Maistamista

Surakan baari ei ole enää ihan uusinta uuttaa Joensuussa, mutta minulle se olisi uusi kokemus tuossa muutama viikko sitten. Ja mikä kokemus olikin! Kasaan lautaselleni paljon raastetta ja hedelmää, mutta Surakan salaattipöytä on oikeasti monipuolisempi. Miljöö vanhassa puutalossa on aivan ihana, herkullinen ja kauniisti esille laitettu lounas on alusta loppuun itse tehty, henkilökunta ystävällistä. Hinta, 12 euroa, ei ole kova koko setistä: hyvästä salaattipöydästä, maukkaasta keitosta, tuoreista leivistä ja pöytään kannetusta kauniista lounasannoksesta + kahvista/teestä. Suussa sulavan pehmeä ja maukas kurpitsakeitto, ihan keittojen aatelia! Ainoa harmin aihe meille oli parkkipaikkojen puuttuminen lähistöltä. Tai ainakaan me ei keksitty heti lonkalta, minne auton voisi ihan sallitusti jättää. Lounastauko on kuitenkin melko rajallinen ajan suhteen, joten auton jättäminen kovin kauas ei toimi. Surakan lounas sen sijaan toimii paremmin kuin hyvin, en voi muuta kuin l

Piipahdimme jälleen Iloisen Pässin Maalaispuodissa . Terassilla oli yhtä kuuma kuin viime kesänäkin. Terassin laajennustyöt olivat meneillään, toivottavasti pian on enemmän varjopaikkojakin tarjolla. Syynä piipahduksellemme oli ruokalistan laajentuminen. Tahdoimme maistamaan biisonin grillipihviä. Pässipuoti on saanut jo A-luvatkin, mutta punkkutilaus ei ollut vielä ehtinyt tulla, joten ihan luomulimpparin kera pihviä nautimme. Annos oli kiva ja ruoka maistui. Biisonipihviä ryyditti puolukkakastike ja pippuria oli sopivasti, runsas herneenverso maistui kyytipoikana. Grillikasvikset olivat mainio lisuke! Perunavaihtoehtoja oli kolme, lankut, ranut ja lohkot. Ei yhäkään varsin mielikuvituksellista, mutta sentään vaihtoehtoja. Perunoiden tilalla sai myös ottaa salaatin, oikein hyvä tämä. Ja valkosipulimajoneesi oli Öljypuuta, nam! Pihalla tutustuimme Pässipuodin lampaisiin ja pupuihin. Sumu-koiraa emme tällä kertaa tavanneet, missä lie ollut nukkumassa.

Helteisenä lauantaina lounasta kaipasimme melko myöhään. Kuumassa keittiössä kevätflunssan kourissa ei kokkaaminen kuitenkaan kiinnostanut, joten suuntasimme kaupungille. Ja olihan se ihana istua hetki ilmastoidussa autossa ennen ruokailua! Kohteeksi valitsimme Hyttisen Sakun Bar Tapaksen . Tapas kuitenkin aloittaa salaattiensa tarjoamisen vasta kesäkuussa, kuten meille sitten selvisi. Pettymysten pettymys! Viime kesänä nautimme monet raikkaat salaatit aurinkoisella terassilla, joten olimme tänä keväänä käyneet jo pari kertaa nykimässä ovenkahvaa tuloksetta. Ja nytkin tämä nautinto jäi seuraavaan kertaan. Kahvila Aleksanterissa Valtakadulla on myös terassi ja mainioita salaatteja. Ainakaan alkuillasta pienelle terassille ei paistanut, joka oli 30 asteen lämpötiloissa ihan positiivinen asia. Ja ne salaatit! Olemme useamman  kerran käyneet maistelemassa salaatteja Aleksanterissa ja Aleksandrassa ja täytyy todeta, että ihania ovat. Näissä salaateissa on näköä ja kokoa, puhumatt

Piilipuussa tulee käytyä syömässä silloin tällöin, ja varsin hyvä paikallisravintola se onkin. Eilen halusimme kauniin sään kunniaksi syödä ulkona, ja koska olimme jo kauan ajatelleet testata Piilipuun pitsabuffan, ajelimme Savitaipaleelle lauantailounaalle. Ja oikein hyvä ja maistuva oli Piilipuun pitsabuffa, kuten ovat olleet pitsat ihan listaltakin sekä ala carte -ruuat. Pitsabuffet on tarjolla lauantaisin klo 12-16. Pitsaa oli eilen neljänlaista: tonnikalaa, lohta, kasvista ja jauhelihaa. Pitsan lisäksi tarjolla oli erilaisia salaatteja ja raasteita sekä tacolastuja cheddar- ja jauhelihakastikkeella. Talon punaviini maistui valkosipulisen pitsan kaverina. Valkosipulin sai siis itse lisätä pitsalleen ihan haluamassaan määrin. Edellinen kirjoitukseni Piilipuusta: Savitaipaleen Piilipuu tekee hyvän vaikutuksen  

Blogautus on otsikoitu Wolkoffin bliniviikot, vaikka varsinaisesti blinien takia emme Wolkoffiin menneetkään. Polkaisimme Ainon kanssa maanantaina käyntiin vuosittaisen Cross-Cultural Encounters -kurssimme ja illalla perinteisesti lähdimme puimaan kurssia ja sen kehittämistä hyvän ruuan äärelle. Valitsimme Wolkoffin, jonka laatuun voi luottaa. Ilta ruokineen ja juomineen oli erittäin onnistunut. Aino tilasi omanlaisensa kala-annoksen, kun listalta ei suoraan löytynyt hänen ruokavaliolleen sopivaa. Minä olin lounaan skipattuani niin nälkäinen, että päätin ottaa tuhdit blinit. Aino kehui annostaan kovasti, ja talon valkoviini sopi hienosti kalalle, samoin kuin blineille. Blinejä jaksoin syödä kuusi, jonka jälkeen olin korviani myöten täynnä. Blinien täytteitäkin jäi hävettävän paljon syömättä. Ehkäpä niitäkin voisi tuoda ensin hillitymmin, sitten lisää, jos blinejä rupeaa uppoamaan enemmän. Jaksaa kyllä ihmetyttää ja nauratuttaa pari kaveriani, hoikat KooMikko ja Pokkiska, joist

KUTUN KUTSU 10,00 € Kuumaa vuohenjuustoa salaattipedillä Het getost på salladsbädd Hot goat´s cheese with salad Valkosipulin ylimpinä ystävinä helsinkiläiseen ravintola Kynsilaukkaan oli päästävä. Oikein onnistunut visiitti, valkosipuli kruunaa ruuan kuin ruuan. Mikko otti menun 2000, johon kuului blinit, sorbetti, jänispata ja creme caramel. Minä valitsin vuodenjuustosalaatin ja lammaspadan. Bouillabaisse oli toinen pääruokavaihtoehtoni, muttei tarjoilija pystynyt vahvistamaan, ettei siinä olisi paprikaa. Aivan ehdottoman paras annos oli alkupalani vuohenjuustosalaatti. Hedelmien makeus ja valkosipulinen vuohenjuusto, upea yhdistelmä. Kaikki muutkin annokset maistuivat - valkosipulilta kyllä - mutta, myös oikein herkullisilta. Överiksi valkosipuli ei kuitenkaan meidän mielestämme mennyt missään annoksessa. Pöydässä oli kyllä purkki, josta valkosipulimurskaa sai ruokaan lisätä ihan mielin määrin, hieman patoihimme sitä tujautinkin kyllä. Helsingissä o