Maistamista

Kesän makumuistot ovat tältä koronakesältä tietenkin take away -ruokia tai kotona ja väljillä terasseilla nautittuja ruoka-annoksia. Toki muutenkin kesäisin syödään mahdollisuuksien mukaan ulkona, mutta nyt selvitettiin aina jo etukäteen, että ulkona pystyy syömään tai vaihtoehtona on take away. Aloitetaan nyt omalla parvekkeella syödyistä, itse peratuista ja paistetuista muikuista. Mikä tästä tekee erityistä, on se, että Saimaan Kala toimitti paistokokoiset, tuoreet muikut kotiinkuljetuksella; perjantaina Messenger-viestillä tilaus, lauantaina hieman yli aamuyhdeksän soi ovikello ja tuoreet muikut olivat ovella. Hieno palvelu, hyvät muikut - ja aivan kamala homma perata kilo muikkuja! Muikuttelua omalla parvekkeella @ Lappeenranta Ja jatketaan muikkuteemalla, eli seuraavana esitellään jokakesäinen muikkunautinto Kalastajan kojulla Savonlinnassa.  Tällä kertaa vietimme laatuaikaa kahdestaan sateisella terassilla, mutta silti muikut maistuivat mainiosti. Yleensä hyvällä säällä paikkaa

Ajelimme perjantaina alkuillasta Joensuusta Lappeenrantaan ja päätimme pistäytyä matkan varrella Uukuniemellä Juholan Biisoniareenalla syömässä.  Biisoniareena on noussut jo ihan vähintäänkin paikalliseksi klassikoksi. Uukuniemellä sijaitseva Biisoniareena-kesäravintola on karusta koronakeväästä huolimatta myynyt kauden aikana kuutisen tuhatta pitsaa. Verrokiksi mainittakkoon, että Uukuniemellä on vain noin 300 asukasta. Paikka on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan viehättävä. Heti areenan pihassa vastassa ovat pitsataksinakin käytetty Rolls Royce, riemukupla sekä tuk-tuk.  Mikko maisteli paikan ykköstuotteen, Aortan repijän, johon kuuluu jauhelihaa, pekonia, salamia, pepperonia ja kananmunaa. Mie olin vähän tylsempi ja tilasin tonnikalapitsan vuohenjuustolla. Otin siihen tosin yhdeksi täytteeksi isännän suosituksesta mangochutneyn, joka tekikin pitsasta hauskalla tavalla vähän erilaisen, makeahkon.  Pitsat maistuivat, vaikka tilaamamme valkosipuli niistä oli kyllä jäänyt pois. Viin

Kesäkuussa Joutsenossa avautui uusi ravintola, Sataman torni. Eilen oli viileähkö ja tuulinen päivä, joten ajattelimme, ettei satamassa sijaitsevan ravintolan terassilla kenties ole ruuhkaa, ja päätimme käydä katsomassa tilanteen. Ja näin olikin, saimme ruokailla itseksemme melko vilpoisalla tuulisella terassilla. Ruokalistakin lensi jossain vaiheessa ruokailua pöydästä lepikkoon, kun hetkeksi jäi vesilasi laittamatta sen päälle painoksi. Ravintolan tarjonta on kalapainoitteinen, ja päädyimme ottamaan Mikolle savustettua lohta ja minulle ahvenia. Alkupalaksi söimme puoliksi oikein maukkaan pelmeniannoksen. Mukaan ostimme vielä puolisen kiloa savustettuja muikkuja. Ruoka oli mutkatonta ja hyvää, annokset olivat sopivan kokoisia, joskin ehkä ihan himppasen ylihinnoiteltuja enimmäkseen. Esimerkiksi ahvenannos (alla) maksoi 29,50 euroa. Lohi oli muutaman euron huokeampi. Erityismaininnan ansaitsee annoksessa käytetyt korvasienet. Hyvän ruuan lisäksi pisteitä annamme sijai

Kun me ei voida mennä ravintolaan, ravintola tulee meille, totesi Mikko, ja kantoi keittiöön Kielon esivalmistellun viiden ruokalajin illallisen. Mikä ihana synttäriyllätys! Kielosta haetussa kassissa oli kahdeksantoista erilaista rasiaa tms., joiden aineksia sekoittamalla, lämmittämällä, paistamalla ja pilkkomalla illallisen ruokalajit syntyivät. Synttäri-ilta hurahti rattoisasti vanhoja Euroviisuja seuratessa ja illallista kokatessa sekä syödessä. Ihan jo ensilusikallisella hymy nousi huulille ja mieleen hiipi ajatus, että nyt taidettiin onnistua, me sekä Kielo! Koska kaikki muu oli erinomaista ja erityisen maistuvaa, nimeän kaksi ainesta, jotka minulle eivät ihan niin hyvin maistuneet. Ne olivat varhaiskaali ja kylmäsavustettu hauki. Ja vikahan ei siis ollut aineksissa, Mikolle ne maistuivat, vaan minun niiltä osin rajoittuneessa makumaailmassani: kaali oli liian hmm, aromikasta tuoksultaan ja maultaan, hauki taas oli hyvin vahvasti savustettua.