itsekin *googlail*. Myös muiden pääruuat maistuivat.
Sitten tiedustelimme tacoja. Kyselimme myös, että mitä lie oli tapahtunut, kun annokseeni kuuluneet lohkoperunat olivat mystisesti vaihtuneet valkosipuliperunoiksi. Eivätpä ne pahoja olleet nekään - vaikka suurin osa jäikin syömättä - kun lohkoperunoita kerran tilasi, olisi niitä halunnut mieluiten myös syödä. Tarjoilija myönsi tacojen unohtamisen omaksi mokakseen, mutta se, miten lohkot vaihtuivat valkosipuliperunoihin, ei selvinnyt. Kokki nyt jostain syystä oli tehnyt annokseen perunat, jotka siihen eivät kuuluneet, vaikka tarjoilija ei ollut sellaista tilausta vienytkään kokille, kai.
Tarjoilija tietenkin pahoitteli munauksia ja kyseli, miten voisi korvata harmituksen. No, minun ruokaani kuului jo jälkiruuaksi suklaakakku, joten jälkiruualla vaihtuneita perunoita ei voisi korvata. Ystävämme sen sijaan ajattelivat, että jäätelö ja kahvi voisi ajaa asian. Minä ja siippani kun emme kahvia juo, niin sekään ei sitten tullut kyseeseen. Kun en mitään keksinyt, pyysin vain, että tekevät siipalleni sitten sitäkin isomman jätskiannoksen, että korvautuu siinä hänen puuttunut alkupalansa ja minun väärät perunani.
Mitä me sitten saimme: Ensin tarjoilija kantoi pöytään kaksi suklaakakkua sanoen, että kokki teki vahingossa kaksi liikaa, saatte nämä, jos kelpaavat. Mainitsi vielä, että olkoon niille, joiden harmitus on suurin tai että jakakaa vaikka keskenänne. Asetti toisen kaakun minun eteeni ja toisen Pian. Jaa, oliko tässä nyt se minun jälkiruokakaakkuni vai ihan vain muuta extraa? Jaoimme kakut kuitenkin sitten pariskunnittain, niin kaikki ainakin saivat kakkua.
Seuraavaksi tulivat kahvit. Ja jääteloannos Mikolle. Hmmm, missähän lie ystäviemme jäätelöt? Miten kävikään; jäivät tulematta. Ja nyt emme enää kerta kaikkiaan kehdanneet edes mainita asiasta, kun olimme kuitenkin saaneet jälkiruokaa jo ihan riittämiin. Ihmettelimme vain itseksemme.
Ja sitten ylläripylläri, pöytään kannetaan eteeni vielä yksi suklaakakku - se, joka kuului annokseeni. Tarjoilija vain totesi, että pahoittelen, kun tämä on nyt ihan samaa kuin ne edelliset extrajälkkärit. Uuh, ei kyllä enää pahemmin uponnut, Mikko söi osan ja Tomi loput.
Eli eihän tuo illallinen ihan putkeen mennyt, mutta kaikki ruoka, mitä saimme, oli kyllä oikein hyvää, vaikkakin ei aina ihan sitä, mitä olisi pitänyt.
Ehkäpä täysi ravintola sai tarjoilijan pään sekaisin, ehkä joku muu. Mutta viimeisen päälle tarjoilija oli ystävällinen ja mukava kommeluksista huolimatta. Paha mieli ei jäänyt. Mahaa vaan ei meinannut jaksaa raahata ulos ravintelista kaiken sen syömisen jälkeen.
Mielenkiintoinen ilta ja hyvää seuraa. Kivaa oli.
Suosittelen :D
Kommentit