Maistamista

Rauhassa pubiruokaa ravintolaruuan hinnalla

2011-12-11T07:49:00.001-08:00

Kävimme eräänä iltana testaamassa Rauhaan nousseen Holiday Club Saimaan ravintolatarjontaa. Hotellissa on kolme ravintolaa: Le Biff, O'Learys ja Easy Kitchen. Päätimme kokeilla, mitä O'Learysin keittiöllä on annettavanaan.

Paikka oli miljööltään ilmiselvä pubiravintola, jossa oli ruuan lisäksi biljardia ja karaokea + tietenkin hurja määrä isoja telkkuja, joissa pyöri urheilu. Ruokalista oli kuitenkin täysin ravintolahinnoissa, ja paikkahan vielä sijaitseekin korvessa ja painii maakuntaravintoloiden kastissa. Listalla oli kuitenkin ihan kivasti valinnanvaraa.

Tilasin alkuun caesar-salaatin kanalla ja Mikko otti annoksen, jonka nimi oli O'Learys super snack, johon kuului kolme dippiä, nachoja, mozzarellatikkuja, porkkana- ja selleritikkuja ja cheddarzapperseja. Tilauksestani poiketen sain salaattini ilman kanaa. Annos oli muutenkin aika pieni ja vaatimaton hintaansa nähden. 9,5 euroa on korkeahko hinta pienestä alkupalasalaatista vaatimattomassa pubiravintolassa Lappeenrannan korvessa. Kanan kanssa hinta olisi ollut peräti 11 euroa. Mikon annos oli ihan perusnäppiruokaa, jota osataan lämmittää myös tässä meidän lähimmässä Haarikka-pubissa, joka ole varsinaista ruokapaikkaa nähnytkään. Mikon alkupalan hinta oli 14 euroa. Kyllähän tuota ruokaa nälkäänsä söi, eikä (valmis)ruuassa suoranaisesti ollut motkottamista, jos hintaa ja sen mukanaan tuomia odotuksia kunnon ravintolaruuasta ei huomioida. Salaatin kanssa tarjoiltu patonki oli jopa ihan maukasta.

Pääruuaksi tilasin ribsit hunajalla + yrteillä maustettuna, Mikko valitsi hampurilaisen. Pääruuaksi sain kuitenkin sellaiset ribsit, joissa annokseen kuului kolmea erilaista ribsiä: yksi pala oli liian tulinen, toinen liian savuinen bbq-kastikkeineen ja ainoastaan hunajalla ja yrteillä maustettu palanen oli makuuni, kuten arvata saattaa. Aika oli kuitenkin kortilla, joten söin annoksestani sen mitä pystyin, enkä pyytänyt tekemään uutta. Mikolle osui sentään oikea annos. Hampurilainen ranskalaisilla maksoi 15,40 euroa. Minun tilaamani ribsit olisivat olleet 17,50 euroa, saamani annos oli 18,50 euroa.

Tarjoilijalle sitten mainitsin, että molemmat tilaamani annokset olivat muuttuneet toisiksi. Olin kiinnostunut, laskutetaanko minua syömistäni vai tilaamistani annoksista. Tarjoilija lupasi hyvittää erhettä laskun loppusummassa. Hän päätyi sitten laskuttamaan minulta salaatin ja pääruuan sen mukaan, mitä olin syönyt. Hieman kuitenkin mietityttää, voiko ravintola laskuttaa minulta enemmän kuin mitä oikeasti tilaamani annos olisi maksanut. Mielestäni ei. Entä jos tarjoilijalle sattuisi erhe vaikka kuohujuomissa? Olisimme tilanneet edukasta kuohuviiniä ja saaneet kalliin shampanjan; tässä olisi kyse jo isommista rahoista, mutta ei ravintola voisi sakottaa asiakasta henkilökuntansa virheestä. No, tässä tapauksessa oli kyse eurosta, enkä enää jaksanut vääntää rautalangasta, miten homman olisi pitänyt oikeudenmukaisesti mennä. Sain annoksistani ruhtinaallisen 10 prosentin alennuksen, joten siinä se erhe-euro kuitenkin tasaantui

Meinasi unohtua mainita ennen ruokia pöytään tuodut popcornit. No, eipä niistä muuta mainittavaa kyllä olekaan, kuin että onhan ne vähän koominen "keittiöntervehdys", mutta sitten tulee taas muistaa, että olimmehan bostonilaisessa sporttibaarissa.

Lopputulema: Pubiruokaa ravintolaruuan hinnalla, joten hinta-laatu ei ole ihan kohdillaan. Ei välttämättä tule syötyä tuolla toiste. Toisaalta, jos tarkoituksena on saada syötävää kaljan tai biljardin oheen, toimii O'Learys siinä tarkoituksessa, ja onhan sillä hyvät aukioloajatkin. Mutta illallispaikaksi valitsisin jonkun muun. Pitänee seuraavaksi sillä suunnalla kokeilla Le Biff -ravintolaa.

Turussa Wanhan paronin kellarissa

2011-12-11T06:25:00.001-08:00

Eat.fi -sivuston "uhreina" päädyimme lounaalle Wanhan paronin kellariin; kyseisellä mestalla kun on Turun ravintoloista Eat.fi -sivuston paras yleisarvosana. Ravintolalle kävellessämme vitsillä heitin, että ainoastaan siinä tapauksessa ei jäädä lounaalle, jos tarjolla on karjalanpaistia*. Ja uskokaa tai älkää, sen päivän lounas todellakin oli karjalanpaisti. Aikaa oli kuitenkin vähän ja nälkä kova, joten päätimme jäädä ja valita ruokamme ala carte -listalta.

Salaatti lämpimästä, kypsäksi haudutetusta ankanrinnasta ja appelsiinimajoneesia (VL, G) 10 €

Ceasar-salaatti ja marinoituja tomaatteja (VL) 5 €

Alkupalaksi otimme ankkasalaatin ja Ceasar-salaatin. Molemmat olivat hyviä, ankkasalaatin yrttiöljy sopi annokseen mainiosti, vaikka itse ankka olikin hieman turhan suolaista makuuni.

Poron paahtopaistia ja riistakastiketta (L, G) 25 €

Poron paahtopaistia ja riistakastiketta, lisukkeena tattirisottoa (VL)

Marmoroitunutta ulkofileetä ja maustevoita (L, G) 25 €

Marmoroitunutta ulkofileetä ja maustevoita, lisukkeena duchesse-perunaa (L, G)

Pääruuaksi minulla oli poron paahtopaistia + tattirisottoa ja Mikolla härän ulkofileetä + duchesse-perunaa. Paahtopaistin kanssa tuli vielä herkullisia paahdettuja punajuuria ja pihvin kanssa maissia. Liha oli pyynnöstämme jätetty medium raw -raakuuteen, kerrankin täysin onnistuneesti. Liha oli punaista, mehevää ja maukasta. Tattirisoton koostumus oli hieman vetinen, mutta maku hyvä. Duchesse-peruna maistui aivan ihanalta. Mikon maustevoi oli myös todella herkullista, siinä oli punasipulia ja jotain yrttiä.

Köyhät ritarit mansikkahillolla ja vaniljajäätelöllä 8 €

Jälkiruokaa otamme harvoin, mutta on olemassa yksi jälkiruoka, jota emme halua ohittaa, emme ainakaan ilman erityisen hyvää syytä: köyhät ritarit. Niinpä päädyimme syömään varsin täysiin vatsoihimme kuitenkin vielä yhden annoksen köyhiä ritareita puoliksi. Mitään maata mullistavaa makukokemusta ei varsinaisesti syntynyt, mutta hyväähän se kieltämättä oli.

Kokonaisuudessaan erittäin positiivinen ravintolakokemus. Ravintolan miljöö on erityisen viehättävä! Palvelukin pelaa. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä suositella paikkaa.

*Älkää erehtykö luulemaan, etten pitäisi karjaanpaistista. Minusta vaan on turha lähteä Turkuun asti syömään kotoista karjalanpaistiamme, joka on toki aina hyvää, mutta ei kyllä anna oikein muuta kuvaa paikan tasosta kuin että on ollut kärsivällinen kokki, joka on antanut lihan hautua tarpeeksi kauan uunissa. Ja tietysti, että suolaa ja pippuria on pistetty sopivasti. Luultavasti olisi tullut aika lyhyt blogi, jos olisin karjalanpaistista kirjoittanut.

Wanhan paronin kellarin nettisivut: http://wpk.fi/

Syyskesän tunnelmia La Passionen terassilla

2011-11-25T02:38:00.001-08:00

Olimme jälleen Joensuun La Passionessa, tällä kertaa Maman synttäri-illallisella elokuussa 2011. Kaikki sujui mallikkaasti. Tarjoilu on aina yhtä ystävällistä, talon leipä vie kielen mennessään ja se ruoka!

Alkuun Mamalla ja Mikolla oli talon antipasti kahdelle ja minulla äyriäissalaatti:

Antipasti della casa

Äyriäissalaatti

Pääruuaksi Mama otti kania ja me valittiin grillilautanen:

Kaniannos

Grillilautanen kahdelle

Herkut olivat hyvät, makua riitti. Kunnollisista raaka-aineista rohkeasti italialaista, sopivasti erilaista. Tuli vietettyä kiva ilta herkullisen ruuan merkeissä La Passionen terassilla elokuun pimeässä ja leudossa illassa. :)

Ravintolan kotisivuille pääsee tästä: http://www.lapassione.fi http://www.lapassione.fi/

Makujen sinfoniaa ravintola Kielossa Joensuussa

2011-11-19T08:52:00.001-08:00

Nautimme viikko sitten mainion illallisen Joensuussa ravintola Kielossa.Tunnelma oli rento ja mukava, palvelu osaavaa ja ystävällistä, ruoka erilaistaja maukasta. Siihen kun vielä lisätään, että Kielo käyttää mielellään lähi- jaluomutuotteita, on lähes täydellinen paketti kasassa. Miksi vain melkein? En vaan osaa käyttää niin ehdotonta adjektiivia kuin täydellinen ilman jotain lievennystä. ;)

Mikko söi menun, johon kuului Kielon herkuttelulautanen (viisi pientä päivittäin vaihtuvaa alkusuupalaa maakunnan mauista) + hirven ulkofileetä, puikulaperunapyrettä ja timjamikastiketta + lämpimät karamelliomenat, mantelikakkua ja vaniljajäätelöä. Mama valitsi alkupalaksi kuhaa ja kylmäsavustettua haukea, pienet perunaohukaiset. Pääruuaksi hänellä oli paahdettua kyyhkynrintaa, perunakroketti. Minä otin alkuun karhuworschmackia, pääruuaksi minulle "jäi" Haukiniemen tilan Limousin-härkää. Sanon jäi, koska samaa annosta muiden kanssa ei viitsi ottaa, ja hirvi sekä kyyhky oli jo valittu. Luomuhärkä on hyvää, oli tälläkin kertaa, mutta täytyy myöntää, että Maman kyyhky voitti, Mikon hirvi tuli hyvänä kakkosena.

Karhuworschmack, smetanaa, suolakurkkua, punajuurta. Vahvanmakuista ja herkullista.

Kuhaa ja kylmäsavustettua haukea, pienet perunaohukaiset. Mama tykkäsi kovasti, minulle savustukset eivät niin maistu, mutta erilaisuutta kyllä piisasi tässäkin annoksessa.

Kielon herkuttelulautanen. Viisi mainiota suupalaa. Juuri ja juuri saimme nämä suupalat jaettua kolmelle, mutta onnistui kuitenkin. Tällä kertaa herkkupaloina oli mätiä smetanalla, tytinää, lohirullaa, lihapiiras ja maksapateeta. Kaikki oli hyvää, todella hyvää. Tämä oli illan paras alkupala.

Luomuhärkää, lämpimiä vihanneksia, valkosipulikastiketta. Annos oli hyvä ja lihan raakuuskypsyys oivallinen. Kuitenkaan tämä annos ei pärjännyt hirvelle tahi kyyhkylle.

Kyyhkyä timjamikastikkeessa. Ihanaa, mahtavaa! Tämä lista on voimassa enää joulukuun 22. päivään asti, pakko sitä ennen ehtiä vielä syömään kyyhkyannos. Superhyvää. Todella onnistunut annos.

Hirveä ja timjamikastiketta - joka ei ollut hirveä annos. Oikeasti kyllä todella herkullista. Liha tosin kylmeni nopeasti, mutta niinhän se tuppaa menemään rohkeasti tarpeeksi raakana tarjoillun lihan kanssa. Ehkäpä lautasta ei lämmitetty...

Karamelliomenat. Minä, joka en makeista juuri perusta, ihastuin näihin makuihin päätä pahkaa, Ihana yhdistelmä kastiketta, marjoja, lämpimiä omenlohkoja, jätskiä. Kaakkua en olisi kaivannut, mutta Mikko sai urakoida sen itsekseen.

Esitän suosituksen tältä listalta: Alkuun herkuttelulautanen, pääruuaksi kyyhkyä ja jälkiruuaksi karamelliomenat. Taattua nautintoa, tähän ei voi pettyä!

Kielon nettisivut: http://www.ravintolakielo.fi/

Kahvila Mukava, Kafe Ujut Pietarissa

2011-11-12T04:31:00.001-08:00

Paistinpannuruoka

Näyttää olevan suosittu ravintolan nimi tuo Kafe Ujut (кафе-бар Уют), samannimisiä löytyy useampi Pietaristakin. Meidän testaamamme Ujut sijaitsee Kolokolnaja-kadulla numerossa 5. Lähin metroasema on Vladimirskaja-Dostojevskaja.

Olimme illallisella Ujutissa marraskuisena maanantaina. Olimme lähes ainoat asiakkaat, lisäksemme yhdessä pöydässä oli asiakas, joka söi näyttävännäköisen sushi-annoksen.

Me joimme neljään pekkaan pullollisen shampanjaa (350 ruplaa/pullo), minulla oli paistinpannuruoka, Mikolla kokonaisena valmistettu kala ja Aino ja Vilppo ottivat Kaukasian keittiön antimia, kebabia ja saslikkia.

Ruoka oli ihan OK, joskin Kaukasian keittiö käyttää usein erilaisia mielenkiintoisia mausteita ja tomaattikastikkeita, granaattiomenaa yms. Mitään tällaista ei kenenkään annoksessa ollut. Kastike lihojen kanssa oli ketsuppia ja kalan kanssa majoneesia. Hieman turhan tylsää.

Tämä siis on tulos, kun ravintola kertoo valmistavansa italialaisen, gruusialaisen, japanilaisen, venäläisen ja eurooppalaisen keittiön ruokia. Ehkäpä erikoistuminen johonkin tai joihinkin johtaisi parempaan lopputulokseen. Nyt mikään ei ollut oikeastaan mitään noista.

Ehken suosittele, kun Pietarissa kuitenkin ollaan, ellei ihan kovasti nälkäisen matkalle osu. No juu, ei se kyllä hurjan kallistakaan ollut. Itse asiassa kanssamatkalaiset eivät edes herjanneet, vaikka itse en lämmennytkään sapuskoille.

Ei niin hirveä hinta neljän hengen illallisesta viineineen, 1430 ruplaa.

Cat Pietarissa, voin suositella!

2011-10-15T11:04:00.000-07:00

Ja paljon valkosipulia!!!

Cat on aina vierailemisen arvoinen, kun Pietarissa ollaan. Meidän makuumme turhan tuhdisti joissain ruuissa on korianteria, mutta opettelemme (ehkä emme kuitenkaan opi) makuun hiljalleen. ;)

Todella mukavan päivällishetken vietimme Catissä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kesällä Piian ja Tomin kanssa. Ruoka oli erilaista ja hyvää, sitä oli jopa liikaa ja jälkiruoka oli tappaa meidät nauruun, niin kummallista se oli. :D

Ja seuraavan kerran naurukuolema meinasi tulla kotimatkalla Allegrossa, sen verran hyvät valkosipulit ruuissa oli ollut, että itsekin itsemme haistaen nauroimme kanssamatkalaistemme nautinnolle.

Sallaatti

Hatsapuri

Hekkusienissä oli ihan parhaasti valkosipulia!

Pataruokia piisaa

Näistä jälkiruokapalasista olisi riittänyt vaikka isommallekin seurueelle, koska a) ne olivat pahoja b) ne olivat kovia c) niistä löytyi lankaa d) korvapuustinnäköinen viritys ei ollut iha kamalan pahaa, muttei sekään hyvää ollut. :D

Myös ystäväni Ville Khaapasalo vierailee Catissa, silloin kun hän sattuu piipahtamaan Pietarissa.

Edellinen vierailu Catissa: Кэт

Allegron ravintolavaunun yllätyshyvät

2011-10-15T10:08:00.000-07:00

Borssikeittoa, lammastäytteisiä pelmenejä ja pääkaupunkisalaatti. Saisipa näitä Suomen junissakin!

Kesän lopulla vierailimme jälleen Pietarissa. Tällä kertaa menimme junalla, Allegrolla. Illallisen nautimme Allegron ravintolavaunussa, koska Pietariin saavuimme vasta puolenyön maissa. Edellisen kerran Allegron ravintolavaunussa oli jokseenkin tavallista junapöperöä (lue lisää: Tanjan maistamista, Allegron ravintelivaunun tarjontaa), nyt oli lista vaihtunut ja ruoka oli oikeasti hyvää - siis oikeasti ravintolavaunussa maukasta ruokaa! Hintaa ruualla oli ihan riittämiin jälleen, mutta tällä kertaa sen maksoi jos ei nyt ilolla niin ainakin ymmärtämyksellä, kun makunystyrät sentään kiittivät.

Ravintola Omega Viipurissa, Кафе Омега

2011-10-15T09:44:00.000-07:00

Eräänä iltana - tai yön puolella kai siinä jo virallisesti mentiin - kaipasimme illallispaikkaa Viipurissa. Ja ehkäpä jotain menomeininkiäkin oli hakusessa. Varma tapa löytää paikka, joka on auki ja vastaa toiveitamme, on ottaa taksi alle ja jututtaa kuljettajaa. Alle kahdella eurolla huristellaan ja löydetään ravintola nälkäisille bilehileille. Tällä kertaa taksi vei ravintola Omegaan. Saslikki oli aivan mainiota, meno kuin neukkudiskossa ja sovetskoje shampanskoje ei maksanut juuri mitään, näin suomalaisen mittapuulla.

Nami, nami, nams!

Omegaan olisi ollut sisäänpääsymaksukin, mutta vältimme sen, kun kerroimme tulevamme illalliselle. Oikein hassunhauska ilta. Valitettavasti Omegaa ei löydy matkaoppaista eikä netistä, joten matkailija sinne varmaan hieman harvemmin eksyy. Tuona yönä olimme ainakin ainokaiset ulkomaalaiset.

Slavjanskaja trapeza ja kalavale ;)

2011-10-15T09:28:00.000-07:00

Slavjanskaja trapeza Viipurissa on tasaisen kohtuulaadukas. Tällä kertaa sampi oli kyllä lohta, mutta muuten olivat maut kohdillaan ja annokset piristävän erilaisia (verrattuna Suomeen). Ja tällaisia herkkuja nautimme:

Господин русский, "Venäläinen herra" -salaatti. Ravintola Slavjanskaja Trapeza tiedottaa: "Olette paikassa, jossa tarjotaan isoja ja turvallisia ruoka-annoksia." Haluaisin nähdä ne vaaralliset annokset! :)

Borssia leidille

Ihanan maukasta jauhelihaa, suolakurkkua, hillosipulia, fetaa, pottumuusia...

Ja sitten se sampi eiku lohi eiku sampi eiku

Kyllä näitä pöperöitä ilolla popsii, eikä hintakaan päätä huimaa. Nam!

Ei pöllömpää safkaa Pöllössä

2011-10-15T09:11:00.000-07:00

Ravintola Pöllö, aka Sova, on ihan mukiinmenevä ravintola Viipurissa. Tosin toisella puolella tietä sijaitsevan Kamelotin tasolle se ei missään nimessä yllä. Tässä Pöllön tarjontaa:

Smetana vihreällä salaatilla, terveellistä!

Lohikin on terveellistä - ainakin jos sen peittää kilolla juustoa. :D

Jälleen kerran Kamelot - ja hyvää oli!

2011-10-15T09:00:00.000-07:00

Pitemmittä puheitta pari kuvaa Viipurin Kamelotin annoksista, herkullisista sellaisista:

Palava liha-annos

Ankanmaksaa

Suosittelen.

Viipurin Opera tarjoaa ruokaa ja klubimeininkiä

2011-10-14T10:34:00.000-07:00

Nautimme mainion päivällisen elokuisena sunnuntaina Viipurin Opera-ravintolassa. Olimme parhaat ja ainoat asiakkaat siihen aikaan päivästä. Iltaisin diskojytkeen aikoihin joskus on ollut täyttäkin.

Ruokalista oli pitkän pitkä, tällaista ei Suomessa nähdä koskaan. Listalla oli kaikkea venäläisen keittiön herkuista sushiin. Päädyimme ottamaan alkupalaksi borssikeiton ja tomaattisalaatin. Pääruuaksi valitsimme fonduen. Kaikki oli erilaista ja herkullista. Borssi ei ollut kympin suoritus, mutta antaisin 8½, joka on tässä lajissa varsin mainio arvosana. Kaikki oli kuitenkin hyvää, kaikkea oli riittävästi jos ei liikaakin, eikä mitään ollut hinnalla pilattu.

Kirsikkatomaatteja, rucolaa ja parmesaania

Sovetskoje shampanskoje oli lämmintä, mutta saimme jäitä sen kaveriksi. Hetken mietimme, ovatkohan jäät kraanavedestä vai pullovedestä tehtyjä, mutta emme kehdanneet kysyäkään, joten rohkeasti vaan kokeilimme. Vatsanväänteiltä säästyttiin, joten pullovettä oli käytetty.

Suharikit eivät petä

Suharit "taidekuvassa" :D

Borssia

Otatteko smetanaa? Toki, eihän borssia syödä ilman! (paitsi Sodexholla)

Ihan ei kaikkea jaksettu syödä.

Herkkua on siinä monenlaista.

Ja sitten vaan lihat poreilemaan.

Alle 40 euroa tästä lystistä on todellakin kohtuuhinta. Voin kyllä suositella niin ruokapaikkana kuin menomestanakin. Osoite on Linnakatu 25, eli Krepostnaja 25, ravintola on samassa talossa leffateatterin kanssa, eli ihan keskustassa.

Sen täydellisen metsästys: Ylioppilastalon borssikeitto

2011-09-29T04:06:00.000-07:00

Kylläpä Aalef tarjoili herkullista borssikeittoa tänään Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilastalolla! Opiskelija- ja henkilökuntaravintolana ruoka oli vieläpä edullista.

Jos joku ei satu tietämään, borssikeitto on yksi lempiruuistani, ja borssikeittojen maistelussa & kokkailussa minulla on meneillään ikuinen "sen täydellisen metsästys". Täytyy myöntää, että tämä soppa ei kyllä kisassa kauas jää! Voittaa useimmat ravintolaborssit mennen tullen.

Kaikista lähimmäksi täydellistä on päässyt Viipurin Sojuz-ravintolan borssikeitto, joka oli taivaallisen hyvää. Se tarjoiltiin ruukusta, jonka päälle oli leivottu leipää. Sojuzin keittoa pidän tässä täydellisyystaistossa tällä hetkellä ykkösenä, eli verrokkina, jota ei vielä yksikään borssi ole ohittanut. Harmikseni Sojuz on sulkenut ovensa jo aikapäiviä sitten. Sen täydellisen metsästys jatkukoon.

P.S. Kuva ois kiva, muttei tullut mieleen kouluruokalassa, ennen kuin oli liian myöhäistä.

P.P.S. Miltäkö sitten maistuu SE täydellinen borssikeitto? Samalta kuin kauan sitten Jaltalla. ;)

Rossossa saa syödäkseen, kun syö elääkseen - ei elä syödäkseen

2011-09-13T08:42:00.000-07:00

Tapaksia

Kävimme eräänä syyskesäisenä iltana ihanan ystäväni Paulan kanssa ilallisella Lappeenrannan Rossossa. Tapakset olivat tarjouksessa, 2 euroa/kpl, joten päätimme testata niitä. Oliiveja, artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, paahdettua vuohenjuustoa ja friteerattuja mustekalarenkaita. Ihan hyvää ja ihan tavallista. Maukkainta oli oliivien pestotyyppinen öljy.

Pääruuaksi Paulalla oli Boscaiola-pasta ja minulla härkää ja tattikastiketta. Toistan itseäni, eli ruoka oli jälleen ihan hyvää ja ihan tavallista. Pihvi oli liian kypsä, kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa. Hyvityksenä jäätelöpallo, kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa.

Härkää ja tattikastiketta

Pastaaks tässä

Hyvitysjäätelö & hieno perhoskoriste :D

Mainittava on ehkä jälleen, että Rosson salaatinkatike on aina hyvää. Tosin raastepöytä jää melko vähälle maistelulle, kun tilataan myös alkupalat. Viini oli myös hyvää ja edullistakin; 19 euroa pullosta on vähintään kohtuullinen tarjous.

Kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa, ei siis mitään uutta auringon alla, ruuan saralla. Sen sijaan Paula oli kesällä löytänyt uuden mielenkiintoisen harrastuksen, sohvasurffauksen (CouchSurfing). Vautsi vau! Muut kuulumisemme saavatkin sitten mieluummin altistua blogiani vähemmälle julkisuudelle.

Cuppilan kaalikääryleet, nam!

2011-08-25T02:14:00.000-07:00

Minulla oli pitkästä aikaa mahdollisuus käydä lounaalla Kourulan Cup Kahvilassa, kun oli muitakin asioita sillä suunnalla. Ja voi mikä tuuri kävikään, lounaana oli kaalikääryleet - ja vieläpä erinomaisen herkulliset sellaiset.

Kuvaa en huomannut näpsäistä, mutta annokseen kuului kaksi kaalikäärylettä, kaksi perunaa (joka oli liikaa), höyrytettyjä babyporkkanoita, pippurikastiketta ja puolukkasurvosta. Salaattipöydän antimet olivat tuoreita ja maukkaita, kuten aina. Erikoismaininnan saa omatekoinen perunasalaatti.

Lyhyestä virsi kaunis, kiitos ja kumarrus!

Idän pikajunan kyydissä; Orient Express, Восточный экспресс

2011-07-28T10:59:00.000-07:00

http://orient-express.spb.ru/

Kaikessa kiireessä näyttää jääneen ruotimatta myös kevättalven ravintolakokemus Pietarissa, ravintola Orient Expressissä. Haluan tämän tänne tuoda, koska ravintola oli varsin hyvä ja ihan järkevän hintainen, vaikkakin hieman hintavahko. Ravintola ei sijaitse aivan Nevskillä, mutta lähellä niitä kulmia, jotka ovat minulle tutut ja erityisen mieluisat. Ravintola on yhden metroaseman päässä Nevskistä, Maratalla.

Хачапури с сыром

Olin Suomi-Venäjä-Seuran Lappeenrannan osaston matkanjohtajana Pietarissa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna 2011. Olisin halunnut viedä ryhmäni syömään Blinnyi Domikiin, yhteen suosikeistani. Edellisestä käynnistä ei ole ikuisuuksia, mutta ravintola näytti nyt sulkeneen ovensa, ilmeisesti lopullisesti. Ei enää ystävällistä tarjoilijaherraa, ei kissaa, ei Domikin herkkuruokia. :/

Бастурма

No, randomilla löytyi samoilta seuduilta Orient Express, Восточный экспресс. Ulkoa ravintola näytti hienolta, myös sisältä, ja mietin jo hintatasoa. Katselimme listat ennen päätöstä. Normihkot hinnat, hieno paikka - illalliselle! Junateema on hauska! :)

Форель "Радужная" на углях

Lista oli venäläisvaikutteinen, mutta vahvasti itäpainotteinen, tyyliin gruusialaista. Erityisesti kehuja saivat saslikit, lihavartaat, jotka maistuivat ulkotulella paistetuilta. Mikon kala maistui "Nevan pohjalta, Suomessa ei koskaan saisi tällaista" (suora lainaus). Kehu vai haukku? Siltä väliltä; erilainen, mutta ei ehkä nautittavin kokemus. Mutta muuten(kin) jengi tuntui viihtyvän ja nauttivan ruuasta.

Nauttivat ruuasta :)

Kannattaa huomioida, että laskuun lisätään 10 prosentin juomarahat automaagisesti. Meillä oli kahden hengen täyspitkän illallisen (+alkoholijuomat ja holittomat juomat) hinta 2500 ruplaa (noin 60 euroa silloisella kurssilla) pakollisine juomarahoineen. Luultavasti olisimme jättäneet samansuuntaista juomarahaa ilman pakkoakin.

Pietarissa on mahtavan paljon ihania ravintoloita, jokaiselle jotakin, mutta tämäkään ei ole Pekkaa pahempi! Siis suosittelen!

Raflan nettisivu: http://orient-express.spb.ru/

Jäi vähän himottamaan Kreetan moussaka...

2011-07-27T06:13:00.000-07:00

Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan, joskus menee jopa paremmin. Viittaan tällä edelliseen tekstiini, jossa ounastelin meidän lounastavan tänään Kerubissa. Ehei, kaupungille oli sitten muutakin asiaa, joten Kreetaan lounaalle siis päädyimme, kuten olin toivonut.

Kreetan lounas on vähän kuin yhdistelmä lounasta ja ala cartea. Kreetan lounas tarkoittaa klo 11-14 supistettua listaa, joka ainakin toistaiseksi pysyy viikosta toiseen samana lukuun ottamatta päivän erikoista, joka vaihtelee, myös hinnaltaan. Tänään päivän erikoinen oli savulammassalaatti 12,90 euroa. Mama päätyi ottamaan sen. Hyvää oli ja todella täyttävää. Hieman annoskateus minussa kyllä nosti päätään, vaikken savuruuista niin paljon välitäkään...

Lammassalaatti

Minä olisin halunnut moussakaa, mutta se oli loppu. Yleensä sitä kuulemma on, mutta tänän nyt oli käynyt näin. Aika paljon oli samoja ruokia lounaslistalla kuin ala carte -listallakin. Uuniruokia, joita olisin eniten kaivannut, ei kuitenkaan ollut tarjolla moussakan loputtua. Päädyin ottamaan Oretiko-lautasen, joka esiintyy normaalilistalla alkupalana. Kaikki Oretikon elementit olivat tuttuja Meze-ateriasta, mutta siis niin hyviä, että mieli teki päästä maistelemaan niitä uudestaan. Annos oli maistuva, nälkäkään ei jäänyt, vaikkei annos loppupeleissä hurjan täyttävä ollutkaan (salaattia, pitaleipää ja dippiä, kaksi palaa halloumia + kaksi pientä viinilehtikäärylettä).

Oretiko-lautanen

Sanon siksikin, että lounas muistutti ala cartea, koska harvassa varsinaiseksi lounaspaikaksi mielletyssä ravintolassa ladataan A4-lista käteen ovella eikä lounaaseen kuulu salaattipöytää tms. Myös ruuan odotusaika, noin puoli tuntia, ei oikein sovi arkilounastajalle; lounastauko loppuu siinä kohdassa, kun lautasen saa eteensä. Hintakaan ei ole suoraan kilpailukykyinen lounasravintoloiden kanssa. La Passionessa esimerkiksi syö salaattipöydän, keiton ja pöytään kannetun pääruuan + jälkiruuan hintaan 9,50 euroa. Ja kaikki on tasokasta. Minun annokseni Kreetassa maksoi 8,90 euroa ja Maman 12,90 euroa. Mutta siis, en lähtisi hintaa kovin tosissani vertaamaan, sillä kuten mainittu, kyseessä ei kuitenkaan ole lounaspaikka sanan varsinaisessa merkityksessä, valinnanvaraakin annoksissa on huimasti enemmän. Lounasta sen sijaan homma muistuttaa siinä, että tilaukset ja maksu tapahtuvat kassalla.

Kerubin terassilla borssintapaisella keitolla

2011-07-27T02:16:00.000-07:00

Salaattipöydän antimia Kerubin terassilla

Täytyy nyt rustata alta pois tämä edellinen Kerubin lounas, koska saattaa olla, että tänään homma toistuu. Kiinnostaisi kyllä enemmän testata kreikkalainen lounas Kreetassa, mutta keskipäivällä ydinkeskustassa on kauhia kuhina ja parkkiongelma; hankala liikkua autolla ja minun polveni venähtänyt ristiside on sitä mieltä, ettei pyörällä sinne asti siedä polkea. Mama valitsi siis Kerubin puhtaasti parkillisista syistä. Toivotaan, että kaalikeitto on hyvää. Pääruuaksi on possua ja härkää pippurikastikkeessa. Pitänee kurkata laariin ja tehdä päätös, tarvitsenko pääruokaa keiton lisäksi.

Sallaattia

Kerubin lounasta olen testannut vain kerran tähän mennessä. Silloin söimme keittolounaana borssikeiton, joka oli hyvää, mutta ei varsinaisesti vastannut käsitystäni borssikeitosta, ei väriltään tai maultaan. Salaattipöytä oli ihan piristävä, ei mikään pelkkä raastepöytä.

Borssikeittoa olevinaan

Keittolounaan hinta on 7,90 euroa (pelkän salaattipöydän saisi 6,80 eurolla), pääruuan kanssa 9 euroa - ei siis varsin suuri ero, ottaako myös pääruaan. Pääruoka otetaan itsepalveluna altaasta. Terassi on viihtyisä, joskin melko kuuma, kun varjoon ei tahdo päästä kokonaan.

P.S. Olisi kiva saada Kreetan lounaslista nettiin. Voisi tulla niin suuri houkutus sitä lukiessa, että parkkiongelmat unohtuisivat... :)

Uusinta uutta Joensuussa: Ravintola Kreeta

2011-07-26T06:45:00.000-07:00

Meze-ateria, kierros 1: kreikkalaista salaattia, pitaleipää ja kolme dippiä.

Nyt on tarjolla uunituoretta blogimateriaalia: Joensuussa on avattu heinäkuun alkupuolella uusi ravintola, kreikkalainen ravintola Kreeta. Kävimme heinäkuun lopulla testaamassa Kreetan pöperöitä. Varasimme pöydän etukäteen, kun emme olleet varmoja, miten suosittu uusi paikka kesäloma-aikaan on. Ja paljonhan siellä porukkaa oli, mutta pöytävaraus ei silti olisi ollut tarpeen, jos emme olisi halunneet pöytää terassilta. Vaikka terassi on pieni ja siellä ei ole kuin muutama pöytä, on sisätiloissa valtavasti ravintolapaikkoja.

Meze-ateria, kierros 2: savulammasta halloumijuustolla, viininlehtikääryleet ja mustekalarenkaita.

Homma käynnistyi hieman köhien, vaikka tarjoilija ottikin tilauksemme varsin pian ja toi viinin, mutta unohti tuoda veden ja ruokailuvälineet. Meille tuli jo alkupalat, kun jouduimme huomauttamaan, että syöminen onnistuisi paremmin asianmukaisilla välineillä.

Valitsimme Mikon kanssa kahden hengen Meze-aterian. Sen olisi saanut kolmellekin, ravintolapäällikkö asiasta tiesi kertoa tuodessaan alkupaloja ja harmitteli, ettei tarjoilija ollut asiaa maininnut. Mama oli siis jo tilannut Kreetan grillilautasen.

Kreetan grillilautanen

Mezen idea on, että siihen kuuluu paljon erilaisia pieniä ruokalajeja, maisteluannoksia. Listassa lukee, että valitsemaamme mezeen kuuluu 14 eri ruokalajia (ja kyllä niitä sen verran yhteensä tulee, kolme dippiäkin lasketaan vain yhdeksi ruokalajiksi), jotka sisältävät kylmiä ja lämpimiä alkuruokia, uuni- ja grilliherkkuja sekä jälkiruuan.

Kaikki meni sujuvasti uuniruokiin asti. Grilliruokia odottelimme jo sen verran, että luulimme pääruuan päättyneen. Jälkiruokaa odotimme grilliruokien jälkeen jo sitten siihen asti, kunnes menimme kysymään. Ja sehän oli unohtunut. Ravintolapäällikkö pahoitteli asiaa useaan otteeseen, ja laskusta oli jätetty pois iso viinilasillinen. Joko tuo lasillinen oli korvaus unohduksesta tai sitten se oli toinen unohdus. No tasoissahan tässä ollaan, kun unohduksia sattuu sekä positiivisia että negatiivisia.

Juvetsi, kierros 3.

Mitä pidemmälle ilta eteni sitä täydemmäksi ravintola kävi. Jotenkin tuntui, ettei salin puolella riittänyt kaksi tarjoilijaa. Ravintolapäällikkö kyllä toi suurimman osan ruuista pöytään, mikä oli varsin miellyttävää, sillä hän aina esitteli, mitä mikäkin ruokalaji oli. Ainoan kerran kun tarjoilija toi annoksia, jäi ruokalajit kertomatta. Tarjoilija vain totesi "Lissää ruokaa". Kysyimme toki ravintolapäälliköltä jälkikäteen nämäkin ruokalajit. Keittiömestari kertoi tarjoilijoiden olevan uusia, joten eiköhän se homma siitä petraannu, kun kokemusta kertyy.

Kleftiko, lammasta (annosta ehdittiin jo verottaa ennen kuin kuvaaja muisti tulla hätiin), kierros 3.

Mutta sitten pääasiaan, itse ruokaan. Mezea-ateria oli upea! Ruokaa oli paljon (hieman liiankin paljon kahdelle) ja kaikki oli maukasta ja juuri sopivasti erilaista. Ei ketjumättöä, ei valmiskastikkeita.

Alkupalat olivat ihania herkkuja. Ensimmäisenä pöytään purjehti lämpimiä pitaleipiä, kolme erilaista kreikkalaista dippiä ja kreikkalaista salaattia. Seuraavina alkupaloina nautimme mustekalarenkaita, savulammasta paistetun halloumijuuston kanssa sekä viininlehtikääryleitä.

Uuniruuat suorastaan sulivat suussa. Mezeen kuului uuniruuista kotopulojuvetsi, kleftiko ja stifado, joista stifado oli minun suosikkini, kleftiko Maman ja olisiko ollut jopa niin, että Mikko tykkäsi eniten kotopulojuvetsista. Itsehän kuitenkin teen juvetsin ennemmin jostain muusta lihasta kuin kanasta. Jos kiinnostaa, reseptiini voi käydä tutustumassa blogissani Tanjan maustamista: Giouvetsi, kreikkalainen liha-makaronipata.

Stifado, liha-sipulipata (osittain syöty jo tämäkin), kierros 3.

Tässä sitä sitten vaan odoteltiin grilliruokia mahat jo melkoisen täynnänsä...

Pääruuaksi annokseen kuului myös jo mainitsemani grillilautanen, joka tosiaan tuli siinä vaiheessa, kun kaikki muut ruuat oli jo syöty. Grillilautasella oli kanaa, porsasta ja kreikkalaista jauhelihapihviä. Mukana tullut sitruunan viipale teki lihoihin vielä pikantin lisäsilauksen. Pääruan kanssa saimme myös herkullisia perunoita, vähän tyyliin kermaperunat, mutta parempia.

Mezen perunat, kierros 3.

Maman grillilautaseen kuului paljon samoja elementtejä, mutta ihanat uuniruuat luonnollisesti puuttuivat. Myöskään varsinaisia alkupaloja ei lautaseen kuulunut, mutta salaattia, pitaleipää ja tsatzikia mukana oli. Perunat eivät pärjänneet meidän annoksemme perunoille. Lisäksi Maman annoksessa varrasporsas oli turhan sitkeää, meidän annoksessamme porsaskin oli kuitenkin onnistunut varsin makoisasti.

Mezen grilliruuat, kierros 4: possua, kanaa ja kreikkalaista jauhelihapihviä.

Täytyy kyllä olla tyytyväinen Joensuun uuteen tulokkaaseen! Ruoka on hyvää ja mielenkiintoista.

Ravintolan miljöö ei vaan ole ihan parhaasta päästä, ostoskeskuksessa kun Kreeta sattuu sijaitsemaan. Mutta kovasti toivon, että ihmiset löytävät uuden ravintolan, ja ostoskeskus Iso-Myy toki on keskeisellä paikalla. Suosittelen!!!

Mezen jälkiruoka, kauan odotettu kierros 5: jäätelöä lisukkeineen.

P.S. Kreetassa on arkisin tarjolla kreikkalaista lounasta ja odotankin nyt innolla pääseväni katsastamaan lounaan.

Nettisivu: http://www.ravintolakreeta.fi/

Illallinen Joensuun Aadassa

2011-07-22T04:34:00.000-07:00

Taas on runsaudenpula blogikirjoitusten kohteista. On useita vanhoja ruoka- ja matkajuttuja dokumetoitavaksi blogiin, mutta luonnollisesti myös koko ajan syntyy uusia aiheita. Ajattelin nyt kuitenkin laittaa lyhyesti tässä yhden vanhemman ruokailumuiston Joensuun ravintola Aadasta, sillä se ei ollut ihan perushuttua, vaan jotain hieman parempaa. Ja Aadasta en ole aikaisemmin kirjoittanutkaan tänne.

Oikeastaan kuvat kertovat tämän asian paremmin. Kaikki ruoka oli oikein hyvää, kivoja makuja ja vaihtelevia asetteluja.

Alkupalaksi etanoita.

Ravintoloissa, kuten myös meillä kotona, etanat valmistetaan ja tarjoillaan yleensä etanapannuissa tai omissa kuorissaan. Aada teki toisin, tarjoili etanat syvältä lautaselta lusikalla. En jaksa uskoa, että tarjoilutapa johtuisi siitä, että Aada haluaisi tarjoilla etanat pannuista tai kuoristaan etanahaarukoilla, mutta kaikkien tykötarpeiden puuttuessa olisi päätynyt toimimaan näin. Lisäksi tapa valmistaa etanat ja tarjoilla pienen salaatin kanssa on erilainen kuin mihin olen tottunut. Ja hyväähän tämä oli.

Vihreä salaatti alkupalaksi.

Ja tässäpä vasta kaunis asettelu, vaatii jo vähän näpertelyä. Innovatiivinen ja viitseliäs esillepano tuo mieleeni venäläiset ravintolat, joissa usein harrastetaan enemmän tämäntyyppistä näpertelyä kuin meikäläisissä ravintoloissa. Hyvä näky, hyvä maku!

Pihvi

Lankulta tarjoiltu pihvi ei ole uutuuden uutuus, mutta kuinka monessa Joensuun ravintolassa näin toimitaan? Eipä toimita myöskään Lappeenrannan ravintoloissa. Tämäkin oli kiva, hyvä, bra.

Katkarapuvarras

Ja sitten katkarapuvarras. Nätti, kevyt annos ja hedelmälisuke kivasti esillä lusikassa vieressä. Eipä voi pahaa sanoa tästäkään.

Kolmannen syömärin grillipihviannos olikin sitten jo paljon perinteisempi, mutta maut olivat siinäkin ihan hyvät. Annoksen perunat tarjoiltiin erillisestä astiasta.

Grillipihvi

Tulipa tässä mieleeni, että voisi kesän aikana vielä käydä Aadassa illallisella, katsastamassa minkälaiset maut ja asettelut siellä ovat vallalla tällä hetkellä. Tässä blogissa kehumani illallinen nautittiin kuitenkin jo lähes vuosi sitten, elokuussa 2010.

Aadan listaa juuri vilkaistuani täytyy kyllä myöntää, että hieman tavalliselta ja tylsähköltä se vaikuttaa. Muttapa mutta, eipä noita edellisiäkään annoksia nimillä ole paiskattu, ihan peruslistakamaa, mutta paremmin tehtynä.

Aada on kyllä hyvä lounaspaikkanakin, että jos ainakin lounaalle taipuisi sinne joku päivä ennen syksyä.

Pizzeria Capero Savonlinnassa, erikoisuutena valkosipulikuppi

2011-07-21T06:46:00.000-07:00

Talon Sonni 9,90e (7,00e)
Naudanliha, punasipuli, suolakurkku, smetana

Kesäisellä Savonlinnan reissullamme kävimme syömässä Pizzeria Caperossa. Alkusalaattipöytä oli kiva, vaikka se hyvin perinteinen raastepöytä olikin. Pääruuaksi tilasin pastaa, Mikko pitsaa, ja lisäksi otimme yhteisen valkosipulikupin.

Tagliatelle
Tonnikala-chilitomaatti, oliivi, kapris, sipuli, valkosipuli 7,70e (5,80e)

Pitsa oli erinomaista, pastakin ihan hyvää - varsinkin kun lisäsi rutkasti valkosipulia, joten hinta-laatu alkaa olla kohdillaan, kun annokset ovat luokkaa 7-9,90 euroa. Punkkukin oli inhimillisen hintaista.

Valkosipulikuppi 1,50 euroa

Svetogorskin Cafe Novator, ei ihan fine dining ;)

2011-07-21T05:57:00.000-07:00

Terassilla

Svetogorskissa oli hiljattain avattu uusi baari/ravintola, Cafe Novator, kun pääsiäisen aikaan kävimme pyöräilemässä kaupungissa.

Suharikit, jotka tässä ravintolassa tottelivat nimeä grenki (korput)

Sisällä ravintolassa oli vähän liian kova meno = aika monta kääliötä, joten kauniina ja lämpimänä huhtikuun iltana päätimme syödä ulkona terassilla. Yksi kääliö pyrki seuraamme myös terassilla, mutta tarjoilija ajoi miehen matkoihinsa. Toinen kääliö, joka terassilla esiintyi, hajoitti yhden terassituolin ja joutui myös lähtemään matkoihinsa. Melkoista oli meininki, heh.

Shampanja ja suharikit maistuivat meille mainiosti koko päivän pyöräilyn jälkeen. Ja mikä ettei, hyviä suharikeja - joskaan en ole koskaan pahoja vielä syönytkään. Paitsi pussista, mutta se on asia erikseen.

Pääkaupunkisalaatti

Seuraavaksi pöytään kannettiin alkupalasalaattini, pääkaupunkisalaatti. Mikon alkupala sen sijaan antoi odottaa itseään. Syykin selvisi hetken kuluttua, lihalautasen aineksia lähdettiin vasta hakemaan kaupasta sen jälkeen, kun olimme tilanneet. Kohta sitten takaisin kaupasta tuli ukkoa ja akkaa makkarapötköjä kädet täynnä. Mikko sai alkupalansa lopulta yhtä aikaa, kun minulle jo tuotiin pääruokaani, paneroitua lihapalaa, mikä lie olikaan annoksen nimi, sitä en muista. Tarjoilija oli kuitenkin tätä annosta suositellut.

Annos auringossa

Lihalautanen, josta ei ainakaan kokoa puutu. :D

Ja vihdoin Mikon spaghetti carbonana.

Ruoka oli ihan hyvää, sellaista stolovaja-tyylistä (ruokalamaista), mutta hinta-laatukin oli kohdillaan. Kokin näkemys carbonarasta oli tosin hieman erikoinen, mutta kukin tavallaan. Lasku ei siis ollut kummoinen, noin 800 ruplaa, josta shampanjan osuus oli 300 ruplaa, joten kaikille noille ruuille ei jäänyt hintaa keskimäärin kuin 100 ruplaa kullekin - vaikka kuitenkin ravintolassa illastimme. Eihän tämä mikään fine dining -mesta ole, mutta Svetogorskin mittakaavassa varsin mukiinmenevä.

Linnoituksen krouvissa uusi keittiömestari!

2011-07-21T02:33:00.000-07:00

Parsaa alla. Ja yllä näkymä krouvin terassilta.

Vietimme hieman isommalla porukalla kesäkuista iltaa tohtorikaronkan merkeissä Linnoituksen krouvissa. Aikaisempiin krouvi-kokemuksiini viitaten mainitsen heti, että Linnoituksen krouvin uudella keittiömestarilla Ulla Liukkosella on jo hyvin lyhyessä ajassa ollut positiivinen vaikutus krouviin.

Paistetut muikut, nam!

Iltamme alkaa mukavasti, kun Ulla tulee kertomaan, mitä tänään kannattaa valita. Muikut ovat aivan tuoreita, korvasienet eilen poimittuja - omin pikkukätösin. Sienikeittoa menee monelle alkupalaksi, itse päädyn parsaan. Muikut otan pääruuaksi. Kaikki sujuu, ruoka on hyvää; tuoreista raaka-aineista, puhtaita makuja, ei turhia krumeluureja.

Meinasin unohtaa mainita: keittiön tervehdys

Innolla odotan Lappeenrannan elokuisen Venäläisen viikon (16.-22.8.2011) ruokalistaa; krouvi on luvannut osallistua viikon tarjontaa venäläisvaikutteisella menulla. Lisäksi krouvissa on venäläisen taitelijan näyttely esillä samaan aikaan. Hyvä krouvi!

Sienikeittoa ja talon leipää

La Passionen jauhelihakeitto mielessäin

2011-07-21T02:03:00.000-07:00

Aurinkoisella terassilla nautittu maukas jauhelihakeitto

Liipaisenpas tästä nopeasti yhden pienen tekstin La Passionen lounaasta, kun en sitä vielä ihan tarpeeksi ole kehunut. No ei, ei siksi, vaan oikeasti: Järjestelin valokuviani ja nähdessäni La Passionen jauhelihakeiton, en vaan voinut vastustaa kiusausta, vaikka kuva onkin viime kesältä. Niin hyvää jauhelihakeittoa en muista muualla syöneeni, enkä myöskään itse tehneeni.

Jottain kallaa

Pääruoka näyttää olevan jotain kalaa, mutta sen makumuistot ovat autuaasti jääneet unholaan toisin kuin jauhelihakeiton muhevat maut.

P.S. Huomasinpas muuten kuvia ladatessani, että ovat näköjään puhelimella otettuja. Siihen nähden eivät edes ihan huonoja. :)

Ja matsikkasoppaa jälkkäriksi

Gaude Joensuun Karsikossa - parasta pitsaa pitkiin aikoihin!

2011-07-21T01:50:00.000-07:00

Pyöräilimme eräänä kauniina kesäiltana pitsalle Karsikon Gaudeen. Länsikadun Gaude on vanha ja vakaa tuttu jo vuosien takaa, mutta Karsikkoon Gaude ilmestyi vasta kesän alussa.

Erona aikasempiin Gauden pitsakokemuksiin otimme tällä kertaa pitsan kanssa tulista kastiketta. Sitä on kuulemma ollut tarjolla Länsikadullakin, mutta vain mainintana seinällä "Saat pitsasi myös vahvalla tomaattikastikkeella". Nyt vahva kastike oli ilmestynyt listaan, josta sen bongasimme.

Epäilimme kastiketta kuitenkin liian tuliseksi, mutta mukava tarjoilijapa ehdotti, että hän voi tuoda kastikkeen erikseen kupissa, josta sitten voimme makumme mukaan lisäillä sitä pitsan päälle. Teimme työtä käskettyä, ja voi että oli hyvää - tulista, mutta ei liian! Paras Gauden pitsa, jonka olen kuunaan syönyt, ja parasta syömääni pitsaa pitkiin aikoihin.

Gauden pitsa on aina ollut varsin herkkua, mutta tulinen kastike pitsan päälle valeltuna kruunaa, ja tekee pitsasta mahtavan makuelämyksen. Ja punaviiniä mielellään vielä kyytipojaksi, niin johan on illallinen kohdallaan!

Joensuun lounaspaikat

2011-07-21T01:29:00.000-07:00

Kuten jo todettu, kesällä tulee syötyä jonkin verran ulkona, etenkin loma-aikaan. On ihana, ettei kuumana päivänä aina itse tarvitse kokkailla, joten hyvät lounaspaikat ovat pop. Eat.fi listaa jossain määrin kätevästi ruokapaikkoja paikkakunnittain, samoin Vapaa-aikavirasto ja Pohjois-Karjalan seudun rafloja myös Karjalanpiirakka.fi. Mutta lounaspaikkoja nuokaan eivät osaa kunnolla eritellä muista ravintoloista. Minäpä teen tähän oman listani, josta on sitten helppo aina vilkaista, missä sitä kauniina kesäpäivänä lounastaisi:

La Passione
Mielestäni Joensuun paras lounasravintola. Kiva terassi, vaikka vähän meluisa viereisen työmaan takia - mutta työmaahan on vain väliaikaista. La Passione pärjää mainiosti myös ala cartellaan ja pitsoillaan. Lounaan hinta (salaattipöytä, keitto, pääruoka pöytään tarjoiltuna + jälkiruoka ja kahvi) on 9,50 euroa.

Joensuun teatteriravintola
Vaihtelevaa, mutta usein varsin hyvää lounasta. Grillipihvi on lipsahtanut pari kertaa liian kypsäksi. Hyvä ja mielenkiintoinen salaattipöytä, keitto, pääruoka pöytään tarjoiltuna + jälkiruoka ja kahvi maksaa 10,45 euroa.

Aada
Aadassa on pieni terassi, mutta se on julmetun kuuma kesäisin suorassa auringonpaisteessa. Aada on varsin tasokas lounaspaikka, ihan hyvä ruokaravintola muutenkin. Aadassa on joka päivä monta erihintaista lounasvaihtoehto, keitosta (8,30 euroa) päivän pihviin (15,70 euroa).

Kerubi
Kerubin lounasta olen testannut vain kerran tähän mennessä. Silloin söimme keittolounaana borssikeiton, joka oli hyvää, mutta ei varsinaisesti vastannut käsitystäni borssikeitosta, ei väriltään tai maultaan. Salaattipöytä oli ihan piristävä, ei mikään pelkkä raastepöytä. Keittolounaan hinta on 7,90 euroa, pääruuan kanssa 9 euroa. Pääruoka otetaan itsepalveluna altaasta. Terassi on viihtyisä, joskin melko kuuma, kun varjoon ei tahdo päästä kokonaan.

Karelia
Kareliaan meidät houkutti tässä eräänä kesäpäivänä borssikeitto ja muikut. Salaattipöytä jäi paprika-allergiselle raastevoittoiseksi, mutta keitto oli erittäin hyvää ja muikut maistuivat myös mainiosti. Pöytään tuotuna annoksena muikut olisivat toki päässeet paremmin oikeuksiinsa. Lounaan hinta 8,80 euroa.

Muskotti
Peruskotiruokaa. Ei terassia. Keitto 6 euroa, kotiruoka 7 euroa.

Tuulikissa
Peruskotiruokaa. Ei terassia. Keitto 5,90 euroa, kotiruoka 7 euroa, leike tms. 8,90 euroa.

Pauliinan kioski
Pauliinan lounasta emme ole ennen tätä päivää käyneet testaamassa, vaikka Pauliina lähellä sijaitseekin. Pauliinalla on keittolounasta muina päivinä viikosta, ja yhtenä päivänä jotain muuta, kuten tänään grillipihviä. Grillipihvi osoittautui possuksi, eli lähinnä grilikyljykseksi, mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Ruskea kastike maistui mamman tekemältä, eli vanhanaikaiselta ja maukkaalta. Pauliinan leipoma leipä oli tuoretta ja hyvää. Jälkiruuaksi oli kahvia ja pehmistä. Keittolounas 6 euroa, grillipihvi 10 euroa. Mukava terassi, pääsee myös varjoon lounasaikaan (klo 11-14). Pauliina lupasi kuunvaihteen tienoilla lounaslistalle paistettuja muikkuja. :)

Jatkan tästä paremmalla ajalla - eli en koskaan. No ei, tästä listasta on itsellenikin sitä enemmän hyötyä, mitä kattavampi tämä on. :)

Italialaisia makuja La Passionessa

2011-07-14T10:51:00.000-07:00

Talon leipää terassilla

Vapaapäivän kunniaksi söimme päivällistä La Passionessa. Sää oli aurinkoinen ja terassi houkutteli.

Antipasti

Alkupalaksi otimme erilaisia antipasteja (Antipasti della casa - Parman-kinkku ja melonia, salamia , grillatut kasvikset, frutti di mare, balsamico pavut, tomaattia ja mozzarellaa, oliivi bruscetta). Antipastit olivat maukkaita.

Possua

Pääruuaksi söin frutti di mare -spaghettia (Spagettia nero e bianco ja futti di mare), Mikko rosmariinipossua ja Mama kuhaa. Possut ja kuhat olivat varsin onnistuneet, spaghetti vähän turhan kuivaa. Olisi melkein tehnyt mieli pyytää ketsuppia lisäksi. :D Kerroin kuitenkin tarjoilijalle terveiset vietäväksi kokille.

Spaghetti

Jälkiruuaksi jaoimme juustolautasen. Otimme juustolautasen Savonlinnan Huvilan innoittamina, mutta ihan yhtä täydelliseen suoritukseen La Passione ei pystynyt. Hyviä makuja kuitenkin.

Juustolautanen

Olde Hansan uusi sali Waggehus

2011-07-14T07:12:00.000-07:00

Teimme kesäkuussa mukavan polttariretken kaveriporukalla Tallinnaan viettäen sulhasen ja morsiamen yhteispolttareita.

Illallista varten olimme varanneet Olde Hansasta pöydän. Tai tarkemmin sanottuna paikka oli Olde Hansan uusi sali Waggehus, koska pääsali oli sinä iltana täynnä. Meidän varaus oli ensin klo 19.30, mutta siirsimme sitä jo hyvissä ajoin päivällä hieman myöhemmäksi, että ehdimme kiertoajelulle katottomalla bussilla.

Kiertoajelun jälkeen saunoimme sviitissä - kunnon morsiussauna: morsian saunotti koko porukan yksi toisensa jälkeen pyörryksiin - ja aikatauluhan toki venyi entisestään. Soitin jälleen Olde Hansaan ja myöhensin varausta. Heille tästä ei ollut vaivaa, sillä uuden salin puolella oli tilaa reilusti.

Illallinen sujui mukavasti parhaassa seurassa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Olde Hansan ystävällinen tarjoilija puhui suomea ja esitteli kaikkien annokset yksi kerrallaan. Pöydässä oli lihakeittoa, hirveä, villisikaa, kania, lohta, maisteluvatia ja vaikka mitä herkkuja.

Illallinen alkakoon

Vahvan maun lihakeitos

Tämä annos taisi olla kania

Lohta sienikastikkeella

Olisiko ollut hirveä ja villisikaa

Jotain lihapataa

Piffiä

Olde Hansan tunnelmia

Olimme hyvin tyytyväisiä illalliseemme. Hintataso on Suomen luokkaa, ja Tallinnasta löytää vähemmän tunnettuja hyviä ravintoloita paljonkin. Silti Olde Hansa on omanlaisensa ja suosittelen kyllä testaamaan pitoherkut, vaikken itse siellä ehkä alvariinsa laukkaisikaan, kun on niin paljon muutakin tarjolla.

Olde Hansan nettisivut: http://www.oldehansa.ee/?id=10696

Lounaalla ravintola Kareliassa

2011-07-12T04:49:00.000-07:00

Kesäisin tulee syötyä paljon ulkona, varsinkin kun ollaan reissun päällä, mutta ei sitä kuumalla säällä muutenkaan jaksa kokkailla niin kauhiasti itse.

Tänään lounastimme Joensuussa ravintola Kareliassa. Ulkolämpötilan lähennellessä +30 oli myös ravintolasali melko kuumissa tunnelmissa. Etsiydyimme pöytään, joka oli aukinaisen ikkunan ääressä, jotta edes hieman tuuli viilentäisi lounashetkeämme.

Salaattipöytä oli melko tavanomainen, paprikaindeksi 2 (= kahdessa salaatissa paprikaa) karsi huomattavasti salaattivalikoimaani.

Salaattipöydän antia paprika-allergiselle

Leipä ei ollut ihan tuoretta, patonki sen sijaan oli

Keittona oli borssi, joka oli suorastaan erittäin hyvää - ei kuitenkaan täydellistä, mutta harvoin löytää näinkään erinomaista borssia. Jos pääruokana oli ollut jotain hiemankin huonompaa kuin paistetut muikut, olisi pääruoka jäänyt väliin ja borssia olisi voinut ilolla popsia kaksikin kupillista.

Borssikeittoa, nam!

Muikkuja emme kuitenkaan voineet ohittaa, ja hyviähän ne olivat. Pakko myöntää, että laarista otetut muikut eivät tietenkään pääse lähellekään juuri pannulta lautaselle kieräytettyjä muikkuja (kuten esim. Kalastajan kojussa Savonlinnassa tehdään). Lisäksi puuttui sitruuna. Itse en tarjoilisi paistettuja muikkuja ilman sitruunaa. Salaattipöydässä oli kuitenkin sinihomejuustoa, jota ripsautimme muikkuläjän päälle. Ja ihan pieni tiraus vielä sinappista salaattikastiketta antamaan muikuille happamuutta, joka ilman sitruunaa jää muuten puuttumaan.

Paistetut muikut <3

Jälkiruuaksi oli ihan hyvää hedelmärahkaa, joskaan sitä ei enää montaa lusikallista jaksanut syödä. Ja teetä ei viitsinyt edes harkita näin kuumalla.

Rahkapläjäys

Koko lounaslysti maksoi 8,80 euroa, keittolounas olisi ollut 7,90 euroa.

Karelian nettisivut: http://www.hotellikarelia.fi/fi/ravintola/ravintola/

Bottega Italiana, maaliskuun makuja

2011-07-11T07:29:00.000-07:00

Täytettyä vasikkaa

Varsin kelpo illallisen nautimme Lappeenrannan Bottega Italianassa maalikuussa 2011. Äyriäisalkupala oli hyvää, ehkä enemmän sitruunaa olisin kaivannut - ja vähemmän paprikaa. En arvannut tilatessani kysyä, sisältyykö äyriäissalaattiin paprikaa, ei käynyt sellainen edes mielessä. Mikon tomaatti-mozzarellasalaatti oli aika peruskamaa, mutta maistuvaa.

Äyriäissalaatti

Pääruuaksi söin äyriäisrisoton, joka oli ehkä hieman mauton ennen kuin lisäsin siihen kunnolla parmesaania. Ja kyllä äiti, tiedän ettei äyriäisten, etenkään katkarapujen, kanssa yleensä laiteta parmesaania, mutta minustapa se vaan sopii myös niille. En enää muista, tuliko parmesaani automaagisesti vai pyysinkö sitä. Veikkaan, että kysyivät haluanko, ja totta maar minä haluan.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Mikko piti liha-annoksestaan suuresti, ja mainitsi, että makukokemus oli jotain aivan muuta, kuin edellisellä kerralla, jolloin jäi melko valjut fiilikset. Liha oli muistaakseni vasikkaa, joka oli täytetty kinkulla ja juustolla.

Äyriäisrisotto

Wanhan makasiinin terassilla Lappeenrannan satamassa viihtymässä

2011-07-11T06:26:00.000-07:00

Lampaan sisäfilettä, rosmariinipottuja

Halusimme ulos illalliselle viikonloppuna Lappeenrannassa. Ja koska kirjaimellisesti halusimme kuumana päivänä _ulos_, mietimme ravintoloita, joissa on terassi. Näin kesäaikaan viihtyisimmäksi vaihtoehdoksi valitsimme Wanhan makasiinin, vaikka makasiinin ruoka on usein ollut vain ihan ok, kovin tavallista ja yllätyksetöntä. Pitsoista olemme kyllä pitäneet.

Vähän on limevoi roiskunut lautaselle, mutta ei se näkö, vaan se maku! :)

Listalle oli tullut useita uutuuksia, joista mielenkiintoisin oli ehkä black horse, hevosta. Harmiksemme liha oli loppu, annos on saatavissa jälleen ensi viikolla. Lienee siis kiinnostanut muutamaa muutakin ruokailijaa. Tarjoilija suositteli hevosen tilalle lampaan sisäfileetä, ja Mikko otti lihapullapastaa.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Alkupalaksi otin jättikatkarapuja limevoissa ja Mikko tomaatti-mozzarellasalaatin. Molemmat olivat listan uutuuksia, kuten myös pääruokamme. Jättikatkaravut olivat hurjan herkullisia, voittivat tällä kertaa mennen tullen muut ruokalajit. Tomaatti-mozzarellasalaattikin oli ihan hyvää, mutta hinta oli yksikertaisesta pienestä alkusalaatista korkeahko, 6,5 euroa.

Kulkuri ja Kaunotarkin pitävät lihapullapastasta

Pääruuatkin olivat ihan hyvät, lammasannos jopa totuttua hieman parempi. Lammasannoksessa oli maukas kastike, ihania paahdettuja valkosipuleita, varsin kelpo rosmariiniperunat ja raikkautta toi vihreä lisäkesalaatti. Ainoa mikä ei ihan onnistunut, oli lihan kypsyys; hieman liian kypsäksi oli kokilla taas lipsahtanut. Liha ei kuitenkaan ollut kuivaa, joten vaikka tarjoilija ehdotti uuden annoksen paistamista, söin (nälkäisenä ja jo ruokaa tarpeeksi kauan odottaneena) saamani annoksen ja pidin siitä. Kompensaatioksi viallisesta kypsyydestä Mikko sai jälkiruuaksi jäätelön.

Jätskii

Nautimme makasiinin terassilla varjon alla viihtyisän ja varsin hyvän illallisen. Tuskallinen kuumuuskaan ei vaivannut, kun Saimaalta puhalteli vieno tuuli. Kiva paikka ravintolalle.

Terassilla bongailimme laivaliikennettä. Aamulla olimme juuri sappuneet Savonlinnasta kyseisellä paatilla.

Huvila, makunautintoja Savonlinnassa

2011-07-10T07:07:00.000-07:00

Toukokuinen Savonlinnan viikonloppureissu tarjosi mahtavia makunautintoja. Tulimme valinneeksi sekä majoituspaikaksi että illalllisravintolaksi Huvilan - ja tätä valintaa ei tarvinnut kyllä katua. Testaamistamme maakuntaravintoloista Huvila on tähän mennessä paras. Ja mikä vielä parempaa, hinnat ovat normaalia maakuntaravintolatasoa.

Koko illallinen oli yhtä nautintoa alusta loppuun, silkkaa mahtavuutta. Mainitakseni, minulta todella harvoin tällaisia arvosteluja saa. So let's go:

Kävin juuri panimoravintola Huvilan nettisivuilla (http://www.panimoravintolahuvila.fi/) etsimässä ruokalistaa verestääkseni muistikuviani annosten nimistä ja hups, lista olikin uudistunut sitten toukokuun lopun. Tämäkin hyvä. No, annosten nimet eivät siis ole hallussa, mutta makumuistot ja valokuvat kertovat maistuvaa tarinaa.

Alkupalaksi eli täydelliseksi aloitukseksi otimme yhteisesti Mikon kanssa kokoelman Huvilan alkupalalistasta. Siinä oli lihaisia ja kalaisia paloja, ihania makupaloja, makuja maan ja taivaan väliltä. Tältä se näytti:

Näiden makupalojen jälkeen siirryimme pääruokaan, joka ravintolan listassa nimetään loistavaksi jatkoksi:

Ihanaista karitsaa lisukkeineen

Tyylikäs ja maukas naudanpiffi

Tuskin tarvitsee mainita, että pääruuat olivat vivahteikasta makujen sinfoniaa, annokset viimeisen päälle suunniteltuja ja kauniisti aseteltuja. <3

Makea päätös
Jos juustolautanen voi ylittää odotukset, niin tämä lautanen sen teki:

Kaikki sopi kaikkeen, huomatkaa mainiot makeakastiketipat

Hyvää ja herkullista, erilaista ja makua. Nautintoa oli jokainen puraisu ja pisara. Sijantikin ravintolalla on suotuisasti vetten äärellä aivan keskustan tuntumassa. Ja yläkerrassa majoittuu mukavasti. Suosittelen! Suosittelen! Suosittelen!

P.S. Odotan maakuntaravintolaa, joka tämän pesee. Lappeenrannan Wolkoff ja Joensuun Kielo pääsevät lähelle, mutta Huvila menee erilaisuudellaan sekä upeilla mauillaan vielä rinnan mitan edelle.

Bottega Italiana, pitsa voitti pihvin

2011-07-10T05:46:00.000-07:00

Alkupala merenelävistä

Jo se, että Bottega Italianassa tulee käytyä kerta toisensa jälkeen, todistaa, että tässä ravintolassa on sitä jotain, mitä ainakin monilta - josko lähes kaikilta - ketjupaikoilta puuttuu. Siinä on persoonaa ja särmää, ruuan kanssa voi yllättyä positiivisesti ja joskus vähemmän positiivisesti toki.

Päädyimme jälleen toukokuussa viikonloppuillalliselle Bottegaan, kun olin lukenut lehdestä, että heillä on uusittu ruokalista.

Tuoresalaatti

Alkupalat olivat tällä kertaa varsin mukiinmenevät. Tuoresalaatti on tuoresalaattia ja mereneläväsalaatti lunasti odotukset. Ainoan miinuksen otan omaan piikkiini; en muistanut pyytää alkupalaa ilman paprikaa ja kuinka ollakaan, siellähän sitä roikalehti merenelävien seassa.

Lihan seurana ollut kirsikkatomaatti-oliivilisuke oli hyvää ja toi toukokuisen Italian-reissumme mieleen.

Kolmesta syömäristä kaksi tilasi pitsaa ja yksi lihaa. Pitsanpurijat olivat tyytyväisiä, liha jäi enimmäkseen syömättä. On jotenkin karua, että liha voi olla samalla kertaa liian kuivaa ja öljyistä: sisältä kuivaa, päällä liikaa öljyä. Huoh. Lihaa annoksessa oli montaa sorttia ja kaikkien kanssa sama juttu. Sanoimme tarjoilijalle asiasta ja tokihan hän myös huomasi, että lihat jäivät syömättä ja annoksen omistaja ronkki epätoivoisesti toisilta pitsaa. Minkäänlaista kompensaatiota ei kuitenkaan saatu, vaikka laskun loppusumma oli varsin mehevä viineineen ja limoncelloineen. Kompensointi epäonnistumisesta ruuan tai tarjoilun suhteen ketjupaikoilla on kunnossa.

Pitsaa, nams!

Eipä muuta, odotamme jatkoa. Miten lista uudistuu, miten kokit ottavat palautteen onkeensa? Meneeköhän palaute varmasti tarjoilijoilta kokeille? Toivottavasti.

Ravintola Limoncello Tallinnassa

2011-07-01T05:38:00.000-07:00

Limoncello, alakerta

Nyt kyllä yritän urakoida näitä blogitekstejä vähän tiuhempaan tahtiin, vaikka sitten tekstin laadunkin kustannuksella. Huomaan aina siinä vaiheessa, kun joku pyytää suosittelemaan jotain ravintolaa, että juu, olen kyllä käynyt monessakin ravintolassa kyseisessä paikassa, ja voisin laittaa linkkiä blogitekstiini, mutta kun se blogi onkin vielä kirjoittamatta...

Kevättalvesta kävimme illallisella Tallinnassa Limoncello-ravintolassa. Ja voi että osasi olla hyvää! Menimme melko myöhään, joten saimme olla ravintolan alakerrassa ihan kahdestaan, lähtiessämme olimme viimeiset asiakkaat. Tarjoilija oli mukava ja tilaukset hoituivat, vaikka tarjoilija ei venäjää tai suomea osannutkaan. Yhteiseksi kieleksemme valikoitui minun ruosteessa oleva vironi, mutta sepä ei tahtia haitannut.

Alkupalaksi nautimme äyriäissalaattia ja kanasalaattia aurinkokuivatulla tomaatilla. Äyriäissalaatti olisi vaatinut hieman tuhdimman sitruunan minun makuuni, mutta muuten alkupalat olivat oikein maistuvat.

Äyriäissalaatti

Kanasalaatti aurinkokuivatulla tomaatilla

Pääruuaksi otin ankkaa appelsiinikastikkeella, Mikko naudanpihvin sienikastikkeella. Ruoka oli herkullista & mehevää, ja sitä oli vähintääkin riittävästi. Kypsyysasteet molempien lihoissa olivat onnistuneesti medium-. Omaan annokseeni en ottanut perunoita, vaan lisäkesalaatin, joka oli mukavan raikas, mutta turhan suuri minulle. Jälkiruuaksi nautimme limoncellot, kuten paikan henkeen kuuluu. ;) Mitäpä sitä voi muuta tuohon todeta - mainio illallinen. Suosittelen!

Nettisivut: http://www.limoncello.ee/

Ankkaa appelsiinikastikkeessa


Naudanpihvi sienikastikkeella.

Laatokan Portti Parikkalassa

2011-06-18T03:59:00.000-07:00

Alkusalaatti

Vierailimme eräänä kesäisenä iltana Ravintola Laatokan Portissa Parikkalassa. Laatokan Portti on avannut ovensa ilmeisesti uuden yrittäjän voimin vuodenvaihteessa. Kuitenkaan vielä kesäkuussakaan heillä ei ole ruokalistaa, vaan tarjoilija toteaa sen olevan käännettävänä. Hmmm, heillä on siis yksi kappale ruokalistoja, jonka he ovat antaneet kääntäjälle ottamatta yhtään kopiota ruokailijoita varten. No, tarjoilija luettelee sitten muutamia ruoka-annoksia. Aika paljon on tarjolla erilaisia savukalaruokia keitoista pääruokiin. Päädymme kysymään, saisiko lohta savustamattomana, ja onnistuuhan se. Toiseksi annokseksi otamme päivän lihan, joka on naudan pihvi. Kysyn, mitkä perunat annoksiin kuuluvat ja tarjoilija ilmoittaa, että annoksiin tulee lämpimät kasvikset.

Herkullista tuoretta leipää

Asetumme istumaan ihanalle aurinkoiselle terassille katselemaan upeaa suomalaista järvimaisemaa. Kyllä Laatokan Portin kelpaa ainakin sijaintinsa suhteen matkalaisia majoitella ja ruokkia.

Pihvi ja kasvikset

Alkupalaksi saamme talon puolesta pienet vihreät salaatit ja tuoretta vaaleaa leipää.

Ja ne perunat

Pääruuat saapuvat. Pihviannos on hieman onnettoman näköinen, lohi houkuttelevampi. Kasvikset ovat lautasella pieneksi pilkottuina, piilotettuna pihvin ja lohen alle. Kohta tarjoilija marssii takaisin ja tuo ison kulhollisen paistettuja perunoita minulle ja Mikolle perunamuussia. Juu, kokki ja tarjoilija ovat siis olleet eri mieltä annoksiin tulevista perunoista. Otan perunat ilolla vastaan yksinäisen pihvin seuraksi, vaikka lopulta en jaksa kaikkia niitä syödä edes Mikon suosiollisella avustuksella.

Lohiannos, johon lisäksi tuli iso kupillinen perunamuussia

Ruoka on aivan kelpoa, jopa hieman normiravintolasta poikkeavaa, kotikutoisempaa, kuten jää vaikutelma koko paikasta. Viihdymme terassilla ja kokemus on aivan positiivinen. Pihviannoksen hintana 24 euroa on varsin sopiva, sama hinta lohiannoksesta tuntuu hieman liioittelevalta. Mutta ei siinä vielä mitään, netissä ruokalistalla näyttäisi olevan pasta-annos 25 euroa ja stroganoff 27 euroa. Alkupalojen hinnat ovat 15 euron luokkaa. Hieman arvokasta, mutta Parikkalassa tuskin on kovaa kilpailua tällä saralla. Viinin hinta kuitenkin räjäyttää potin: 24 senttiä maksaa 18 euroa. Uups, ja tämä oli edullista talon viiniä.

Viihtyisä terassi

Kaiken kaikkiaan voin suositella paikkaa. Kun ajelee kuutostiellä ja nälkä yllättää, pesee tällainen ihana keidas veden äärellä huoltoasemien kuppilat mennen tullen. Pientä petrattavaa toki on, mutta eihän mikään ole aivan täydellistä koskaan. Tulemme taatusti pysähtymään ruokailemaan Laatokan Portille toistekin. Odotan innolla, vieläkö ruokalista on kääntäjällä. ;)

Mielenkiintoinen kattaus

Laatokan Portin nettisivut: http://www.laatokanportti.com/fi/index.php

Kesäinen lounashetki La Passionen terassilla

2011-06-17T05:33:00.000-07:00

Hyvissä lounaspaikoissa rahoilleen saa yleensä ihan oikeasti vastinetta, usein jopa rutkasti verrattuna ala carte -ruokailuun. Lounaspaikat, joissa salaatti ja keitto (jos sellainen lounaaseen kuuluu) otetaan seisovasta pöydästä ja pääruoka tuodaan pöytään, ovat suosikkejani. Ihan lonkalta heitettynä parhaimmistoa Lappeenrannasta edustavat luonnollisesti Wolkoff sekä ehkä yllättäen Tuurikokki ja Joensuusta La Passione ja ehkäpä Teatteriravintola. Poistaisin tuon "ehkäpän" Teatteriravintolan edestä sillä ehdolla, että opettelisivat paistamaan lounaspihvit mediumiksi, kun niin pyydetään ja asiaa jopa alleviivataan.

Edullisemmista ja silti hyvistä vaihtoehdoista haluan nostaa esiin Lappeenrannan Cup Kahvilan Kourulassa. Toivoisin Kourulan Kesämäen leipomon lounaan kirivän rinnalle, mutta vielä se ei mielestäni pärjää Cuppilan salaattipöydälle ja pöytään kannetulle pääruualle. Leivät ovat leimpomossa luonnollisesti monipuolisemmat, mutta Cuppilan oma leipä se vaan uppoaa mahaan, vaikka muuten olisi kupu ravittu.

Mutta tämänpäiväiseen asiaan, eli lounaaseen La Passionessa Joensuussa. Menimme lounaalle melko myöhään, vasta ennen kahta, joten salaattipöydän antimet olivat hieman seisoneita ja vetisiä, mutta yhtä kaikki, aivan jotain muuta kuin perusraasteet ja vihreät salaatit; cuscussalaattia, tomaattisipulisalaattia yms. Ja tuoretta talonleipää.

Keitto osui meille mainiosti, tomaattikeitto pestolla maustettuna on yksi suosikeistamme. Hyvää oli jälleen.

Pääruuaksi valitsin lounaspitsan, koska täytteinä oli herkkuani, tonnikalaa ja sipulia. Unohdin tilata valkosipulia, joten saan syyttää lähinnä itseäni siitä, että pitsa oli vähän tylsän makuinen. Mikon yrttiporsaanpaisti oli herkullista, salviaa ei ollut säästelty ja annos oli varsin nam!

Jälkiruokana hedelmäsalaatti oli mukavan kevyttä. Kauniina päivänä terassilla syöminen kruunasi koko hoidon. La Passionen lounas tarjoaa kaivattua luksusta arkeen.

Imatran Buttenhoff - astetta herkullisempi

2011-05-07T05:24:00.000-07:00

Joskus tuntuu, ettei Buttenhoff ole juuri koskaan auki, kun sinne haluaisi. Sunnuntain kiinniolo suorastaan ihmetyttää. Ja pääsiäisenäkin ykkösvalintamme Imatralla olisi ollut Buttenhoff, mutta menimmepä sitten Imatran Valtionhotellin ravintolaan, jota ei kyllä tarvitse katua.

Mutta siis, kun kerran sitten aukioloaikojen puitteissa itsemme ravintolaan hankimme, niin tätä siitä seurasi:

Salaattipöydän antimia: hapankaalia, perunasalaattia, marinoituja papuja ja porkkanoita, kurkkua

Yrttilammasta

Parloitua kuhaa a la Russe

Ensimmäiseksi meidät yllätti lista; kovin tavallinen repertuaari... mutta onneksi ruoka osoittautui tavallista herkullisemmaksi. Butterin salaattipöytä on kiitettävä, ja sen ansiosta alkupalan tilaaminen on vähän turhaa, ellei sitten erityisesti himota. Alkupalaksi olisi tosin ollut tarjolla esimerkiksi bliniä, joka ei sentään ihan joka ravintolan listaa rikastuta.

Kuten jo kehaisin, ruoka maistui. Kuhan kaverina ollut punajuurilisäke vei kielen mennessään ja upeasti kypsennettyä lammasta ympäröivä yrttiöljy oli maittavaa, näin parhaat palat vain kertoakseni. Ensin ajattelin, että lammasannoksessa peruna on turhaa, mutta lopulta tämä valkosipulla maustettu perunalisäkekin upposi suihimme viimeistä murua myöten. Kiitos ja kumarrus!

Buttenhoffin sivuille tästä.

Imatran Valtionhotellin venäläisvaikutteinen lista

2011-05-07T04:35:00.000-07:00

Pääsiäisen tienoilla Imatran kylpylässä puljaamisen jälkeen herkuttelimme Imatran Valtionhotellin venäläisvaikutteisen listan antimilla. Maakuntien ravintoloiden kannattaisi suosia enemmänkin erilaisia teemalistoja, sillä muuten tarjonta on puuduttavan yksitoikkoista, kaikilla sama lista, samat maut.

Ja tällaisia herkkuja nautiskelimme:

Venäläinen salaatti

Zakuskalautanen

Valkosipulikanaa

Filee ala Stroganoff

Ruisleivitettyä ahventa

Kyllä kelpasi herkutella.Siinä kalpenivat peruslistojen grillipihvit ranskalaisilla ja paistettu lohet. Illan voittajaksi valittiin Mikon Filee ala Stroganoff. Siitä huolimatta, että tarjoilija epäili turhan haastavaksi suikaloidun lihan jättämistä mediumiksi, niin kokkipa yllätti ja teki työtä käskettyä; liha oli mehukkaan medium!

En tiedä, onko venäläistyylinen lista nyt ihan peruslistana vai kausiluonteinen, mutta tekisi mieli vielä toistamiseen pistäytyä, jäi muutama houkutteleva annos testaamatta. Sellainen moitteen sananen kuitenkin, että yksi tarjoilija pääsiäisperjantai-iltana ei vaan riitä tuon kokoiseen ravintolaan. Odottaa sai hitusen Suomi-normia enemmän, mutta onneksi meillä ei ollut minnekään kiire.

Valtionhotelli: http://www.rantasipi.fi/hotellit/imatran-valtionhotelli/fi_FI/etusivu/
ja Valtionhotellin ruokalistalle tästä.

Mutkatonta ja maukasta Svetogorsk-hotellin ravintolassa

2011-05-07T03:54:00.000-07:00

Polkaisimme pyörillä Imatralta Svetogorskiin eräänä aurinkoisena kevätviikonloppuna. Oli ilahduttavaa huomata, että pienessä ja "syrjäisessä" (vs. keskukset Pietari ja Moskova) Svetogorskin kaupungissa saa hyvää ruokaa useammasta ravintolasta. Vielä viitisen vuotta sitten Svetogorskista sai hakemalla hakea lounaspaikkaakin. Ruoka tarjonta ei ole ehkä ihan gourmeeta, mutta rehellistä ja herkullista, mielenkiintoisen makuista ruokaa.

Hotelli Svetogorskista ei meille huonetta herunut, mutta ruokaa saimme hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi, ja ennen kaikkea, se ei maistunut Suomi-maakuntaravintoloiden valmiskastikemätöiltä, vaan ruuassa oli aidot maut! Annoksista voiton vei stroganoff. Tässä maistiaisia:

Caesar katkaravuilla

Stroganoff

Paistettua lohta


Borssikeittoa

Кэт aka Cat Pietarissa

2011-04-23T02:08:00.000-07:00

Katit

Pietarissa on useita gruusialaisia ravintoloita, joissa käytännössä poikkeuksetta olemme saaneet hyvää ruokaa. Yksi tunnetuimmista ja varmaankin vanhimmista on Кэт - Cat. Netistä löytyy tieto, että Cat on toiminut vuodesta 1993. Itse olen vierailut Catissa ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Ruoka oli silloinkin hyvää, mutta laskuun lisätty 10 prosentin juomaraha aiheutti närää, koska se tuli yllätyksenä. Nykyään laskuun ei kuulu juomarahat, ja tippiä voi jättää omantunnon mukaan.

Hatsapuri - Хачапури

Cat on ehdottomasti käymisen arvoinen. Paikka on pieni, joten ainakin ilta-aikaan pöytävaraus on suositeltava, jos meinaa mahtua sisään. Lounasaikaan olemme mahtuneet syömään myös ilman varausta. Cat ei ole gruusialaisista ravintoloista edullisin (Pietarista kun löytyy myös pilkkahintaisia gruusialaisia no name -paikkoja) mutta Cat on takuulla hyvä, vieraanvarainen, ystävällinen, tunnelmallinen - eikä kuitenkaan erityisen hinnakas Pietarin yleiseen ravintolahintatasoon nähden. Viimeksi käydessämme laskun loppusumma oli kahdelta hengeltä 2030 ruplaa, eli noin 48 euroa (lokakuussa 2010). Tällä rahalla sai hatsapurin, alkupalat, pääruuat, pullollisen shampanjaa ja vettä. Ei paha - ja kaikki oli hyvää!

Miljöö

Eristyismaininnan saa kanasaslikin kanssa tarjoiltu kirpeä tomaattipohjainen kastike/dippi. Aivan taivallisenmakuista! Myös lihamuhennos (Чашушули) maistui ihanan erilaiselta, mielenkiintoiselta, makoisalta.

Katkarapu-caesar - Цезарь с креветками

Pääkaupunkisalaatti - Столичный

Kanasaslik - Шашлык из куры

Lihamuhennos, jossa on tomaattia ja sipulia - Чашушули (телятина тушеная с помидорами и луком

Catin ruokalistaan voi tustustua tästä: http://www.restoclub.ru/site/all/main/633/menu/
Ja osoitetiedot yms. löytyvät täältä: http://www.restoclub.ru/site/all/main/633/

Repinin ravintelivaunun tarjontaa

2011-04-22T08:08:00.000-07:00

Verrokiksi edelliselle blogitekstilleni, jossa esittelin Allegron ravintolavaunun tarjontaa, lataan tähän yhden esittelyn myös Repinin ravintolavaunusta.

Matkustimme viime vuoden lopulla Repinillä Vainikkalasta Pietariin. Nautimme illallisen pitkän kaavan mukaan ravintolavaunussa. Ruoka oli venäläistä, hyvää, ravintolavaunuksi edullistakin.

Baltiiskii salat

Söimme alkupalaksi salaatit, pääruuaksi lohiannoksen ja kieliannoksen, juomana meillä oli pullollinen venäläistä shampanjaa. Lysti maksoi 1940 ruplaa, joka tuolloisella kurssilla tekee reilun 45 euroa. Koko illallinen ravintolavaunussa tuolla hinnalla, kun nykymenolla Allegrossa pienestä tilkasta viiniä + keitosta ja salaatista saa maksaa melkein 40 euroa.

Shampanjaa

Kieltä

Vihreä salaatti

Lohta

Allegron ravintelivaunun tarjontaa

2011-04-22T07:30:00.000-07:00

Matkasimme maaliskuussa Allegrolla Vainikkalasta Pietariin. Juna on niin nopea, että tuskin ehdimme ravintelivaunussa pistäytyä, kun juna jo lähestyi Pietarin Suomen asemaa.

Olihan siinä uutuudenviehätystä tutustua Allegroon sekä sen ravintolavaunuun, mutta viimeistään ravintolavaunun hinnat nähtyämme tuli ikävä Repiniä.

Maistelimme possuseljankan ja porosalaatin. Ruoka oli ihan hyvää, mutta hinta melkoinen: keitto maksoi 13,90 euroa, salaatti 14,90 euroa ja punaviini (25 cl) 10 euroa. Aika pienestä lounaasta saimme siis pulittaa lähes 40 euroa. Huh.

Hotelli Moskovan Pivorama ja Panorama

2011-04-22T06:44:00.000-07:00

Pihvi

Yövyimme Suomi-Venäjä-Seuran porukan kanssa Moskova-hotellissa maaliskuussa 2011. Hotellikokemuksestamme kertoo blogini Tanjan matkamittari, kyseiseen tekstiin pääsee tästä linkistä: Tanjan matkamittari: Majoitusta Pietarissa: Hotelli Moskova.

Mutta nyt asiaan, eli Pivoramaan ja Panoramaan: Matkan toisena iltana minä väsyneenä matkanjohtajana en jaksanut enää lähteä kaupungille syömään, vaan päädyimme Mikon kanssa illastamaan hotellin ravintolaan, Pivoramaan. Tuon kokemuksen perusteella en suosittelisi paikkaa kovinkaan innokkaasti.

Sushi

Alkupalasalaatit olivat ihan perushyvät, mutta pääruokien ja shampanjan kanssa ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Mikko tilasi sushia eikä liiemmin pitänyt kalaisasta satsistaan. Liekö kala ollut jo tuoreutensa ehtoopuolella vai mikä lie. Mikosta ei tullut sushin ystävää tämän perusteella. Minulla oli (olevinaan) pihviä, mutta mutta. Ei se annos makunystyröitä hellinyt eikä vakuuttanut ulkonäölläänkään.

Kana-caesar

Kreikkalainen salaatti

Edellisenä iltana Pivoramasta hiukopalaksi haetut suharikit sen sijaan maistuivat!

Suharit

Tästä shampanjasta (Krimskoje) suosittelisin pysymään kaukana... teki tiukkaa juoda, mutta yhtä tiukkaa teki myös jättää rahanarvoista tavaraa juomatta.

Panoraman ikkunasta öistä Pietaria

Panorama-ravintola on vuorokauden ympäri auki ja sieltäkin saa ruokaa, mutta ruokaa emme tulleet testanneeksi, näkymät ja shampanja kyllä. Molemmat kelpasivat. Sovetskoje shampanskoje maksoi 500 ruplaa pullolta (maaliskuu 2011) ja näkymiä sai töllistellä ja kuvata ilmaiseksi. Harmi, ettei muistettu käydä napsimassa kuvia Panoramasta myös valoisaan aikaan.

Sesam Hannoverin keskustassa

2011-04-17T02:12:00.000-07:00

Olimme Hannoverin messuviikkomme aikana päivästä toiseen illastaneet mitä hienoimmissa ravintoloissa milloin missäkin porukassa, joten kun yhtenä iltana pääsimme kahdestaan liikkeelle, päätimme käydä pikaisesti vain nurkan takana sijaitsevassa yksinkertaisessa pitsa-kebabmestassa ja tulla kämpille nukkumaan ajoissa.

Turkkilaisessa Sesam-ravintolassa istuimme terassilla ja nautimme hyvät salaatit, herkulliset kiviarinauunipitsat ja isot lasilliset viiniä. Hintaa illalliselle tuli reilut 20 euroa ja aikaa meni ehkä puoli tuntia. Ihan hyvää, edullista, helppoa ja nopeaa Hannoverin ydinkeskustassa viihtyisällä terassilla. Ei pöllömpää.

Huviretkellä...

2011-02-27T03:13:00.000-08:00

Huomaa pöydässä tyylikäs Euroshopper-laatuketsuppipullo

Posti toi mukanaan viiden euron etusetelin ravintola Huviretkeen. Koska olemme helppoja, päätimme käyttää kuponkiedun ja kävimme lounaalla kyseisessä mestassa eräänä helmikuisena lauantaina.Ei olisi kannattanut, niillekin rahoille olisi löytynyt parempaa käyttöä...

Churrot

Tälle ruokakokemukselle ei paljon puolusteluja löydy. Olimme ulkoilleet kipakassa pakkassäässä ja nälkäisiä kuin sudet, mutta silti ruoka ei oikein maistunut. Tai maistui - pahalta, ainakin minun hampurilaiseni teollinen bearnaisekastike. Ja haloo, miksi hampurilaisessa ylipäänsä on bearnaisekastike?

Sohva

Lounaskokemus alkoi sillä, että Mikko huomasi ravintolan seinän olevan paskainen, jotain ihmeellisiä roiskeita. Sohva, jolla istuimme, oli vähintään yhtä roiskeinen ja lisäksi kulahtanut, ehkä se oli joskus ollut oranssi, nyt likaisen harmaa. Viihtyisä miljöö on aina lupaava alku.

Seinä

Alkupalana meillä oli katkarapupannu ja vihersalaatti. Katkarapupannu oli tunkkainen, kuivahko ja mauton, ihan helppo olisi kotona tehdä parempaa. Vihersalaatissa oli raikas sitruunainen kastike - suoraan purkista tosin, niin oli tuttu maku, vaikkakin ihan hyvä, myönnettäköön.

Katkispannu

Pääruuaksi testasimme hampurilaiset, ja kuten jo sanoin, huonolla menestyksellä. Mikolla oli vähän parempi hamppari Huviretken kausilistalta, joku hot chili -hässäkkä, minun Huviretken hampurilainen oli pilattu tuolla mainitulla bearnaisella. Yff. Mikä teitä vaivaa? Miksi ravintolassa käytetään valmiita kastikkeita? Ei voi olla liian vaikeaa ammattilaisen tehdä jotain omaa ja hieman erilaista!

Vihersalaatti

Jälkiruokachurroissa oli hyvä hedelmälisäke, raikas ja makoisa. Parasta tässä lounaassa. Tack!

Kerrankin näin päin, että ruoka näyttää kuvissa paremmalta kuin todellisuudessa on. Yleensä on vain huonoja kuvia hyvistä ruuista.

Mainittakoon, että Lappeenrannan Huviretkessä on syöty ennenkin. Muistan saaneeni taivaallisesti valmistettua sisäfileetä, ja joskus ihan kelpoisaa pastaakin. Nyt vaan ei natsannut, koko homma oli no let's go. Ja totta puhuttuna alkavat jo nämä perusruokalistat kyllästyttää, kaikki on nähty ja kokeiltu, jokainen kastike on tuttu. Seuraavan kerran tarvitaan tuhdimpi etukuponki, että minut höynäytetään sisään.

Kerubi, rokkilinnake Ilosaaressa

2011-02-26T02:48:00.000-08:00

Posaankylkeä

Joensuun Ilosaareen Karjalantalolle on vastikään avattu uusi ravintola, Kerubi. Karjalainen pitopöytä sai väistyä ja tilalle ilmestyi Kerubin keikkasali, kellari ja ravintola. En ole vielä ihan varma, kannattiko. Arvostin Karjalantalon karjalaista pitopöytää melkoisesti. Monet ovat ottaneet Kerubin kuitenkin avosylin vastaan, erityisesti rokkiväki, otaksun.

Muikkupotti

Kerubin "ravintola" onkin todellisuudessa rokkikuppila, jossa raikaa äänekäs musiikki ja ihmiset ovat enimmäkseen meluisia sekä kännissä. Tämän kyseisen illan asiakkaista suurin osa oli avantouintiskabojen takia paikalla ja meno oli sen mukaisesti kuin Oberstdorfissa mäkiviikon aikaan; ilmassa oli suuren urheilujuoman tuntua!

Urheilujuhlan tuntua

Odotin jostain syystä fine dining -ravintolaa, joten ensivaikutelmani oli ymmärrettävästi tyrmääntynyt. Nettisivuilta olin saanut aivan erilaisen kuvan ravintolasta. Sisustus oli baarimainen, pöydät likaisia ja tarjoilijaa sai odottaa kerta toisensa jälkeen. Jonkinlainen amatöörimäisyys paistoi koko touhusta - tai sitten homman nimi yksinkertaisesti on se, että kyseessä on lähtökohtaisesti rokkipubi.

Vihersalaatti

Ruoka oli kyllä ihan hyvää, mutta miljöö ei tasan ollut miellyttävä rauhallista illallista ajatellen. Jos olisimme olleet kaveriporukalla iltaa istumassa ja päätyneet Kerubiin, olisi asetelma ollut luonnollisesti aivan toinen. Silloin olisin ollut erittäin tyytyväinen maittavasta pubiruuasta juomien kyljessä. Nyt olimme menossa ensisijaisesti hienolle illalliselle, joten...

Käristys

Kuten jo mainitsin, ruuat olivat ihan hyviä. Lista ei ole pitkänpitkä, mutta jokaiselle löytyi jotakin. Caesar-salaatit olivat maistuvia, vihersalaatti hieman vaatimaton. Leipä levitteineen oli kiva lisä, levite mielestäni jopa illallisen herkullisin makuelämys pääruuan punasipulihillokkeen ohella. Mikon hirvikäristys oli ihan perushyvää, Maman muikkuruukussa olisi saanut olla reilummin muikkua. Jälkiruuaksi jaoimme Mikon kanssa köyhät ritarit - ja köyhät ritarithan eivät petä koskaan. Tosin elämäni parhaat ritarit olen syönyt nyt jo edesmenneessä Tigliossa Lappeenrannassa.

Leipää ja herkkulevite

Kävimme vilkaisemassa myös Kerubin muita tiloja. Kerubin keikkasalissa on tyylikäs baaritiski, koristeltu rikoituilla Jägermeister-pulloilla. Kellariin emme harmiksemme päässeet tutustumaan, se oli vielä kiinni.

Caesar kanalla

Vaikutelma: melkoinen rokkilinnake.

Nettisivut: http://www.kerubi.fi/index.php

Köyhät ritarit

Miljöö. Tältä kuvaan joutuneelta syyttömältä yksilöltä puuttuu hassu hattu, jotka olivat suosittuja avantouimareiden keskuuudessa. Ja mikäs siinä, pilkkihaalarit ja hassut hatut ulkona, mutta että ravintolassakin...

Kiteen Pajarinhovissa hampparilla

2011-02-26T01:54:00.000-08:00

Täyslihapihvihamppari

Autoilimme jälleen kerran Joensuusta Lappeenrantaan, ja matkalla nälkä yllätti. Karautimme Kiteen Pajarinhoviin ja päädyimme hampurilaisille. Ja varsin kelpothan ne olivat. :) Tosin myönnettäkööt, että voiton Pajarinhovissa vievät kylpylän vesiliukumäet!

Ruishamppariateria

Bottega Italiana - Italiaa pitsalautasella

2011-02-26T01:02:00.000-08:00

Calzone, jossa kinkun tilalla tonnikalaa

Ensimmäisellä käyntikerrallamme Lappeenrannan tuorein ruokaravintola, Bottega Italiana, ei vielä vakuuttanut. Edellisestä kerrasta olen kirjoittanut blogin Lappeenrannan uusin, Bottega Italiana.

Vierailimme Bottega Italianassa uudelleen jokin aika sitten antaaksemme sille toisen mahdollisuuden.

Ilta oli mukava ja tästä kerrasta jäi jo paljon parempi vaikutelma. Mikä tärkeintä, ruoka oli maukasta. Päädyimme Mikon kanssa ottamaan pääruuaksi pitsaa, koska olimme kuulleet sitä kehuttavan useaan otteeseen. Ja kyllä, pitsat maistuivat! Melko yksinkertaista, mutta ihanan italialaista! Paula otti pääruuaksi vitelloa, ja piti annoksestaan.

Vitello

Tällä kertaa myös alkupalavalintamme osuivat edellistä kertaa paremmin. Tilaamani frittilautanen oli herkullinen pikantisti suolaisine perunoineen, joskin melko tuhti alkupala. Paulalla oli juustoa ja Mikolla tomaattisalaatti, molemmat ihan kelpoalkupaloja. Ja jälkiruuaksi tietysti limoncellot, nams!

Limoncello

Edelliskerralla huomiota herättäneet edukkaat viinien hinnat oli nyt korjattu huomattavasti ylöspäin. Voih! Melkein luulen, että edullisilla hinnoilla useat päätyvät pulloon yhden tai kahden lasillisen sijasta, ja kun edullisillakin viineillä on kuitenkin ymmärtääkseni hyvät katteet suhteessa ruokaan, niin enemmän on parempi ravintolalle - ja mielestäni asiakkaallekin. :) Viinit eivät kuitenkaan vieläkään olleet kohtuuttoman kalliita, mutta 16,50 euron viinejä ei enää listalta löytynyt, edullisin pullo taisi olla 23 euroa.

Frittilautanen

Palvelu ei ollut vieläkään tehokasta suomalaisen mittapuun mukaan, mutta tällä kertaa olimme asennoituneetkin jo ennalta niin, että istumme iltaa hyvässä seurassa ja kaikessa rauhassa. Ravintolassa oli paljon asiakkaita, mutta odotusajat olivat silti ihan kohtuulisia. Tarjoilijamme oli italialainen vanhempi herrasmies ja viihdyimme hyvin hänen hellässä huomassaan. Tilailimmekin välillä italiaksi vaatimattomilla italiantaidoillamme, hih.

Tomaattisalaatti

Tämän mukavan illalliskokemuksen ja maistuvien pitsojen perusteella täytyy sanoa, että mielikuvani paikasta paranivat huomattavasti. Seuraavalla kerralla täytyy kuitenkin ehkä maistaa jotain ns. "kunnon" ruokaa. Kun pastat eivät vakuuttaneet ja pitsat taas maistuivat, on aika kokeilla jotain kalaa tai lihaa. Edellisen Bottega-blogitekstini kommenttien perusteella ihmiset ovat syöneet Bottegassa elämänsä maistuvimmat sekä vaatimattomimmat muikut ja testatut liharuuat eivät juuri ole saaneet kehuja. Odotan kuitenkin innolla aina kaikkea uutta! Seuraavaan kertaan, Bottega Italiana!

P.S. Olisi kiva saada Bottegan nettisivuille ruokalistaa yms. http://www.bottegaitaliana.fi/

Miellyttävä illallinen ravintola Karljohanissa

2011-02-02T12:58:00.000-08:00

Illallista vailla Helsingissä; tiemme vei pieneen intiimiin ravintolaan nimeltä Karljohan.

Ruoka oli varsin hyvää, ei erinomaista, mutta mielenkiintoisen makuista.Tapenade-levite, jota tarjoiltiin ennen alkupaloja lämpimän leivän kanssa oli mainiota.

Minun alkupalani oli vorschmack perinteisin lisukkein, joka oli maukasta. Smetanaa annoksessa oli turhan paljon, annos oli myös muutenkin melko tuhti alkupalaksi.

Mikko söi salaatin, joka oli nimetty mitä yksinkertaisimmin: Lehti- ja jääsalaattia, kauden kasviksia ja talon kastiketta. Annos oli paljon mielenkiintoisempi ja makuisampi kuin nimestä olisi voinut kuvitella. Salaatti ansaitsee siis vähintään kehaisun.

Pääruuaksi minulla oli äyriäispasta (ei näköjään löytynyt nettisivuilta kyseistä annosta) ja Mikolla härän sisäfilepihvi, tummaa tattikastiketta ja rosmariini-perunakakku. Pasta oli hyvää ja siinä oli mukavasti erilaisia makuja. Mikon annoksen pihvin kypsyys oli tarkalleen tilatunlainen ja liha suorastaan suli suussa, tosi hyvää lihaa. Tattikastike oli hieman liian suolaista. Itse asiassa ruoka kautta linjan oli ehkä hieman suolaista makuumme, mutta olemmekin itse melko vähäsuolaista sakkia.

Eihän tuo ihan ilmaista lystiä ollut, varsinkin viinit olivat hieman hinnoissaan. Joka tapauksessa, varsin miellyttävä illalliskokemus. :)

Karljohan netissä: http://www.ravintolakarljohan.fi/

Ravintola Bojole Viipurissa, Ресторан «Божоле»

2011-01-08T12:28:00.000-08:00

Työporukan pikkujoulumatkalla söimme Viipurin Bojole-ravintolassa hotelli Viikingin kyljessä. Alkupalat ja salaatit olivat mieleisiä, pääruuat hieman vaatimattomia. Minun pääruokani oli jopa varmaan parempaa kuin monen muun, karitsalla oli oikein maukas kastike. Kivaa oli ja mahat täyttyivät, mutta tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että Viipurista löytyy parempiakin ravintoloita kuin Bojole.

P.S. Kamerasta loppui akku ja känny otti vähän nihkeitä kuvia, sori.

Linnoituksen krouvissa ei toiminut kortti

2011-01-08T12:06:00.000-08:00

Loppukesän tunnelmissa nautimme illallisemme alkupalat Linnoituksen krouvin terassilla aivan mahtavissa Lappeenrannan linnoituksen ja sataman maisemissa. Ennen pääruokaa rupesi ripsimään vettä, joten siirryimme sisään.

Linnoituksen krouvi ei taaskaan erityisesti yllättänyt ruuallaan, vaikka ruoka oli ihan hyvää ja kaikki sujui - paitsi pankkikortin käyttäminen. Koska kortti ei toiminut, sain laskun mukaan.

Pyysin ruokani ilman paprikaa, ja paprikaa ruuassa sitten kuitenkin oli, joten käytin annoksen uudelleen keittiössä, jonka jälkeen sain sopivan aterian. Pihvin raakuuskin oli kohdillaan. :) Hyvää, mutta tavallista. Seura oli hyvää, jos ei jopa parempaa, eikä yhtään tavallista. ;) Tiinan seurassa viihtyy aina.

Patria-hotellin alakerrassa Torilla-ravintola

2011-01-08T11:45:00.000-08:00

Kesäteatteriesityksen jälkeen nälkä kurni ja kotiin ei jaksanut ilman ruokaa. Päädyimme Patria-hotellin alakerrassa sijaitsevaan Torilla-ravintolaan. Olimme liikenteessä bussilla, joten illallinen piti mitoittaa niin, että ehdimme viimeiseen bussiin. Ei siis pitkän kaavan mukaan, vaan jotain yksinkertaista ja nopeaa.

Tilasimme hampurilaiset, joihin olimme ihan tyytyväisiä. Ja ne tulivatkin todella nopeasti.

Torilla pitää kyllä testata muutenkin kuin vain hampurilaisten osalta. Vaikutti ihan hyvältä ravintolalta, vaikkakin aika tavalliselta.

Prinsessa Armaada, ohej, laivamme ravintolamme, ohej!

2011-01-08T11:28:00.000-08:00

Kreikkalainen salaatti

Lounastimme Lappeenrannan satamassa kauniina, kuumana elokuun päivänä. Kuumana päivänä Mikon kreikkalainen salaatti oli ehkä lämpöasteen verran parempi valinta kuin minun tulikuuma katkarapukasarini, joka sekin tosin olin oikein hyvää. On todella mukavaa, että molemmista Lappeenrannan ravintolalaivoista saa myös ruokaa!

Katkarapukasari

Lähikepsulamme Tasty Food - kun haluat hyvää!

2011-01-08T11:11:00.000-08:00

Hummus (jota ehdimme jo innoissamme ronkkia leivillämme ennen kuvan ottoa...)

Joka kerta jaksan yllättyä siitä, miten hyvää ruokaa Tasty Food tarjoaa! Wassam vääntää herkkuja nälkäisille asiakkailleen aamusta iltaan, kuusi päivää viikossa.

Olen jo aikaisemmin kehunut Tasty Foodin (lue kehut täältä), mutta teen sen taas. Tällä kertaa kehumiseen innoittaa herkullinen itse tehty hummus, jonka Wassam kantoi pöytäämme ylimääräisenä, kun olimme herkuttelemassa "sillä tavallisella", eli meillä oli Mikon kanssa tonnikalasalaatti (ilman paprikaa) ja tonnikalarulla puoliksi. Risto taisi nauttia kebabrullan.

Tonnikalasalaatti

Savitaipaleen Piilipuu tekee hyvän vaikutuksen

2011-01-08T10:52:00.000-08:00

Hirvenlihapyörykät, Muunnelma UKK:n Lapin matkoilla nauttimasta annoksesta
Juuresperunasosetta & puolukkaista kermakastiketta. 13,50 €

Siideripossu, Reiposen tilan maukasta viljapossun kylkeä ja ryynimakkaraa. Lisukkeina juuresperunasosetta, kaalia & kermaista siiderikastiketta. 16,50 €

Savitaipaleella sijaitseva ravintola Piilipuu on mukava piristys lähiseutujen ravintolatarjontaan. Paikka on viihtyisä, henkilökunta ystävällistä, ruoka hyvää ja ennen kaikkea - hieman jopa erilaista. Tarjoilijan suosittelema etana-annos oli hieman tavallisempaa sorttia, mutta erityisesti pääruuat tekivät vaikutuksen.

Nautimme maukkaan ja mielenkiintoisen illallisen, mitä sitä muuta voi toivoa. :) Jatkakaa valitsemallanne tiellä! Tulemme takuulla uudelleen ja mieluusti myös vieraidemme kera.

Napostelulautanen, Juustoa, valkosipulimarinoituja oliiveja, talon minilihapullia & suolakurkkua. 7,50 €

Valkosipuli Escargots, Valkosipuli- & ruohosipulivoissa paistetut etanat & talon leipää. 9,25 €

Suosittelen varauksettomasti!

Tutustu Piilipuuhun ensin vaikka netissä: http://www.piilipuu.com/fi

Ilomantsin parhaasta päästä, Kukkos' Kulma

2011-01-08T10:01:00.000-08:00

Tonnikalasalaatti

Ilomantsissa ei juuri valinnanvaraa ole, jos haluaa syödä ulkona. Keskustassa on lähinnä vain Mantsin Kukkos' Kulma, jonka listalta löytyy grilliruokaa ja pitsaa. Ei ruuassa mitään vikaa, ihan kelpo mahantäytettä. Ja kyseessähän on siis ihan ravinteli, tarjolla on myös viiniä. :)

Makkaraperunat

Ravintolavaunun caesar-salaatti

2011-01-08T09:41:00.000-08:00

Nälkä yllätti junassa. Caesar-salaatin ystävänä päätin testata ravintolavaunun version aiheesta. Sanottakoon, että nälkä helpotti, mutta mistään gourmet-elämyksestä ei voi puhua. Kana oli makuuni liian vahvasti maustettua, caesar-kastikkeen maku olisi riittänyt miedommankin kanan kanssa. Saatan ensi kerralla ottaa ehkä jotain muuta. Raiteiden klassikkokin, eli lihapulla-annos, vaan on pilattu - säästösyistä, kun siihen ei enää kuulu edes sämpylää ja salaattikastiketta...

Ravintola Sputnik tarjoaa maukkaita lounaita

2011-01-08T09:04:00.000-08:00

Salaattipöydän antia

Olemme jo muutamaan otteeseen käyneet syömässä lounasta jäähallilla sijaitsevassa lounasravintola Sputnikissa. Eikä ole kyllä tarvinnut pettyä! Salaattipöytä on monipuolinen ja sen herkut vaihtelevat mukavasti päivästä toiseen. Tonnikalapasta oli hurjan hyvää, kuten myös borssikeitto. Ja lammaskaalikeitto oli aivan tajuttoman hyvää! Hintaa lounaspöydälle tulee 8,40 euroa, ja siihen kuuluu jo kaikki; pääruuat ja muut tilpehöörit keitoista kahveihin.

Sputnikin lounaslista löytyy täältä: http://www.saipa.fi/page.php?id=116

Borssikeitto

Riistakäristys ja kasvispullero

Lappeenrannan uusin, Bottega Italiana

2011-01-03T06:08:00.000-08:00

Antipasti Bottega Italiana

Tutustuimme Lappeenrannan uusimpaan ravintolaan, italialaiseen ravintola Bottega Italianaan jo avajaisviikon sunnuntaina, joka oli vasta toinen päivä, kun koko paikka oli toiminnassa. Ja hommahan ei tietenkään vielä mennyt ihan niin kuin Strömsössä.

Ravintola oli melko tyhjä, kun tulimme, mutta meidän odottaessamme alkupalojamme ja viiniämme pöydät hiljalleen täyttyivät.

Odotusta ei kuitenkaan palkittu ihan toivotulla tavalla. Vain Mikko sai alkuruuan ja viini puuttui yhäkin. Minun tilaamaani alkuruokaa, äyriäisiä, ei ollut tarjolla, ja tämä ilmoitettiin vasta siinä vaiheessa, kun Mikon alkupala oli jo pöydässä. Tarjoilijamme oli kylläkin harjoittelija, ja tämä selittänee asiaa.

Valitsin sitten nopeasti kunhan vain jotakin (suolalihalautasen), ja en lopulta ollut valintaani ihan tyytyväinen, mutta nälkä oli kova ja Mikon edessä toljottava annos, talon antipastilautanen, tuoksullaan vain pahensi mahani tuskaa ja johti hätiköityyn päätökseen. Antipastit maistuivat, Mikon annoksessa oli mukava sikermä erilaisia italialaisia suupaloja. Sitten kahden kysymisen jälkeen saimme myös viinimme pöytään. Erittäin positiivinen seikka oli viinien kohtuuhintaisuus, siinä mennään jo ihan oikean Italian suuntaan mukavasti, vaikka kyllähän viini ravintolassa Suomessa siltikin maksaa ihan muuta kuin ravintolassa Italiassa.

Suolalihalautanen

Pääruokamme, pasta bolognese ja tonnikalapasta, tulivat selvästi alkupalojamme nopeammin. Ruoka oli ihan ok, mutta ei erityisen maukasta, vaan vähän turhan latteaa ja yllätyksetöntä. Mausteita kaipasivat ainakin. Ravintolassa toivoisin saavani jotain sellaista ruokaa, jota en kotona pystyisi vaivatta valmistamaan, jotain hienoisesti erilaista. Uskallankin kumppanini säestyksellä kehaista, että mielenkiintoisempia ruokavirityksiä meidän keittiössämme parhaimmillaan kokkaillaan kuin nämä ihan hyvät, mutta tavalliset peruspastat. Verrattuna esimerkiksi Joensuun La Passioneen Lappeenrannan Bottega Italiana oli hienoinen pettymys. Täytyy kyllä myöntää, että odotukset olivat korkealla, ehkäpä jopa liian korkealla, italialainen keittiö kun on yksi suosikeistani.

Bolognese

Tonnikalapasta

Jälkiruuaksi tilasimme tiramisun puoliksi. Ystävällisesti se oli puolitettu kahdelle lautaselle jo valmiiksi, vaikka useimmiten ravintoloissa olemme tottuneet yhteisen annoksen jakamiseen samalta lautaselta. Tämä kahdeksi pieneksi annokseksi jakaminen ilahdutti kovasti!

Puolikas tiramisu

Loppukaneettina haluan sanoa, että olen todella iloinen, että Lappeenrannassa toimii nyt italialainen ravintola. Edellä marisemani saattavat olla vain alkukankeutta – näin uskon ja toivon. Bottega Italiana saa uuden mahdollisuuden näyttää meille, että homma toimii ja heidän italialainen keittiönsä loihtii mielenkiintoisia ja herkullisia makuelämyksiä. Lappeenrannan ravintolatarjonnassa Bottega Italiana on ilman muuta vakavasti otettava uutuus ja kurottaa arvoasteikollani tavallisten ketjupaikkojen yli joka tapauksessa.

Bottega Italiana löytyy myös netistä: http://www.bottegaitaliana.fi/

Ravintola Marinka ja hampurilainen

2011-01-03T04:29:00.000-08:00

BBQ-hampurilainen, josta BBQ-kastike on vaihdettu hampurilaiskastikkeeseen, koska kavahdan BBQ-kastikkeelle usein tyypillistä tervan makua.

Joulupyhien jälkeen, yllätys yllätys, teki mieli jotain aivan muuta kuin jouluruokaa. Mökkeillessämme Onkamossa ei paljon ole vaihtoehtoja; järkevän ajomatkan päässä on Tohmajärvi, ja juuri ja juuri viitsii ajaa Kiteelle. Eli lounaspaikkoja on tarjolla yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tohmajärven Marinka on kuuluisa kiviarinauunipitsoistaan, Marinkan pihvi on parhaimmillaan suorastaan ”suussa sulavaa”, Mikko testasi kerran kebab-annoksen, joka eikä sekään ollut pekkaa pahempi, ja lounasbuffet on varsin kohtuullinen, joten ehkäpä Marinkan hampurilaiselle on syytä antaa mahdollisuus. Semminkin kun Kiteeltä ei ole kovin ruusuisia ruokakokemuksia toistaiseksi.

Marinkan hampurilainen ei ole hinnalla pilattu, kun siihen kuului hampparikokolihapihvin ja perunoiden lisäksi salaattipöytä leipineen ja juomineen. Koko lysti maksoi alle yhdeksän euroa.

Hampurilainen oli ihan hyvä, perunat ihan hyvät, salaattipöytä hyvä kuten aina. Sipuli oli hampurilaiseen laitettu hieman liian isoina murikoina, ja kun paikalle oli sattunut ärhäkkä sipuli, olisin toivonut sen olevan pienemmissä paloissa ympäri hampparia. Mutta ei hätää, jätin osan syömättä.

Astioiden palautuspöydän lajittelemattomuus yllätti: samaan astiaan bio- ja muut jätteet. Kysyin emännältä asiaa ja hän totesi, että he hoitavat homman. Lajittelunko vai dumppaavat kaikki vaan samaan roskikseen? Jos kyse on lajittelusta, eikö olisi helpompi olla suoraan kaksi astiaa? Vaikka onhan tuo nähty, etteivät asiakkaat erehtymättömästi lajittele, vaikka olisi astiat ja ohjeet tarjolla.

Olen kirjoittanut myös Marinkan pitsasta: Marinkan pitsaa kelpaa kehua, ja Tohmajärven muusta ruokatarjonnasta, myös Marinka mainiten: Suolainen pihvi Tohmajärven Nesteellä.

Marinkan kotisivut: http://www.ravintolamarinka.com/

Tavallinen Torrero Joensuussa

2010-12-31T01:05:00.000-08:00

Tapaksia: vasikankyljys, espanjalainen lihapulla ja perunamunakas

Joulun alla testasimme Joensuun uusimman ravintolan, espanjalaistyyppisen Torreron. Tavallinen paikka, tavallista ruokaa, tavallinen palvelu - eli siis ihan hyvä, kiva, bra, muttei mitään maata mullistavaa ja makunystyröitä räjäyttävää. ”Rosson hinnat ja laatu”, mutta kuitenkin uusi Joensuussa, joten kivaa vaihtelua sinänsä. Mainittavan arvoista on, että Torrero on ainoa ravintola Joensuussa, jossa tulee ennen varsinaisia tilattuja ruokia kokin tervehdys. Tällä kertaa se oli pieni tomaatti-vuohenjuustokeitto patonkipalan kera. Se oli maukasta ja iloinen yllätys. Ehkäpä maukkaimmat nautinnot tarjosivatkin juuri alkukeitto ja sitten churrot jälkiruokana.

Kokin tervehdyksenä tomaatti-vuohenjuustokeitto


Alkupalaksi tapaksia: tonnikalaleipää ja friteerattuja merenantimia valkosipuliaiolin kera

Lisää tapaksia: vihreä salaatti ja tomaatti-punasipulisalaatti

Grillipihvi

Entrecote

Patatas bravas

Churrot ja suklaakastike, nams!

Teelusikka Viipurin Karusellissa (Чайная Ложка)

2010-12-12T00:49:00.000-08:00

Kun on herännyt lauantai-aamuna kuudelta ja ilman aamupalaa toiminut matkanjohtajana 60-hengen jättibussilliselle pikkujouluväkeä Lappeenrannasta Viipuriin - vieläpä Venäjän rajan takutessa suuren matkustajamäärän takia viivyttäen ylitystä - ei ole enää niin tarkka siitä, missä syö. Kun matkanjohtajalla sitten hetkeksi höllääntyvät suurimmat velvollisuudet matkalaisten tehdessä ostoksiaan Karusellissa, on ruokapaikan valinta helppo; marketin ainoa ”ravintola”, Чайная Ложка (Tshainaja Lozhka, teaspoon, teelusikka).

Ei sillä, etteikö kyseinen mesta ihan hyvä olisi pikaruokalaksi, mutta Viipurissa olisi kyllä tarjolla tasokkaampaakin ravintolaa. Tällä kertaa kuitenkin näin, olosuhteiden pakosta.

Tilasimme lounasannokset, joihin kuului alkusalaatit, keitot, täytetty blini kastikkeella ja ruokajuomana teetä valinnan mukaan. Teelaatuja Tshainaja Lozhkassa onkin mistä valita; valehtelematta varmaan kolmatta kymmenettä eri teetä. Hintaa lounasannokselle tuli karvan alle 3,5 euroa, ei paha.

Blini oli hyvää, erityisesti pidin oman blinini valkosipulikastikkeesta. Pikkuisen olivat meidän blineissämme menneet täytteet sekaisin, mutta molemmille maistui mainiosti. Sienikeitto oli ihan syötävää, samoin punajuurisalaatti. Mutta kyllä se vaan on blinit tämän mestan bravuuri.

Ravintolaketjun kotisivut: http://www.teaspoon.ru/

Tohmajärven Marinkan pitsaa kelpaa kehua!

2010-12-12T00:11:00.000-08:00

Mister Äijä (valkosipulikastike lisätty pynnöstä)

Kävimme eräänä mökki-iltana pitsalla Tohmajärvellä Marinkassa. Jälleen kerran. Ja tälläkään kerralla Marinkan pitsa ei pettänyt, ja minun pitsastani jäi taas seuraavaksi päiväksikin palanen herkuteltavaksi. vaikka Marinkan pitsat ovatkin suuria, on siihen toinenkin syy, miksi pitsaa helposti jää. Marinkassa on nimittäin varsin monipuolinen ja hyvä salaattipöytä, joka kuuluu kaikkiin pääruokiin.

El Zorro

Marinkassa on pitsojen lisäksi vaikka mitä herkkua listalla. Joskus olemme saaneet Marinkassa niin täydellisen mureaa pihviäkin, että oksat pois. Herkullinen ruoka höystettynä ystävällisellä tuttavallisella palvelulla, avot! Tohmajärven ainoana ravintolana Marinka on toki ehdoton ykkönen (no shit Sherlock!), mutta pärjäisi hyvin kyllä kovemmissakin sarjoissa.

Marinkan kotisivut: http://www.ravintolamarinka.com/

Tuurikokki, edukasta ruokaa ja hyvää palvelua

2010-12-05T02:26:00.000-08:00

Tuurikokin herkullinen tonnikalapasta

Lounasravintola Tuurikokki on Etelä-Karjalan ammattiopiston opetuskeittiö ja -ravintola Lappeenrannassa, jossa ammattikoulun 1-3 luokan oppilaat valmistavat ja tarjoilevat ruokaa edulliseen hintaan. Keittiössä puuhaa opiskelijoiden ja opettajan lisäksi vielä ruoka-alan asiantuntija apuna.

Ruuat ovat olleet aina moitteettoman herkullisia, usein jopa ilahduttavan erilaisia – huomaa, että mielikuvitusta on aina välillä uskallettu käyttää. Salaatti- ja leipäpöytä ovat monipuoliset, ja jälkiruokaa on kahvin ja teen lisäksi aina tarjolla. Koko hoito maksaa 7,50 euroa, vaihtoehtona on yleensä myös edullisempi lounas tai keittolounas. Tarjoilijat ovat ystävällisiä ja jopa huomattavan kohteliaita; eihän nuorta asiakaskuntaa edes muissa lappeenrantalaispaikoissa teititellä.

Salaatit ja leivät otetaan noutopöydästä, kuten myös kahvi, tee ja kahvileipä, mutta pääruoka-annos tuodaan pöytään samoin kuin jälkiruoka-annos ja ruokajuomat. Juomalaseja myös täytetään ruokailun ajan tarjoilijan toimesta. Tällaista satsia ei näillä hinnoilla ole muualla tarjolla!

Tuurikokin ruokalista: http://www.ekamo.fi/ajankohtaista/ruokalistat

Banzai Viipurissa

2010-12-03T10:15:00.000-08:00

Kesällä 2010 heinäkuisella Viipurin visiitillämme poikkesimme illalliselle paikalliseen ravintolaan nimeltä Банзай (Banzai). Banzai valikoitui kahdestakin syystä: se sijaitsi kohtuullisen lähellä silloista majapaikkaamme Sampoa (Tanjan matkamittari kertoo Samposta) ja oli auki myöhään, kun mehän toki olimme liikkeellä tapamme mukaan melko myöhään. Ruokapaikkoja valitsimme tällä kertaa uudehkosta pienestä ja kätevästä Viipuri-oppaasta (suomenkielinen ja venäjänkielinen versio), jota on jokin aika sitten jaettu ilmaiseksi ainakin Saimaan Matkaverkon toimesta.

Banzai on varsin tyylikäs mesta sisustukseltaan, ja kuten nimestäkin voi päätellä, itämainen tyyliltään. Ruokalistalta löytyi kuitenkin ihan perinteisiä eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Hintatasoltaan Banzai edustaa suhteellisen normaalia Viipuria. Ruoka oli ihan hyvää, mutta mitään aivan erityisiä makuinnovaatioita tai muutakaan suuremmin säväyttävää emme saaneet syödäksemme. Ehkäpä annosvalintammekin olivat tällä kertaa tylsähköt; salaatit ja "pihvi"annokset. Ja kuten hyvin tiedämme, Venäjällä on jo olemassa eurooppalaistasoisia pihvipaikkoja, kuten Korova Pietarissa, mutta enimmäkseen pihvi ei ole ihan priimalihaa ja se tarjoillaan kypsänä jonkin kastikkeen tai juustoläjän alla, tai on jopa niin sanottu palleropihvi eli jauhelihapihvi.

Kukkakaalilisäke, nam!

Joka tapauksessa, mahat saatiin täyteen kelpoa ruokaa; mission accomplished!

Il Siciliano Helsingissä, äyriäispasta nam!

2010-12-03T07:14:00.000-08:00

Tapahtuipa kerran Helsingissä, että olin kävelemässä Tieteidentalolta rautatieasemalle. Lounasaika oli jo ohi, alkoi olla kiire junalle ja nälkä kurni masussa. Matkani varrelle osui houkuttelevan näköinen italialainen ravintola, Il Siciliano.

Vilkaisin nopeasti listaa ja mieleinen annos löytyi heti: Spaghetti alla pescatore (katkarapu, mustekala, sinisimpukka, valkosipuli, tomaatti, chili). Kävin tilaamassa tiskiltä ja kerroin, että maksaisin mielelläni heti, kun alkaa olla jo kiire junalle kohta. Pyysin myös saada ruokani niin pian kuin vain mahdollista. Ruoka tulikin tarpeeksi nopeasti - ehdin junaan - ja nopeammin kuin tilaamani vesi, jota minun piti käydä pyytämässä uudelleen ruoka-annoksen ollessa jo pöydässä.

Oli kamerassa vissiin vähän persiillään asetukset, siitä johtuen hieman oudot värit kuvassa

Ruoka oli hyvää, makuuni jopa ihanihan vähän turhan chilistä. Siltikin, maistui erittäin hyvin! Kiitän ja kumarran.

Il Sicilianon sivut netissä: http://www.ilsiciliano.fi/etusivu.aspx

Duet-ravintola historiallisessa rakennuksessa Viipurin Punaisenlähteentorin kulmalla

2010-11-21T02:14:00.000-08:00

Päivällispöydän kunkku oli tällä kertaa Spaghetti Bolognese

Yöpyessämme kesällä 2010 Viipurissa hotelli Sampossa (Tanjan matkamittari: blogi Samposta) tuli selailtua Дуэт-ravintolan (Duet) ruokalistaa, joka jokaisesta hotellihuoneesta löytyy. Duet toimittaa tilauksesta ruokaa Sampo-hotelliin, koska Sampossa ei ole omaa keittiötä tai kuppilaa. Sampon aamiaisetkin tulevat Duetista.

Lämpimänä alkupalana nauttimamme sieni-julienne oli yllättävän suuri annos siihen nähden, että yleensä kyseinen alkupala tarjoillaan pienistä vuokasista tai kupeista

Duet on minulle tuttuakin tutumpi, minulla on ollut usein tapana käydä Duetissa lounaalla ja samalla tekemässä viipurilaisen yksityisopettajani antamia venäjän kielen kotitehtäviä. Sojuz-ravintola oli yksi aiempia suosikkejani, mutta Sojus on harmikseni lopettanut toimintansa jo vuosia sitten. Duet on tullut valittua keskeisen sijaintinsa, rauhallisen miljöönsä ja hyvän ruokansa takia. Viikolla tarjolla olevat bisneslounaat ovat edukas tapa syödä ihan hyvin, mutta viikonloppuisin ruuat valitaan listalta, ja silloin herkutellaan!

Lämpimässä friteeratussa juustoalkupalassa maistuivat ihanasti raikkaan makeat marjat

Duet sijaitsee arkkitehti Lankisen suunnittelemassa rakennuksessa, jossa on aikoinaan toiminut suomalainen ravintola. Tässä ravintolassa itse Marsalkka Mannerheimilla oli ollut tapana käydä ruokailemassa. Nykyään rakennuksen alakerrassa toimii kahvila Арт-кафе «Дуэт» (Art-cafe Duet) ja yläkerrassa Ресторан "Дуэт" (Duet-ravintola).


Kreikkalaisen salaatin feta on pehmeää ja rasvaista

Caesar-salaatti

Pääruuaksi valitsemamme spagetit olivat Duetin uudelta, italialaisvaikutteiselta listalta. Nettisivujen mukaan italialaisherkut on otettu listalle huhtikuussa 2010. Vielä siis ainakin heinäkuussa 2010 saimme nauttia pastaruokia, joista erityisesti bolognese oli todella herkullista ja maukasta! Katkarapupastassa oli harmiksemme paprikaa, joten se annos jäi melkolailla Mikon syötäväksi. Eipä silti, ei se muutenkaan yltänyt lähellekään bolognesen makuja.

Katkarapupasta

Suosittelen!

Duet-ravintolan sivut netissä: http://duet.vyborgcafe.ru/

Suzan jälleen uudessa paikassa

2010-11-11T23:44:00.000-08:00

Kuva ei liity tapaukseen, mutta on sentään otettu samalta puolelta rataa, jossa Suzan sijaitsee. :)

Olimme eräänä päivänä liikenteessä lounasaikaan. Oli hurja nälkä, kun bongasimme Suzanin kyltin "Lounas-buffet 7,50". Suzan on aikaisemmin tunnettu lähinnä kebab-pitseriana, joten tätä piti kokeilla. Lähdimme siis kyltin osoittamaan suuntaan ja ohitettuamme läjän autoliikkeitä ja muita erikoisliikkeitä, kurvasimme Suzanin pihaan. Onkohan se osoite nyt tuo Puhakankatu... kun niin monta eri sijaintia on Suzanilla ollut, että Googlekin tarjoaa useampaa. Ainakin joskus se oli Sammonlahdessa, sitten Tapulissa. Onkohan tämä alue nyt sitten virallisesti Myllymäkeä...

Päivän menu oli monipuolinen, mutta meidät lounaspöytään houkuttelivat erityisesti spaghetti bolognese ja tonnikalapannupitsa. Salaattipöydässäkin oli vaikka mitä, ainakin kymmentä sorttia alkupalaa, kasvista, raastetta, lisäkettä ja salaattia.

Paikka oli iso, mutta syömässä oli vain muutama heppu meidän lisäksemme. Harmillista, sillä ruoka oli hyvää ja sitä näytti olevan runsaasti padoissa. Jonkin verran lounaskuppiloissakin syöneenä voin sanoa, ettei maistelemani ruokalajit olleet aivan sen perinteisimmän lounaskuppilan safkan makuisia, josta pinnat Suzanille. Eivät kuitenkaan pelottavan erilaisia myöskään pera perusjätkille. Bolognese-kastike oli miedosti tulinen, hyvät mausteet, kivan makuinen. Hurjasti olisi himottanut maistaa myös lihapataa, mutta siinä oli yhtä paljon värikkäitä paprikan paloja kuin lihapalojakin, joten se ei mahalleni sopinut, mutta tuoksu vain oli niin huumaava. Mikko maistoi ja totesikin, että maistuu ihan ulkomailta. Tämä hyvä.

Harmi, etten kuvannut annoksiamme. Mielessä kävi, mutten siinä hetkessä viitsinyt, kun oli setä selän takana ja seuraavassa hetkessä osa ruuasta olikin sitten ehtinyt jo parempiin suihin, joten aina niin loistavasta kuvamateriaalistani ette tällä kertaa valitettavasti pääse nauttimaan.

Lounas Suzanissa oli hyvä kokemus. Suosittelen kokeilemaan!

Kalaisa illallinen Tassoksessa

2010-11-10T11:00:00.000-08:00

SOLOMOS Á LA TASSOS
paistettua merilohta, yrttijogurttia ja äyriäisriisiä

Eräänä syysiltana päätimme illastaa Lappeenrannan Tassoksessa. Tassoksessa syömisessä on se hyvyys, että ei tarvitse ottaa alkupalaa, vaan ihana kreikkalainen kyläsalaatti kalamata-oliiveineen ja tuore leipä, jotka kuuluvat annoksen hintaan, riittävät kyllä mainiosti alkuun.

Tällä kertaa satuimme molemmat valitsemaan kalaa. Minä otin lohta ja Mikko miekkakalaa. Minut houkutti ottamaan lohiannoksen varsinaisesti lisäkkeet, yrttijukurtti ja äyriäisriisi. Enkä erehtynyt niiden suhteen! Lohi oli itse asiassa jopa vähän turha tuossa annoksessa, tai ainakin pala olisi voinut olla pienempi ja vähemmän paistettu. Nyt se oli hieman kuivaa. Äyriäisrisotto, johon puristin vielä reilusti limeä, oli herkullista, hyvää oli myös yrttijukurtti. Mikon annos oli erittäin onnistunut kaiken kaikkiaan. Basilika-sitruunaöljy sopii kalalle mahtavasti.

P.S. Tassoshan sijaitsee nykyään eri rakennuksessa kuin joskus ennen. Huomasin vaan, että kun olen edellisen kerran pari vuotta sitten Tassoksesta kirjoittanut, on ravintola ollut vielä vanhalla paikallaan "Kännärin" alakerrassa. Nythän koko rakennusta ei enää ole.

KSIFIA (L)
grillattu miekkakalapihvi, basilika-sitruunaöljyä ja briamia

Tasty Food Lappeenrannan Kourulassa on vertaansa vailla

2010-11-10T10:33:00.000-08:00

Kävi perinteiset; osa ruuasta oli jo nälkäisen vatsassa, kun heräsi ajatus kuvan ottamisesta. :)

Lappeenrannan Kourulassa on erityisen hyvä kepsula. Libanonilaisen kokin kebab-pitseria Tasty Food on vertaansa vailla. Suurinta herkkuani on paahdettu tonnikalarulla, siinä on kaikki maut kohdallaan. Kastikkeet, joita raflassa käytetään, ovat paljon parempia kuin peruskepsuloiden mieto vai vahva -kastike, joka enemmän ja vähemmän maistuu kaikkialla muualla paljolti samalta joka paikassa. Välimeren kebab, joka on Lappeenrannan ensimmäinen kebab-ravintola, tekee myös poikkeuksen omalla herkullisella kastikkeellaan ja valkosipulikastikkeellaan.

Tasty Foodissa on peruslistan lisäksi aina välillä jotain uutta tarjolla. Milloin on tex mex -ruokaa, milloin libanonilainen meze. Se on kiva lisä, koska eihän kukaan (kai?) jaksaisi maailman tappiin vetää aina pitsaa tai kepsua samalta listalta, tai ainakaan niin usein, että se toisin leivän yrittäjälle. Me ollaan kyllä jaksettu käydä syömässä "se tavallinen" eli tonnikalasalaatti puoliksi ja tonnikalarulla tai kepsurulla puoliksi aina silloin tällöin. Sen verran usein kuitenkin, että tunnemme omistajan ja pienen alennuksenkin aina listahinnasta saamme. Kyseessähän on kuitenkin meidän lähin ravintola! :)

Tasty Food on kivalla tavalla erilainen, rehti, viihtyisä ja ruoka on takuulla hyvää. Ruokaa tullaan hakemaan tai syömään paikan päällä muistakin kaupunginosista paljon. Kesällä on ihana istua terassilla auringonpaisteessa herkuttelemassa. Suosittelen, kesät talvet!

La Passionen noutopitsa

2010-11-08T09:01:00.000-08:00

Tulipa testattua La Passionen pitsa noudettuna. Ja kas, sehän ei ollutkaan yhtä hyvää kuin paikan päällä syötynä. Joko oli eri kokki tai täytteissä oli pihtailtu; noudettunahan pitsasta saa 20 prosenttia alennusta ja se näkyy täytteiden määrässä vastaavasti. La Passionesta noudettu pitsa saa kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden. Toivottavasti pitsojen taso ei ole laskenut kuitenkaan!

Frutti di mare + tonnikala

Verratkaapa yllä olevaa kuvaa tähän pitsakuvaan. Tällaista sain siis viimeksi, ja tätä mieltä olin siitä: Herkut hyvät Joensuun La Passionessa.

Täytyy myöntää, että pitsa oli hyvää, muttei taivaallista, kuten viimeksi. Viime kerrasta viisastuneina pyysimme tilatessamme vain järjellisen määrän valkosipulia, mutta lopputulos oli valjuhko. Valkosipulia oli tällä kertaa ihan liian vähän, jos ensinkään.

Bolognese

Maukas tonnikala-annos Lappeenrannan Casanovassa

2010-11-05T08:23:00.000-07:00

Ravintola Casanovan grillattua tonnikalaa

Heh, ei ole vaikea huomata, että minulle maistuu tonnikala. Edellinen arvostelunikin nimittäin on tonnikalapihvistä. :) En vaan voi vastustaa, vaikka tiedän, että parhaimmillaankin tuore tonnikala on WWF:n keltaisella listalla. Vihreälle listalle pääsee sentään onneksi toinen herkkuni, muikut.

Söimme siis tässä eräänä iltana Lappeenrannan Casanovassa. Kaikki sujui mallikkaasti, annokset ja lasku tulivat nopeasti, tarjoilijat olivat ystävällisiä. Annoksesta en oikeastaan voi sanoa mitään muuta kuin NAM! Mitkä maut ja makujen sinfoniat! Tonnikala oli asteen verran liian kypsää, mutta nautin siitäkin joka haarukallisella. Erityismaininnan annoksessa saa ihana pinaattilisäke ja tonnikalan päällä ollut mahtava "kastike", jossa oli ainakin öljyä, kirsikkatomaattia, kaprista ja pinjansiemeniä. Annoksessa maistui ihanasti myös sitruuna.

Kun olen näin lyhyen tekstin aikana käyttänyt jo useamman kerran adjektiivia ihana, voin kyllä taata, että annos maistui minulle. Lisäksi myös ruokaseuralaiseni Paulan annos, pasta jättikatkaravuilla, oli mainiosti onnistunut. Katkarapua maistaessaan Paula jopa livautti jotain sen suuntaista kuin "kokovartalo-orgasmi". *reps* :D

Sitruunainen jättikatkarapupasta

Maukas tonnikala-annos Imatran Martinassa

2010-10-30T01:51:00.000-07:00

Kävimme viime viikonloppuna syömässä Imatran Martinassa. Tarkoitus oli alun perin syödä Buttenhoffilla, mutta harmistukseksemme Butteri oli sunnuntaina kiinni. Seuraavaksi yritimme kysellä ruokaa Vuoksenvahdista ja Osmo's Cosmos -kuppilasta, mutta eipä onnistanut. Eivätkö ihmiset syö sunnuntaisin Imatralla ollenkaan? Emme myöskään löytäneet jokin aika sitten perustettua sushi-ravintolaa. Liekö koko Imatran sushi-paikka huhu vain... Oli tyytyminen ketjuravintolaan, nälkä kun jo korvensi masua.

Mutta kuinkas sattuikaan, listalta löytyi annos juuri minun makuuni: tonnikalaa, persikkasalsaa ja lime-valkosipuliaiolia. Perunoiksi himotti ottaa vohvelit, annokseen olisi listan mukaan kuuluneet batataattiraskalaiset.

Katselin juuri netissä Martinan ruokalistaa ja ihmettelin, miksei kyseistä annosta löydy listoilta. Ilmeisesti se on jokin sesonkiannos tai tarjousjuttu tms., koska se ei "pysyvällä" listalla ole. HARMI! Nimittäin maut olivat niin kohdallaan, että tämän annoksen olisin voinut ottaa toisen, jos kolmannenkin kerran! Pliis, laittakaa tämä listalle, sen listalla nyt olevan tonnikala-annoksen tilalle. Se on ihan ok, mutta ei pääse lähellekään tätä makuelämystä.

Btw, Imatran Martinassa oli Joensuun Martinaa parempi salaattipöytä, tai siis ainakin monipuolisempi. Joensuussa on usean paljun verran vähemmän aineksia salaattiin valittaviksi. Imatralla oli mm. kananmunaa ja riisisalaattia lohella, joihin emme ole Joensuun Martinassa kertaakaan törmänneet.

Nyt kun olen kehunut annoksen maasta taivaaseen, pääsemme nillityspuolelle. Ruuan saaminen kesti kauan. Vieläpä valmiina annoksemme seisoivat tiskillä valehtelematta sellaiset viisi minuuttia. Tarjoilijat vain kantoivat tyhjiin pöytiin puhtaita laseja ja kirmasivat sinne tänne, mutta eivät ennen kokin huomautusta tuoneet ruokiamme pöytään. Tästä oli seurauksena se, ettei ruoka tietenkään ollut enää kuumaa pöytään päästyään. Mikon pasta oli säilyttänyt kuumuutensa tiskillä lämpölamppujen alla, kuten Lisben pitsakin ihan kohtuullisessa määrin, mutta minun tonnikalani ja erityisesti perunani olivat varsin haaleita.

Ruokailun loppupuolella huomasin yhden epäkohdan lisää: Olin tilannut lasillisen Martinan viiniä, mutta sepä oli jäänyt kokonaan tulematta, ja viimeistä suupalasta varten en viitsinyt viiniä enää pyytää tuomaan. Laskua tilatessa mainitsin erittäin herkullisista mauista ja tonnikalan onnistuneesta kypsyysasteesta, mutta myös annoksen haaleudesta ja viinin unohtumisesta. Tarjoilija pahoitteli ja lupasi antaa alennusta minun ja Mikon yhteisestä laskusta. Ja tosiaan, molempien annosten hinnasta oli laskussa vähennetty 20 prosenttia. Ei mitään jälkiruokakahvityrkytyksiä vaan kunnon hyvitys! Näinpä oli meillä sitten oikein iloinen ja tyytyväinen mieli - ja kupu täynnä maistuvaa ruokaa! Kiitos, Imatran Martina!

Itse asiassa Rosson pitsa on aika hyvää

2010-09-04T01:54:00.001-07:00

Mikon pitsa

Itse asiassa Rosson pitsa on aika hyvää. Pidän erityisesti pannupitsasta. Vaikka moni moittii Rosson raastepöytää yksipuoliseksi, ei mielestäni siinäkään mitään suurta vikaa ole, ehkä liian kuivat patongin palaset, mutta menettelevät raasteiden ja maistuvan sinappisalaattikastikkeen kanssa. Koska tykkään ruualla syödä aina jotain tuoretta, on Rossossa syönti siinä mielessä edukas valinta, että säästyy alkupalakustannuksilta, jos raastepöytä riittää alkajaisiksi.

Tanjan pannupitsa

Tällä kertaa meille olisivat kuitenkin maistuneet alkuun raastepöydän lisäksi focaccia-leivät. Tilasimme yhden annoksen puoliksi. Pitsojen saapuessa olimme kuitenkin vielä leipiämme vailla. Tarjoilija kysyi, toisiko hän leivät vaikka pitsojen jälkeen. Heh, no ei kiitos. Ne tilattiin alkupalaksi, ruokaa odotellessa syötäviksi.

Nams!

Korvaukseksi tarjoilija ehdotti kahvia tai jäätelöä. Kumpaakaan en halunnut, Mikko otti jäätelön ja sai minunkin "korvauspalloni". No, ei korvannut kovin kummoisesti alkupalan puutetta...

Hyvittelyjäätelö

Ravintola Wanha Fiskari Kotkan Sapokassa tarjoaa monenlaista kalaa

2010-07-06T05:52:00.000-07:00

Kesällä tulee reissattua paljon, eli myös syötyä paljon ulkona. Eivät oikein pysy blogitekstit tahdissa mukana, mutta kirjoittelen, mitä ehdin. Nyt viikonloppuna Kotkassa tuli testattua kaksi kotkalaista ravintolaa, Wanha Fiskari ja Sanremo.

Aloittakaamme Wanhasta Fiskarista:
Ilta oli jo pitkällä, kun ehdimme Kotkaan. Netistä olin vakoillut muutaman ravintolavaihtoehdon valmiiksi. Rantauduimme Kotkan Sapokkaan Wanhaan Fiskariin yhdeksän jälkeen. Ovessa luki, että ravintola sulkisi kymmeneltä. Lopulta kello oli jo pitkälti yli kymmenen, kun pääsimme lähtemään pois. Yhdessä pöydässä oli vielä ihmisiä meidän jälkeemmekin.

Lista on ihan kivanoloinen, tarjolla oli esimerkiksi monenlaista kalaa, mutta naudan sisäfilee oli siltä illalta päässyt jo loppumaan. Olimme sen verran myöhään liikenteessä ja syöneet jo aikaisemmin sinä päivänä ihan hyvin, joten emme ottaneet kuin pääruuat. Valitsimme Kesän grillikimaran ja Perinteisesti paistetut hailit.

Hailit

Haileilla oli aika isot ja vahvat ruodot etupanssarissa, jotka hieman yllättivät pienehkön muikun kokoisessa ja näköisessä kalassa. Näitä haileja ei oikein ruotoineen pystynyt syömään, korkeintaan aivan pienimmät yksilöt. Pottumuussi hailien kanssa oli hyvää, ruisleipäkori kiva lisä kala-annokseen. Haili vei voiton grillikimarasta.

Leipäkori hailien kylkeen

Grillikimarakin oli myös ihan ok, ei suuria yllätyksiä, mutta perusravintolaruokaa. Netissä luvattu aromikas, tumma yrttikastike oli tosin vaihtunut tomaattikastikkeeseen, joka oli kyllä ihan hyvää. Mikko kehui tyynyperunoita. Chorizo-makkara ei ollut ihan mieleeni, enhän pidä makkarasta valtavasti muutenkaan. Tunisialainen chorizo tulisuudessaan viehättää tämän annoksen versiota enemmän. Grillikyljen ja porsaan fileen alta löytyi kasviksia, ja tällä kertaa mukana ei edes ollut paprikaa – hyvä hyvä, nam. Salaatinpoikasta jäin vähän kaipaamaan annokseen. Itse grillikyljessä, jonka takia annoksen päädyin valitsemaan, oli hieman tervainen maku, joka tuntuu olevan kuin pinttynyt ravintoloiden grillikylkeen. Onneksi maku ei ollut vahva. Ihmettelen vaan, käyttävätkö ”kaikki” ravintolat yhtä ja samaa grillikylkeä, joka tulee jostain valmiiksi marinoituna. Kotona kun en ole kyseiseen makuun törmännyt edes valmiiksi maustetun kyljen kohdalla.

Grillikimara

Illallisen nautimme ravintolan viehättävällä terassilla, joka tosin hetken aikaa oli hieman vähemmän viehättävä, kun viereisen pöydän seurue röökasi oikein kolmen hengen voimin useamman tupakan verran. Tarjoilijat olivat mukavia ja sujuvia. Ruuan tuleminen tuntui hieman kestävän, mutta tunne johtunee siitä, että olemme yleensä ravintolassa tottuneet syömään alkupalan odotellessamme pääruokaa.

Wanha Fiskari oli ihan hyvä kokemus kaikkiaan Kotkan kokoiseen kaupunkiin.

Ruokakuvat lisään, kun olen nopeamman nettiyhteyden päässä kaupungissa. Nyt tästä laiturin nokasta gprs-yhteydellä vähän tökkii. Toim. huom. Kuvat lisätty 21.7.2010.

P.S. Mainittakoon, että ravintola oli siirtänyt alv-alennuksen hintoihinsa. Hienoa! Tosin edullisiksi hinnat eivät olleet tälläkään konstilla muuttuneet.

Muikuttelua Prinsessa Armaadalla ja Kourulan Cup-kuppilassa

2010-06-28T08:04:00.000-07:00

Päädyimme ulkoruokintaan viime viikolla Lappeenrannassa Vinhan ja Paulan kanssa. Minä halusin testata Prinsessa Armaadan muikut, Vinha otti kasvislautasen halloumijuustolla. Paula pärjäsi lasillisella punaviiniä.

Ja kuinkas sattuikaan, samalla viikolla söin lounasta Kourulan Cuppilassa tietäen, että keskiviikko on siellä kalapäivä, ja päädyin syömään jälleen muikkuja.

Molemmissa paikoissa muikkuannos oli herkullinen, joskin valitsisin itse mieluiten muikkujen kanssa raikasta salaattia, en muussia, jota nyt tarjottiin molemmissa paikoissa. Armaadalla jopa kysyin, voisiko muikut saada salaatilla, mutta eipä tuo onnistunut.

Armaadan muikut olivat rapsakammat, mutta myös hinta oli Cuppilaa rapsakampi, 14,40 euroa. Cuppilan lounasmuikut irtoavat noin seitsemällä eurolla.

Mutta ihan kyllä täytyy kehua molempian annoksia, muikuttelija sai mitä kaipasikin. Muikut ja muutakin järvikalaa kaikkien Saimaan äärellä tahi läheisyydessä sijaitsevien ravintoloiden listoille, hep!

Kourulan Cup Kahvilan lounasmuikut ja tartar-kastike, sitruunaakin sain, kun kävin pyytämässä. Valaistus ei tee tälle annokselle oikeutta, pahoittelen.

Vinha salaattipedin takana ja ULKOMAAN IHMETYS - KYPROSLAINEN KASVISPAISTOS: välimerellisiä kasviksia, halloumjuustoa

Prinsessa Armaadan muikut eli PIKISAAREN PAISTETUT MUIKUT: Saimaan muikkuja, perunamuusia

Ottaisin vähän salaattia smetanaani, kiitos!

2010-06-28T06:56:00.000-07:00

Lähdimmepä päivän ratoksi sunnuntai-ajelulle Joensuusta itärajan taakse ja ajattelimme nauttia illallista samalla reissulla. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita ajamaan ylimääräistä lähes kymmentä kilometriä rynkkyistä hiekkatietä Jänisjärvelle "oikeaan" ravintolaan, vaan päätimme testata Jänismäen tarjontaa.

Nooh, miten sen nyt nätisti sanoisi... Hampurilainen oli hampurilainen ihan normisti, mutta muu ruoka meni aika smetanapainoitteiseksi. Sinällään ihan kiva, että tarjolla oli muutakin kuin pikaruokaa ja siitä ilahtuneina otimme lihapotin ja kalapotin sekä salaatit. Kilo smetanaa tuli joka annoksen päälle ihan pyytämättäkin. Muuten ruoka oli ihan ok, potti jopa hyvää, paitsi että salaatissani ollut muka tonnikala, joka paljastui loheksi, maistui joka tapauksessa niin kummalta, että jäi valitettavasti salaatti syömättä kokonaan.

Smetana

Potti poikineen

Pitsalla Joensuun Veronan aurinkoisella terassilla

2010-06-28T06:09:00.000-07:00

Olimme lounasta vailla kauniina kesäpäivänä Joensuussa ja mietimme, minne suuntaamme. Lounaspaikan kriteeriksi laitoimme terassin. Edellisellä kerralla lounasterassia kaivatessamme kävimme Joensuun teatteriravintolassa. Huomasin juuri, etten ole vielä blogiä siitä vääntänytkään, mutta kesän aikana pitää sekin tehdä, melko herkullisen lounaan Teatteriraflassa nautimme nimittäin.

Tällä kertaa lounaspaikaksi valikoitui Verona, joka on Joensuun vanhin pitsapaikka. Nettisivua Veronalla ei näyttäisi olevankaan, mutta tässä jotain lisätietoa: Linkki Veronan sivulle Google Maps:iin.

Otimme Mikon kanssa salaatin ja pitsan puoliksi. Ainakin pannupitsat ovat niin suuria, ettei yksin sellaista edes jaksaisi syödä; kahteen pekkaan salaatin kanssakin ruoka-annos oli suurehko.

Salaatti ja pitsa maistuivat ihan hyvältä jälleen kerran. Veronassa olemme aikaisemminkin käyneet ja tulemme käymään varmasti jatkossakin, kun Verona-tyylisen pitsan himo yllättää. Joensuun Gaude on pitsapaikkana Veronalle hyvä kilpailija, ja molemmat ohittavat pitsoillaan kirkkaasti tavan kebabiloiden pitsat. Ravintola Marinkan kiviarinauunissa Tohmajärvellä taas paistuvat maakunnan parhaat littupitsat.

TripAdviser:sta löytyy Veronasta vain yksi arvostelu, ja sekin vähemmän mairitteleva. Mielestäni Verona on tuota arvostelun kuvausta parempi. Veronan arvostellut tyyppi kritisoi Veronan pitsoja mm. rasvaisiksi - No shit, Sherlock, jos tilaa pitsan, pöytään ei kanneta terveysruokaa. OK, pannupitsaan tulee aika paljon juustoa, mutta mielestäni niin kuuluu tullakin.

Arvostelun kirjoittaja myös parjaa pitsoja mauttomiksi. Hän ei tosin mainitse, millä täytteillä pitsansa otti, kun kyllä meidän pitsa maistui ihan niiltä täytteiltä, mitä siihen valitsimme. Valkosipulin unohdimme pyytää, se maku siis jäi puuttumaan tällä kertaa, mutta ihan oma mokahan sekin oli.

Kirjoittajan mielestä myös hinta on muita paikkoja korkeampi. Jos hintaa vertaa kebab-pitserioiden hintoihin, niin tokihan se pari euroa enemmän on, mutta mielestäni Verona on kuitenkin tasoltaankin enemmän pitsaravintola, pitseria, kuin vain pikaruokala aka mättölä, johon kategoriaan suurin osa ainakin maakuntien kebuloista menee. Ja kokemukseni mukaan näissä mestoissa ne pitsat vasta erityisen rasvaisia ovatkin. Ravintolamaisuutta lisää myös Veronan A-oikeudet. Ja punkkuhan on tunnetusti hyvää pitsan kanssa. :)

Sergio's La piccola cantina Turussa

2010-06-14T06:44:00.000-07:00

LINGUINE ALLO SCOGLIO CON SALSA DI CURRY: Linguine-pasta, äyriäisiä, curry-kahvikastiketta

Turun visiitillämme toukokuussa nautimme illallista ystäviemme kanssa Turun Aura-joen rannalla italiailaisessa ravintolassa nimeltä Sergio's.

Valinta oli erittäin hyvä. Paikka oli viihtyisä, istuimme ulkona joenrannassa leppoisassa ilta-auringossa. Ruoka oli erilaista, mielenkiintoista, maukasta, jännittävää. Ihan toisenlaista kuin perusraflassa maakunnissa yleensä.

Alkupalaksi otin SPIEDINO DI SCAMPI E CAPESANTE CON CREMA PORCHETTATA: Jättikatkarapu- ja kampasimpukkavarras, samettista kinkkukastiketta.

Pääruuista valitsin LINGUINE ALLO SCOGLIO CON SALSA DI CURRY: Linguine-pasta, äyriäisiä, curry-kahvikastiketta.

Pidin todella paljon! Muutkin seurueemme jäsenet kehuivat ruokiaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Parasta olivat uudet, herkulliset makukokemukset. Ruoka ei ollut vain hyvää ja tylsää, vaan maukasta ja mielenkiintoista. Kiitoksia, nam!

Nettisivu: http://www.sergio.fi/

FUSILLI ALLA "CAPRICCIOSA": Fusilleja ja tomaatti-paprikakastiketta

Jälkiruoka, joka kuului menuun, jonka Mikko valitsi. Nimeä en muista.

BRUSCHETTA MISTA: Paahdettua leipää neljällä eri päällysteellä

SPIEDINO DI SCAMPI E CAPESANTE CON CREMA PORCHETTATA: Jättikatkarapu- ja kampasimpukkavarras, samettista kinkkukastiketta