Maistamista

Kävimme eilen illallisella Lappeenrannan tuoreimmassa ravintolassa, Valliravintolassa . Valliravintola on Kehruuhuoneen sivujuonne, joka sijaitsee Lappeenrannan Linnoituksen vihreässä makasiinissa.  Ympäristö on siis ihana, samoin on ravintolan miljöö; pöydät on tehty vanhoista ovista ja makasiini paikkana on hyvin tunnelmallinen.  Valliravintolassa annokset valmistetaan trendikkäästi pihalla seisovassa ruokarekassa. Tarjolla on lankkupitsaa sekä salaattia. Alkuun tulee talon puolesta ruisnaksut dipillä. Viinejä on kolme: valkoinen, rose ja punainen. Ilmeisen laadukkaita kaikki, vaikka testasimme vain punaisen, joka sattui olemaan suosikkirypäleemme Malbec. Pitsoista valitsin erikoisimman. Siinä oli lohta, jokirapuja, pikkelöityä fenkolia, mummon kurkkuja sekä tillimajoneesia. Erinomainen valinta, tällaista ei muualta saa. Mikko otti vallipitsan, jossa oli parmankinkkua ja makkaraa, paholaisen hilloa sekä marinoitua punasipulia. Oikein hyvää sekin. Ja molempien p

Grillaamme mieheni kanssa enemmän ja vähemmän ympäri vuoden, mutta silti joka kevät, kun ilmat lämpenevät ja parvekkeella tarkenee paljain jaloin, jonkinsortin grillausinnostus ottaa minut valtaansa. Kerrostalon asukkeina meillä on kotikäytössämme sähkögrillejä. Grillaamme mahdollisuuksien mukaan omalla parvekkeellamme, mutta talven kylmimpinä iltoina myös keittiöön soveltuvalla pienellä pöytägrillillä. Mökillä ja anoppilassa grillaamme kaasugrillillä, hiilipallogrillillä tai avotulella. Tämän kesän aluksi meidän vuosikausia uljaasti palvellut sähkögrillimme sanoi valitettavasti sopimuksensa irti. Jäi meille vielä kaksi toimivaa sähkögrilliä, mutta ei sellaista tehokasta ritilämallia, joka oli vuosien saatossa noussut suosikiksemme. Sähköinen, savuton hiiligrilli on toinen suosikeistamme, sillä saa kaukasialaiseen saslikkiinkin autenttista hiiligrillin aromia. Grillin hankinnassa on muutama seikka, jotka määrittävät sen, minkälaista grilliä kannattaa ruveta katselemaan. Omakot

Ajelimme viime lauantaina myöhäiselle lounaalle rantaravintola Rauhanrantaan, joka on  Joutseno-lehden  mukaan auennut talviuniltaan juuri vasta toukokuun lopussa. Nyt se on tarkoitus pitää auki ympärivuotisesti.  Meidät otti vastaan aina niin aurinkoinen ravintolapääällikkö Tellu - ja aurinkoinen oli myös alkuillan sää. Puitteet Rauhanrannassa ovat upeat, terassia on kahdessa kerroksessa ja ravintolaa ympäröivät kauniit Saimaa-maisemat.  Ihan varsinainen ruokaravintolahan Rauhanranta ei ole, vaan ravintola, jossa saa ruokaa. Vaihtuvalla ruokalistalla on tällä hetkellä tarjolla muutama pääruoka-annos (molemmat kuvassa), pitsaa sekä useampia snack-annoksia huikopalaksi. Tilasimme yhden ison muikkuannoksen ja yhden ison lihapulla-annoksen. Annoksien mukana tuli kaksi alkusalaattia sekä yksi annos lämpimiä kasviksia. Salaatit ja kasvikset olivat mainio, raikas lisä muuten tuhteihin annoksiin. Ruoka ja viini maistuivat, aurinko lämmitti, Saimaa liplatti; kokemus oli