Elämysruokaa Imatran kylpylän metsikössä
Olimme eilen syömässä Imatran kylpylän laavulla elämysruokaa, jota ammattikorkean opiskelijat olivat kokanneet metsässä nuotiolla. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, tulilla kelpasi istuskella ja katsella keväistä metsää sekä Saimaata.
Ruuan keräsimme puulaudalle. Hauska yksityiskohta oli karjalanpiirakkataikinasta tehty lautanen, jonka sai ruokailun päätteeksi pistellä poskeensa. Ruokana oli nuotiolla ja kivillä paistettua kalaa ja naudan sisäfileetä. Lisukkeina nuotiopottua, lepuskaa ja juurespataa. Kastikkeita opiskelijat olivat valmistaneet kaksi, puolukkakastikkeen lihalle ja valkosipulilammaskastikkeen kalalle. Jälkiruuaksi meille tarjottiin omenakeikauskakkua Calvados-kermavaahdolla.
Ruokailu ei alkanut osaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Lihanpala, jolla aloitin, oli aivan hiekkainen. Ajattelin jo kauhulla, että ovatko kaikki ruuat "kivimaustettuja", mutta onneksemme näin ei ollut. Ja olipa siis hyvä, että uskaltauduin ottamaan vielä toisenkin palan, huomatakseni lihan olevan herkullista puolukkakastikkeen kanssa, kun ei tarvinnut enää hampaidensa puolesta pelätä.
Kaikki oli 'ihan hyvää', positiivisen erityismaininnan ansaitsevat mielestäni liha, puolukkakastike sekä juureslisäke. Heikot kohdat: Keikauskakku oli hieman liian mustaa, kala oli ihan hitusen kuivaa, Calvados ei mielestäni ole erityisen hyvää (oma moka). En halunnut kuitenkaan olla liian ankara, joten kehuin niitä ruokia, jotka kehut ansaitsivat - se olkoon riittävä palaute, että joistain ruuista en sitten sanonut mitään. Juomaksi oli Kaskeinmarjan raparperimehua. Se maistui :)
Kaikkiaan lounaasta metsän siimeksessä jäi mukavat muistot. Kiitos siitä opiskelijoille sekä heidän opettajalleen, jotka yhdessä tarjosivat meille tämän ruokahetken.
Ruuan keräsimme puulaudalle. Hauska yksityiskohta oli karjalanpiirakkataikinasta tehty lautanen, jonka sai ruokailun päätteeksi pistellä poskeensa. Ruokana oli nuotiolla ja kivillä paistettua kalaa ja naudan sisäfileetä. Lisukkeina nuotiopottua, lepuskaa ja juurespataa. Kastikkeita opiskelijat olivat valmistaneet kaksi, puolukkakastikkeen lihalle ja valkosipulilammaskastikkeen kalalle. Jälkiruuaksi meille tarjottiin omenakeikauskakkua Calvados-kermavaahdolla.
Ruokailu ei alkanut osaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Lihanpala, jolla aloitin, oli aivan hiekkainen. Ajattelin jo kauhulla, että ovatko kaikki ruuat "kivimaustettuja", mutta onneksemme näin ei ollut. Ja olipa siis hyvä, että uskaltauduin ottamaan vielä toisenkin palan, huomatakseni lihan olevan herkullista puolukkakastikkeen kanssa, kun ei tarvinnut enää hampaidensa puolesta pelätä.
Kaikki oli 'ihan hyvää', positiivisen erityismaininnan ansaitsevat mielestäni liha, puolukkakastike sekä juureslisäke. Heikot kohdat: Keikauskakku oli hieman liian mustaa, kala oli ihan hitusen kuivaa, Calvados ei mielestäni ole erityisen hyvää (oma moka). En halunnut kuitenkaan olla liian ankara, joten kehuin niitä ruokia, jotka kehut ansaitsivat - se olkoon riittävä palaute, että joistain ruuista en sitten sanonut mitään. Juomaksi oli Kaskeinmarjan raparperimehua. Se maistui :)
Kaikkiaan lounaasta metsän siimeksessä jäi mukavat muistot. Kiitos siitä opiskelijoille sekä heidän opettajalleen, jotka yhdessä tarjosivat meille tämän ruokahetken.
Kommentit