Maistamista

Pohdimme eilen illallisella Kielo ssa, mitä Joensuun ravintolarintamalla oli ennen Kieloa. On toki La Passione, mutta ei sekään ole ollut vielä kovin montaa vuotta. Ja täytynee kai mainita myös Teatteriravintola. Mutta yhtä kaikki, jo tuollainen pohdinta kertoo jotain siitä, miten omalla tasollaan Kielo maakuntaravintoloiden joukossa on. Olen kirjoittanut Kielosta aiemminkin, ja aina pelkkää hyvää . Niin myös tällä kertaa. Nautimme eilen upean illallisen Kielossa Maman synttäreiden kunniaksi. Minä ja Mikko päätimme kokeilla yllätysmenua, Maman teki mieli sorsaa. Sorsaan liittyy minun osaltani tarina, nimittäin vuosien mittainen kasvissyöjän taipaleeni päättyi eräänä kauniina päivänä Maman kokkaamaan sorsaan. Mutta ei siitä sen enempää, vilkaistaanpa nyt Kielon eilisiä herkkuja: Yllätysmenuun kuului viisi ruokalajia. Mama otti alkuun Kielon herkuttelulautasen (viisi suupalaa maakunnan antimista), meille tuli ensin herkulliset korvasienikeitot ja sitten herkuttelulautaset kolme

Niin hyvää ettei kuvatuksi saa... Huomasin blogissani valtavan puutteen: Kourulan Cup-Kahvilasta on parikin kirjoitusta, mutta pitsakirjoitus puuttuu! Kaikkihan tietävät, että Kourulan Cup-kahvilan - kotoisammin Cuppilan - pitsa tehdään Suomen ensimmäisen pitserian, Adrianon pitserian, alkuperäisellä reseptillä. Tuttua tietoa toki sekin, että ensimmäinen pitseria sijaitsi Lappeenrannassa, nykyisen Birran paikalla. Salamipitsa, miehekäs herkku. Esimerkiksi "karvakäsipitsaan" tottuneelle pitsa on pieni halkaisijaltaan, mutta siinä on valtavasti täytettä ja makua. Pohja on paksuhko, ja se on jonkinlaista voitaikinaa tms. Yhtä kaikki, pitsa ei muistuta mitään aikaisemmin maistamaani pitsaa, se on ihan oma ruokalajinsa. Päälle vielä ropsautamme Cuppilan mausteista tomaattikastiketta, niin johan on herkkua kerrakseen. Tässä erikoispitsa, johon ei ole otettu paprikaa, kinkkua ja simpukoita. Päälle on turautettu tuhti rinkula mausteista tomaattikastiketta. Jos nälkä