Maistamista

Lounastimme tänään 14.11.2008 jälleen Wolkoffissa. Alkupalapöytä oli tapansa mukaan mahtava. Suurimmat suosikkini ovat curryn makuiset kikherneet ja tomaattikastikkeessa uivat härkäpavut. Myös kaalisalaatti maistuu! Keittona oli kukkakaalikeitto, joka oli ihan OK, joskin nautin kukkakaalini mieluummin alkusalaattipöydästä, jossa sitä on marinoituna. Pääruokavaihtoehdoiksi Wolkoff tarjosi jauhelihapihviä smetanakastikkeella ja kanapastaa. Mikko tykkäsi jauhelihapihvistä, miulle ei kanapasta maistunut. Kerrankin näin, sillä olen tottunut saamaan Wolkoffissa lähes poikkeuksetta suunmukaista ruokaa. Pastassa oli mielestäni tällä kertaa ehkä liikaa öljyä ja kana oli hieman mautonta. Currya oli käytetty kyllä runsaasti, muttei se pelastanut. Ruuan päälle maistui tee sitruunalla. Lopputulemana sanottakoon kuitenkin, että Wolkoff lounaspaikkana kannattaa jo vaikka pelkästään alkupalapöydän ja tuoreen leivän takia.

Kävimme jälleen kerran lounaalla Wolkoffissa. Eikä voi kuin kehua! Alkupalapöydässä erityisesti hurmaavat marinoidut herkut: kikherneet, punaiset pavut, härkäpavut, mustat pavut, valkoiset pavut, kesäkurpitsa, varsiselleri yms. Tuoreista herkuista mainittakoon vesimeloni, tomaatti ja maustettu kaalisalaatti. Keittopöydässä oli tänään maukasta tomaattikeittoa. Leipäpöydän tummat ja vaaleat leivät ovat aina tuoreita. Pääruokavaihtoehtoja tänään oli kaksi: simpukkapasta ja lihapata. Otin pastan, Mikko padan. Ja kaiken sen alkupalailun, keiton ja leivän jälkeen yhäkin jaksoimme annoksemme loppuun. Pakko sanoa, että Wolkoffin lounasruuat yllättävät yleensä aina positiivisesti. Mikään ei maistu tylsältä tai tavalliselta, vaan aina on joku kiva vivahde, mauste, idea. Lisäsin omaan pastaani hieman sitruunaa, ja ruoka oli erittäin hyvä ellei täydellinen. Mikkokin kehui omaansa. Jälkiruuaksi lounaaseen kuuluu teetä tai kahvia. Tee on tavallista, mutta sitruuna pelastaa ;) Totesin lounaan jälkeen

Pisteet Fransmannille! Fransmanni on laittanut ensimmäisen ravintolansa kesällä Pietariin ja sen kunniaksi Fransmanneissa on Pietari-teemaviikot nyt Suomessa. Mitään muuta syytä eiliselle ulkoruokailulle ei ollut, kuin halu käydä testaamassa Fransmannin erikoislista. Olimme kolmeen pekkaan matkassa, ja jokainen löysi sekä alkuruuan että pääruuan teemalistalta. Tässä yksi autenttinen kommentti: "En ole koskaan syönyt näin hyvää ruokaa Fransmannissa." Ja näin siis seurueemme pienisyömäisinkin popsi antaumuksella kaiken, mitä lautasella oli. Kun teemaviikot ovat ohi (2.11.08), minulla jää kyllä mieletön ikävä borssikeittoa. No, Lappeenrannasta on lyhyt matka Viipuriin borssipatojen äärelle, mutta saisivat kyllä tarjota tuota herkkua myös rajan tällä puolen. Ja meidän tarjoilija oli ihanan puhelias! Pietari-menu Fransmannin sivuilla.

Olimme suunnuntaina 3.8. Kiteellä lounasaikaan. Ajattelimme testata Hotelli Kiteenhovin ruokatarjontaa. Seisovaa pöytää emme valinneet, koska saavuimme puoli tuntia ennen pöydän sulkeutumista, ja ajattelimme ruokien nähneet jo parhaat hetkensä. Päädyimme siis Á la carte -listaan. Listassa oli jokaiselle jotain: soppaa, salaattia, lämmintä leipää, pastaa, kalaa, lihaa, kasvista. Otimme alkuun Talon salaatin puoliksi, koska salaattipöytää ravintolassa ei ole. Talon salaatti oli ruokaisa jopa jaettuna, ja salaattikastike herkullista. Pääruuaksi valitsimme punaviinihärkää ja täytettyä possunpihviä. Härän tilaamisessa sattui virhe, sekä tilaajalle että tarjoilijalle. Tarjoilija ei kysynyt kypsyysastetta eikä tilaaja sitä muistanut ilmoittaa. Täten härkä tarjoiltiin kypsänä. Näin meillä Suomessa; Italiassa olisi saanut kypsyysasteeksi suunnilleensa medium-, jos näin olisi käynyt. Suomessa on tapana siis pilata liha, jos ei erikseen pyydä, että älkää tehkö niin. Mielestäni tässä vi

Olimme eilen syömässä Imatran kylpylän laavulla elämysruokaa, jota ammattikorkean opiskelijat olivat kokanneet metsässä nuotiolla. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, tulilla kelpasi istuskella ja katsella keväistä metsää sekä Saimaata. Ruuan keräsimme puulaudalle. Hauska yksityiskohta oli karjalanpiirakkataikinasta tehty lautanen, jonka sai ruokailun päätteeksi pistellä poskeensa. Ruokana oli nuotiolla ja kivillä paistettua kalaa ja naudan sisäfileetä. Lisukkeina nuotiopottua, lepuskaa ja juurespataa. Kastikkeita opiskelijat olivat valmistaneet kaksi, puolukkakastikkeen lihalle ja valkosipulilammaskastikkeen kalalle. Jälkiruuaksi meille tarjottiin omenakeikauskakkua Calvados-kermavaahdolla. Ruokailu ei alkanut osaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Lihanpala, jolla aloitin, oli aivan hiekkainen. Ajattelin jo kauhulla, että ovatko kaikki ruuat "kivimaustettuja", mutta onneksemme näin ei ollut. Ja olipa siis hyvä, että uskaltauduin ottamaan vielä toisenkin palan, huomatakseni li

Kävimme sunnuntaina testaamassa Joensuun uusimman ruokaravintolan, Kielon. Kielo valmistaa annoksensa lähiruuasta, tästä pisteet Kielolle. Paikka on viehättävä ja kaikki pelaa. Söimme sunnuntaina brunssin seisovasta pöydästä (18 euroa/ruokailija). Alkupalapöydässä oli silliä, salaattia, kalaa ja lihaa, sekä tietenkin leipää ja karjalanpiirakoita. Pääruuaksi tarjolla oli Limousine-härän paahtopaistia ja rosmariiniperunoita. Kaikki maistui, oma suosikkini oli rosmariiniperunat. Tarjoilijana oli ymmärtääksemme toinen omistajista, Minna-Johanna. Juttelimme pitkät tovit eettisistä valinnoista ruokaan liittyen. Kielossa on tarjolla lounasta arkisin erittäin kohtuulliseen hintaan. Testaamme piakkoin varmaan lounaankin. Myös a'la carte -lista houkuttelee. Viini vaan on jokseenkin hinnoissaan; edullisin punaviinipullo maksaa 33 euroa. http://www.ravintolakielo.fi/ Suosittelen!

Satuimme tässä yhtenä päivänä kamalassa nälässä Lappeenrannan Citymarketin kulmilla odottelemaan kyytiämme kotiin. Huomasimme marketin yhteydessä Vatan kebab-pitserian ja päätimme ottaa rullakebabit. Hinta oli aika normi, 5 euroa kappale. Meillä oli hetki odotteluaikaa, joten ajattelimme, ettemme ehdi kebabia siinä ajassa syödä - mutta alkusalaatit voisimme nauttia - ja rullat ottaisimme sitten mukaan. Vaan eipä se niin käynyt. Alkusalaatti Vatalla on vain niille, jotka syövät ruokansa paikan päällä. No siis, ihan sama meidän olisi ollut aloittaa kebabin mutustaminen siinä kuppilassa ja ottaa loput mukaan kyydin tullen; näin olisi siis saanut salaatinkin. Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla pikaruokaloilla ole innostusta tarjota pakkausmateriaaleja niille, jotka haluaisivat annoksensa lisäksi myös alkusalaatin mukaan, joten tällä perusteella ymmärtäisin senkin, että salaatti on päätetty tarjota vain paikan päällä syöjille. Mutta sitä en ymmärrä, mikä ongelma siinä oli, kun olisimme syöneet

Lounastimme viime viikon keskiviikkona yliopistolla Ylioppilastalon ravintolassa. Huomasin ruokalistalta kesäkurpitsakeiton ja mieleeni nousi iskän jokin aika sitten kokkailema kesäkurpitsa-chévrekeitto, joka oli taivaallisen hyvää. Toki arvasin, että laitoskeittiössä kokattu euron hintainen annos tuskin yltää sen herkun tasolle, jonka iskä oli taikonut, mutta päätin kokeilla. Ei keitto pahalta maistunut, mutta ei se maistunut juuri miltään muultakaan. Mausteet ruuasta puuttuivat lähes tyystin. Ripauksella mustapippuria korjaantuu monikin ruoka, myös tälle keitolle siitä olisi ollut suuri apu. Ruuan ulkonäkö oli perunasosekeittomainen, maku myös hiukan. Söin kiltisti keittoni ja kiitin. Mikko sen sijaan popsi uunimakkara-annoksen opiskelijahintaan 2,30 euroa. Tämä annos sai kehut hinta-laatusuhteestaan. Laitan tähän perään iskän kesäkurpitsa-chévrekeiton reseptin aiheesta kiinnostuneille. Suosittelen. Resepti löytyy muualtakin netistä luultavasti ja on ilmeisesti esitetty joskus jossai

Kamelot on viihtyisä ruokapaikka Viipurin vanhassa kaupungissa. Ruoka on hyvää ja palvelussakaan ei ole vikaa. Ravintolassa soi usein venäläinen poppismusiikki, ja jos ovat erehtyneet laittamaan europoppia, saa pyytämällä asiaan korjauksen. Olemme vierailleet Kamelotissa viime vuosien aikana usein. Emme ole joutuneet pettymään. Viipurista löytyy kyllä paljon edullisempiakin ruokapaikkoja, mutta Kamelot on varma valinta, eikä suomalaiseen hintatasoon tottuneelle kuitenkaan kallis. Erityisesti rakastan paikan suhareita (сухари), jotka tunnetaan Venäjällä myös suharikeina (сухарики) tai grenochkeina, korppuina. Kyseessä on muissakin Itä-Euroopan maissa ravintoloiden listoilla esiintyvät öljyssä pyöräytetyt tummaleipäviipaleet, jotka on maustettu runsaalla valkosipulilla ja parmesantyyppisellä juustolla. Kamelotilla kyseinen annos on runsas ja erityisen maukas. Listalla on paljon muutakin herkullista. Tällä kertaa otimme alkusalaatiksi Cesarin ja tomaatti-fetan. Cesar oli erittäin s