Maistamista

Tapaksia: vasikankyljys, espanjalainen lihapulla ja perunamunakas Joulun alla testasimme Joensuun uusimman ravintolan, espanjalaistyyppisen Torreron. Tavallinen paikka, tavallista ruokaa, tavallinen palvelu - eli siis ihan hyvä, kiva, bra, muttei mitään maata mullistavaa ja makunystyröitä räjäyttävää. ”Rosson hinnat ja laatu”, mutta kuitenkin uusi Joensuussa, joten kivaa vaihtelua sinänsä. Mainittavan arvoista on, että Torrero on ainoa ravintola Joensuussa, jossa tulee ennen varsinaisia tilattuja ruokia kokin tervehdys. Tällä kertaa se oli pieni tomaatti-vuohenjuustokeitto patonkipalan kera. Se oli maukasta ja iloinen yllätys. Ehkäpä maukkaimmat nautinnot tarjosivatkin juuri alkukeitto ja sitten churrot jälkiruokana. Kokin tervehdyksenä tomaatti-vuohenjuustokeitto Alkupalaksi tapaksia: tonnikalaleipää ja friteerattuja merenantimia valkosipuliaiolin kera Lisää tapaksia: vihreä salaatti ja tomaatti-punasipulisalaatti Grillipihvi Entrecote Patatas bravas Churrot

Kun on herännyt lauantai-aamuna kuudelta ja ilman aamupalaa toiminut matkanjohtajana 60-hengen jättibussilliselle pikkujouluväkeä Lappeenrannasta Viipuriin - vieläpä Venäjän rajan takutessa suuren matkustajamäärän takia viivyttäen ylitystä - ei ole enää niin tarkka siitä, missä syö. Kun matkanjohtajalla sitten hetkeksi höllääntyvät suurimmat velvollisuudet matkalaisten tehdessä ostoksiaan Karusellissa, on ruokapaikan valinta helppo; marketin ainoa ”ravintola”, Чайная Ложка (Tshainaja Lozhka, teaspoon, teelusikka). Ei sillä, etteikö kyseinen mesta ihan hyvä olisi pikaruokalaksi, mutta Viipurissa olisi kyllä tarjolla tasokkaampaakin ravintolaa. Tällä kertaa kuitenkin näin, olosuhteiden pakosta. Tilasimme lounasannokset, joihin kuului alkusalaatit, keitot, täytetty blini kastikkeella ja ruokajuomana teetä valinnan mukaan. Teelaatuja Tshainaja Lozhkassa onkin mistä valita; valehtelematta varmaan kolmatta kymmenettä eri teetä. Hintaa lounasannokselle tuli karvan alle 3,5 euroa, ei

Mister Äijä (valkosipulikastike lisätty pynnöstä) Kävimme eräänä mökki-iltana pitsalla Tohmajärvellä Marinkassa . Jälleen kerran. Ja tälläkään kerralla Marinkan pitsa ei pettänyt, ja minun pitsastani jäi taas seuraavaksi päiväksikin palanen herkuteltavaksi. vaikka Marinkan pitsat ovatkin suuria, on siihen toinenkin syy, miksi pitsaa helposti jää. Marinkassa on nimittäin varsin monipuolinen ja hyvä salaattipöytä, joka kuuluu kaikkiin pääruokiin. El Zorro Marinkassa on pitsojen lisäksi vaikka mitä herkkua listalla. Joskus olemme saaneet Marinkassa niin täydellisen mureaa pihviäkin, että oksat pois. Herkullinen ruoka höystettynä ystävällisellä tuttavallisella palvelulla, avot! Tohmajärven ainoana ravintolana Marinka on toki ehdoton ykkönen (no shit Sherlock!), mutta pärjäisi hyvin kyllä kovemmissakin sarjoissa. Marinkan kotisivut: http://www.ravintolamarinka.com/

Tuurikokin herkullinen tonnikalapasta Lounasravintola Tuurikokki on Etelä-Karjalan ammattiopiston opetuskeittiö ja -ravintola Lappeenrannassa, jossa ammattikoulun 1-3 luokan oppilaat valmistavat ja tarjoilevat ruokaa edulliseen hintaan. Keittiössä puuhaa opiskelijoiden ja opettajan lisäksi vielä ruoka-alan asiantuntija apuna. Ruuat ovat olleet aina moitteettoman herkullisia, usein jopa ilahduttavan erilaisia – huomaa, että mielikuvitusta on aina välillä uskallettu käyttää. Salaatti- ja leipäpöytä ovat monipuoliset, ja jälkiruokaa on kahvin ja teen lisäksi aina tarjolla. Koko hoito maksaa 7,50 euroa, vaihtoehtona on yleensä myös edullisempi lounas tai keittolounas. Tarjoilijat ovat ystävällisiä ja jopa huomattavan kohteliaita; eihän nuorta asiakaskuntaa edes muissa lappeenrantalaispaikoissa teititellä. Salaatit ja leivät otetaan noutopöydästä, kuten myös kahvi, tee ja kahvileipä, mutta pääruoka-annos tuodaan pöytään samoin kuin jälkiruoka-annos ja ruokajuomat. Juomalaseja myös

Kesällä 2010 heinäkuisella Viipurin visiitillämme poikkesimme illalliselle paikalliseen ravintolaan nimeltä Банзай (Banzai) . Banzai valikoitui kahdestakin syystä: se sijaitsi kohtuullisen lähellä silloista majapaikkaamme Sampoa ( Tanjan matkamittari kertoo Samposta ) ja oli auki myöhään, kun mehän toki olimme liikkeellä tapamme mukaan melko myöhään. Ruokapaikkoja valitsimme tällä kertaa uudehkosta pienestä ja kätevästä Viipuri-oppaasta (suomenkielinen ja venäjänkielinen versio), jota on jokin aika sitten jaettu ilmaiseksi ainakin Saimaan Matkaverkon toimesta. Banzai on varsin tyylikäs mesta sisustukseltaan, ja kuten nimestäkin voi päätellä, itämainen tyyliltään. Ruokalistalta löytyi kuitenkin ihan perinteisiä eurooppalaisia ja venäläisiä herkkuja. Hintatasoltaan Banzai edustaa suhteellisen normaalia Viipuria. Ruoka oli ihan hyvää, mutta mitään aivan erityisiä makuinnovaatioita tai muutakaan suuremmin säväyttävää emme saaneet syödäksemme. Ehkäpä annosvalintammekin olivat täll

Tapahtuipa kerran Helsingissä, että olin kävelemässä Tieteidentalolta rautatieasemalle. Lounasaika oli jo ohi, alkoi olla kiire junalle ja nälkä kurni masussa. Matkani varrelle osui houkuttelevan näköinen italialainen ravintola, Il Siciliano . Vilkaisin nopeasti listaa ja mieleinen annos löytyi heti: Spaghetti alla pescatore (katkarapu, mustekala, sinisimpukka, valkosipuli, tomaatti, chili). Kävin tilaamassa tiskiltä ja kerroin, että maksaisin mielelläni heti, kun alkaa olla jo kiire junalle kohta. Pyysin myös saada ruokani niin pian kuin vain mahdollista. Ruoka tulikin tarpeeksi nopeasti - ehdin junaan - ja nopeammin kuin tilaamani vesi, jota minun piti käydä pyytämässä uudelleen ruoka-annoksen ollessa jo pöydässä. Oli kamerassa vissiin vähän persiillään asetukset, siitä johtuen hieman oudot värit kuvassa Ruoka oli hyvää, makuuni jopa ihanihan vähän turhan chilistä. Siltikin, maistui erittäin hyvin! Kiitän ja kumarran. Il Sicilianon sivut netissä: http://www.ilsiciliano.fi/e

Päivällispöydän kunkku oli tällä kertaa Spaghetti Bolognese Yöpyessämme kesällä 2010 Viipurissa hotelli Sampossa ( Tanjan matkamittari : blogi Samposta ) tuli selailtua Дуэт-ravintolan (Duet) ruokalistaa, joka jokaisesta hotellihuoneesta löytyy. Duet toimittaa tilauksesta ruokaa Sampo-hotelliin, koska Sampossa ei ole omaa keittiötä tai kuppilaa. Sampon aamiaisetkin tulevat Duetista. Lämpimänä alkupalana nauttimamme sieni-julienne oli yllättävän suuri annos siihen nähden, että yleensä kyseinen alkupala tarjoillaan pienistä vuokasista tai kupeista Duet on minulle tuttuakin tutumpi, minulla on ollut usein tapana käydä Duetissa lounaalla ja samalla tekemässä viipurilaisen yksityisopettajani antamia venäjän kielen kotitehtäviä. Sojuz-ravintola oli yksi aiempia suosikkejani, mutta Sojus on harmikseni lopettanut toimintansa jo vuosia sitten. Duet on tullut valittua keskeisen sijaintinsa, rauhallisen miljöönsä ja hyvän ruokansa takia. Viikolla tarjolla olevat bisneslounaat ovat ed

Kuva ei liity tapaukseen, mutta on sentään otettu samalta puolelta rataa, kuin missä Suzan sijaitsee. :) Olimme eräänä päivänä liikenteessä lounasaikaan. Oli hurja nälkä, kun bongasimme Suzanin kyltin "Lounas-buffet 7,50". Suzan on aikaisemmin tunnettu lähinnä kebab-pitseriana, joten tätä piti kokeilla. Lähdimme siis kyltin osoittamaan suuntaan ja ohitettuamme läjän autoliikkeitä ja muita erikoisliikkeitä, kurvasimme Suzanin pihaan. Onkohan se osoite nyt tuo Puhakankatu... kun niin monta eri sijaintia on Suzanilla ollut, että Googlekin tarjoaa useampaa. Ainakin joskus se oli Sammonlahdessa, sitten Tapulissa. Onkohan tämä alue nyt sitten virallisesti Myllymäkeä... Päivän menu oli monipuolinen, mutta meidät lounaspöytään houkuttelivat erityisesti spaghetti bolognese ja tonnikalapannupitsa. Salaattipöydässäkin oli vaikka mitä, ainakin kymmentä sorttia alkupalaa, kasvista, raastetta, lisäkettä ja salaattia. Paikka oli iso, mutta syömässä oli vain muutama heppu meidän lis

SOLOMOS Á LA TASSOS paistettua merilohta, yrttijogurttia ja äyriäisriisiä Eräänä syysiltana päätimme illastaa Lappeenrannan Tassoksessa . Tassoksessa syömisessä on se hyvyys, että ei tarvitse ottaa alkupalaa, vaan ihana kreikkalainen kyläsalaatti kalamata-oliiveineen ja tuore leipä, jotka kuuluvat annoksen hintaan, riittävät kyllä mainiosti alkuun. Tällä kertaa satuimme molemmat valitsemaan kalaa. Minä otin lohta ja Mikko miekkakalaa. Minut houkutti ottamaan lohiannoksen varsinaisesti lisäkkeet, yrttijukurtti ja äyriäisriisi. Enkä erehtynyt niiden suhteen! Lohi oli itse asiassa jopa vähän turha tuossa annoksessa, tai ainakin pala olisi voinut olla pienempi ja vähemmän paistettu. Nyt se oli hieman kuivaa. Äyriäisrisotto, johon puristin vielä reilusti limeä, oli herkullista, hyvää oli myös yrttijukurtti. Mikon annos oli erittäin onnistunut kaiken kaikkiaan. Basilika-sitruunaöljy sopii kalalle mahtavasti. P.S. Tassoshan sijaitsee nykyään eri rakennuksessa kuin joskus ennen.

Kävi perinteiset; osa ruuasta oli jo nälkäisen vatsassa, kun heräsi ajatus kuvan ottamisesta. :) Lappeenrannan Kourulassa on erityisen hyvä kepsula. Libanonilaisen kokin kebab-pitseria Tasty Food on vertaansa vailla. Suurinta herkkuani on paahdettu tonnikalarulla, siinä on kaikki maut kohdallaan. Kastikkeet, joita raflassa käytetään, ovat paljon parempia kuin peruskepsuloiden mieto vai vahva -kastike, joka enemmän ja vähemmän maistuu samalta kaikkialla muualla. Välimeren kebab, joka on Lappeenrannan ensimmäinen kebab-ravintola, tekee myös poikkeuksen omalla herkullisella kastikkeellaan ja valkosipulikastikkeellaan. Tasty Foodissa on peruslistan lisäksi aina välillä jotain uutta tarjolla. Milloin on tex mex -ruokaa, milloin libanonilainen meze. Se on kiva lisä, koska eihän kukaan (kai?) jaksaisi maailman tappiin vetää aina pitsaa tai kepsua samalta listalta, tai ainakaan niin usein, että se toisin leivän yrittäjälle. Me ollaan kyllä jaksettu käydä syömässä "se tavallinen&quo

Tulipa testattua La Passionen pitsa noudettuna. Ja kas, sehän ei ollutkaan yhtä hyvää kuin paikan päällä syötynä. Joko oli eri kokki tai täytteissä oli pihtailtu; noudettunahan pitsasta saa 20 prosenttia alennusta ja se näkyy täytteiden määrässä vastaavasti. La Passionesta noudettu pitsa saa kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden. Toivottavasti pitsojen taso ei ole laskenut kuitenkaan! Frutti di mare + tonnikala Verratkaapa yllä olevaa kuvaa tähän pitsakuvaan. Tällaista sain siis viimeksi, ja tätä mieltä olin siitä: Herkut hyvät Joensuun La Passionessa. Täytyy myöntää, että pitsa oli hyvää, muttei taivaallista, kuten viimeksi. Viime kerrasta viisastuneina pyysimme tilatessamme vain järjellisen määrän valkosipulia, mutta lopputulos oli valjuhko. Valkosipulia oli tällä kertaa ihan liian vähän, jos ensinkään. Bolognese

Ravintola Casanovan grillattua tonnikalaa Heh, ei ole vaikea huomata, että minulle maistuu tonnikala. Edellinen arvostelunikin nimittäin on tonnikalapihvistä. :) En vaan voi vastustaa, vaikka tiedän, että parhaimmillaankin tuore tonnikala on WWF:n keltaisella listalla. Vihreälle listalle pääsee sentään onneksi toinen herkkuni, muikut. Söimme siis tässä eräänä iltana Lappeenrannan Casanovassa . Kaikki sujui mallikkaasti, annokset ja lasku tulivat nopeasti, tarjoilijat olivat ystävällisiä. Annoksesta en oikeastaan voi sanoa mitään muuta kuin NAM! Mitkä maut ja makujen sinfoniat! Tonnikala oli asteen verran liian kypsää, mutta nautin siitäkin joka haarukallisella. Erityismaininnan annoksessa saa ihana pinaattilisäke ja tonnikalan päällä ollut mahtava "kastike", jossa oli ainakin öljyä, kirsikkatomaattia, kaprista ja pinjansiemeniä. Annoksessa maistui ihanasti myös sitruuna. Kun olen näin lyhyen tekstin aikana käyttänyt jo useamman kerran adjektiivia ihana, voin kyllä ta

Kävimme viime viikonloppuna syömässä Imatran Martinassa . Tarkoitus oli alun perin syödä Buttenhoffilla , mutta harmistukseksemme Butteri oli sunnuntaina kiinni. Seuraavaksi yritimme kysellä ruokaa Vuoksenvahdista ja Osmo's Cosmos -kuppilasta, mutta eipä onnistanut. Eivätkö ihmiset syö sunnuntaisin Imatralla ollenkaan? Emme myöskään löytäneet jokin aika sitten perustettua sushi-ravintolaa. Liekö koko Imatran sushi-paikka huhu vain... Oli tyytyminen ketjuravintolaan, nälkä kun jo korvensi masua. Mutta kuinkas sattuikaan, listalta löytyi annos juuri minun makuuni: tonnikalaa, persikkasalsaa ja lime-valkosipuliaiolia. Perunoiksi himotti ottaa vohvelit, annokseen olisi listan mukaan kuuluneet batataattiraskalaiset. Katselin juuri netissä Martinan ruokalistaa ja ihmettelin, miksei kyseistä annosta löydy listoilta. Ilmeisesti se on jokin sesonkiannos tai tarjousjuttu tms., koska se ei "pysyvällä" listalla ole. HARMI! Nimittäin maut olivat niin kohdallaan, että tämän annoks

Mikon pitsa Itse asiassa Rosson pitsa on aika hyvää. Pidän erityisesti pannupitsasta. Vaikka moni moittii Rosson raastepöytää yksipuoliseksi, ei mielestäni siinäkään mitään suurta vikaa ole, ehkä liian kuivat patongin palaset, mutta menettelevät raasteiden ja maistuvan sinappisalaattikastikkeen kanssa. Koska tykkään ruualla syödä aina jotain tuoretta, on Rossossa syönti siinä mielessä edukas valinta, että säästyy alkupalakustannuksilta, jos raastepöytä riittää alkajaisiksi. Tanjan pannupitsa Tällä kertaa meille olisivat kuitenkin maistuneet alkuun raastepöydän lisäksi focaccia-leivät. Tilasimme yhden annoksen puoliksi. Pitsojen saapuessa olimme kuitenkin vielä leipiämme vailla. Tarjoilija kysyi, toisiko hän leivät vaikka pitsojen jälkeen. Heh, no ei kiitos. Ne tilattiin alkupalaksi, ruokaa odotellessa syötäviksi. Nams! Korvaukseksi tarjoilija ehdotti kahvia tai jäätelöä. Kumpaakaan en halunnut, Mikko otti jäätelön ja sai minunkin "korvauspalloni"

Kesällä tulee reissattua paljon, eli myös syötyä paljon ulkona. Eivät oikein pysy blogitekstit tahdissa mukana, mutta kirjoittelen, mitä ehdin. Nyt viikonloppuna Kotkassa tuli testattua kaksi kotkalaista ravintolaa, Wanha Fiskari ja Sanremo. Aloittakaamme Wanhasta Fiskarista: Ilta oli jo pitkällä, kun ehdimme Kotkaan. Netistä olin vakoillut muutaman ravintolavaihtoehdon valmiiksi. Rantauduimme Kotkan Sapokkaan Wanhaan Fiskariin yhdeksän jälkeen. Ovessa luki, että ravintola sulkisi kymmeneltä. Lopulta kello oli jo pitkälti yli kymmenen, kun pääsimme lähtemään pois. Yhdessä pöydässä oli vielä ihmisiä meidän jälkeemmekin. Lista on ihan kivanoloinen, tarjolla oli esimerkiksi monenlaista kalaa, mutta naudan sisäfilee oli siltä illalta päässyt jo loppumaan. Olimme sen verran myöhään liikenteessä ja syöneet jo aikaisemmin sinä päivänä ihan hyvin, joten emme ottaneet kuin pääruuat. Valitsimme Kesän grillikimaran ja Perinteisesti paistetut hailit. Hailit Haileilla oli aika isot ja vahv

Päädyimme ulkoruokintaan viime viikolla Lappeenrannassa Vinhan ja Paulan kanssa. Minä halusin testata Prinsessa Armaadan muikut, Vinha otti kasvislautasen halloumijuustolla. Paula pärjäsi lasillisella punaviiniä. Ja kuinkas sattuikaan, samalla viikolla söin lounasta Kourulan Cuppilassa tietäen, että keskiviikko on siellä kalapäivä, ja päädyin syömään jälleen muikkuja. Molemmissa paikoissa muikkuannos oli herkullinen, joskin valitsisin itse mieluiten muikkujen kanssa raikasta salaattia, en muussia, jota nyt tarjottiin molemmissa paikoissa. Armaadalla jopa kysyin, voisiko muikut saada salaatilla, mutta eipä tuo onnistunut. Armaadan muikut olivat rapsakammat, mutta myös hinta oli Cuppilaa rapsakampi, 14,40 euroa. Cuppilan lounasmuikut irtoavat noin seitsemällä eurolla. Mutta ihan kyllä täytyy kehua molempian annoksia, muikuttelija sai mitä kaipasikin. Muikut ja muutakin järvikalaa kaikkien Saimaan äärellä tahi läheisyydessä sijaitsevien ravintoloiden listoille, hep! Kourulan

Lähdimmepä päivän ratoksi sunnuntai-ajelulle Joensuusta itärajan taakse ja ajattelimme nauttia illallista samalla reissulla. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita ajamaan ylimääräistä lähes kymmentä kilometriä rynkkyistä hiekkatietä Jänisjärvelle "oikeaan" ravintolaan, vaan päätimme testata Jänismäen tarjontaa. Nooh, miten sen nyt nätisti sanoisi... Hampurilainen oli hampurilainen ihan normisti, mutta muu ruoka meni aika smetanapainoitteiseksi. Sinällään ihan kiva, että tarjolla oli muutakin kuin pikaruokaa ja siitä ilahtuneina otimme lihapotin ja kalapotin sekä salaatit. Kilo smetanaa tuli joka annoksen päälle ihan pyytämättäkin. Muuten ruoka oli ihan ok, potti jopa hyvää, paitsi että salaatissani ollut muka tonnikala, joka paljastui loheksi, maistui joka tapauksessa niin kummalta, että jäi valitettavasti salaatti syömättä kokonaan. Smetana Potti poikineen

Olimme lounasta vailla kauniina kesäpäivänä Joensuussa ja mietimme, minne suuntaamme. Lounaspaikan kriteeriksi laitoimme terassin. Edellisellä kerralla lounasterassia kaivatessamme kävimme Joensuun teatteriravintolassa . Huomasin juuri, etten ole vielä blogiä siitä vääntänytkään, mutta kesän aikana pitää sekin tehdä, melko herkullisen lounaan Teatteriraflassa nautimme nimittäin. Tällä kertaa lounaspaikaksi valikoitui Verona, joka on Joensuun vanhin pitsapaikka. Nettisivua Veronalla ei näyttäisi olevankaan, mutta tässä jotain lisätietoa: Linkki Veronan sivulle Google Maps:iin . Otimme Mikon kanssa salaatin ja pitsan puoliksi. Ainakin pannupitsat ovat niin suuria, ettei yksin sellaista edes jaksaisi syödä; kahteen pekkaan salaatin kanssakin ruoka-annos oli suurehko. Salaatti ja pitsa maistuivat ihan hyvältä jälleen kerran. Veronassa olemme aikaisemminkin käyneet ja tulemme käymään varmasti jatkossakin, kun Verona-tyylisen pitsan himo yllättää. Joensuun Gaude on pitsapaikkana V

LINGUINE ALLO SCOGLIO CON SALSA DI CURRY: Linguine-pasta, äyriäisiä, curry-kahvikastiketta Turun visiitillämme toukokuussa nautimme illallista ystäviemme kanssa Turun Aura-joen rannalla italialaisessa ravintolassa nimeltä Sergio's. Valinta oli erittäin hyvä. Paikka oli viihtyisä, istuimme ulkona joenrannassa leppoisassa ilta-auringossa. Ruoka oli erilaista, mielenkiintoista, maukasta, jännittävää. Ihan toisenlaista kuin perusraflassa maakunnissa yleensä. Alkupalaksi otin SPIEDINO DI SCAMPI E CAPESANTE CON CREMA PORCHETTATA: Jättikatkarapu- ja kampasimpukkavarras, samettista kinkkukastiketta. Pääruuista valitsin LINGUINE ALLO SCOGLIO CON SALSA DI CURRY: Linguine-pasta, äyriäisiä, curry-kahvikastiketta. Pidin todella paljon! Muutkin seurueemme jäsenet kehuivat ruokiaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Parasta olivat uudet, herkulliset makukokemukset. Ruoka ei ollut vain hyvää ja tylsää, vaan maukasta ja mielenkiintoista. Kiitoksia, nam! Nettisivu: http://www.sergio.fi/