Maistamista

Lounastin eilen taas  Hakaniemen kauppahallissa . Nautin kalaisan lounaan, kuten minulla Hakaniemen hallissa tapana on - tällä kertaa söin paistettuja muikkuja. Tarjolla on myös simpukoita ja muita äyriäisiä. Erilaiset graavilohileivät ovat ehkäpä kuitenkin suurinta herkkuani. Eikä Soppakeittiön maistuvia keittolounaitakaan sovi olla mainitsematta. Kävelen Suomi-Venäjä-Seuran kokousmatkoillani Hakaniemen torin poikki. Kauppahalli sijoittuu mukavasti matkani varrelle, ja jos vaan aikataulu sallii, tykkään pistäytyä siellä. Kävellessäni hallin ohi tammikuussa meinasin pyörtyä. Siellä oli lappu luukulla ja ovet tiukasti säpissä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hallin satavuotinen perinne on nyt tullut tiensä päähän, ei voi olla totta.  No, eipä ollutkaan onneksi, halli vaan oli siirtynyt väistötiloihin, aivan entisen Hakaniemen kauppahallin viereen. Väistötiloissa halli sijaitsee tälläkin hetkellä. Väistöhallia ei voi sanoa viehättäväksi ulkoapäin, mutta

Pietari herää kevääseen! Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin lähes koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari. Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä, ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin. Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivä